Keskustelin asiasta pari viikkoa sitten radiotoimittajan kanssa ja yritin muotoilla jonkinlaista ohjetta pulmatilanteisiin. Arvelin, että on varmempaa teititellä ainakin selvästi itseä vanhempaa ihmistä, jota ei tunne hyvin – ainakin asiakaspalvelussa.
Jouduin toteamaan saman tien, ettei omilla ohjeillani pitkälle pääse. Törmäsin parin päivän päästä naiseen, joka on oman arvioni mukaan vähintään 60-vuotias. Olemme tavanneet aikaisemmin kerran pari seurakunnan tilaisuuksissa ja vaihtaneet niissä tilanteissa muutaman sanan.
Koko yllättävän tapaamisen aikana en saanut päätetyksi, sinuttelisinko vai teitittelisinkö häntä. Kokisiko hän teitittelyn etäisyyden ottamisena vai kohteliaisuutena? Loisiko sinuttelu positiivisella tavalla yhteisyyttä vai tuntuisiko se liialliselta tuttavallisuudelta? Lopulta luovin tilanteen höpöttämällä säästä ja puhumalla itsestäni välttyäkseni viittaamasta puhekumppaniini. Noloa.
Viime päivinä olen lukenut opiskelijoiden tekemiä havaintoja puhuttelumuotojen käytöstä. Opiskelijat ovat tarkkailleet sinuttelun ja teitittelyn käyttöä erityyppisissä televisiokeskusteluissa, asiointitilanteissa ja perheenjäsenten kesken. Vaikka otos on pieni, esiin nousee kiinnostavia seikkoja. Aiemmat havainnot siitä, että nuorten ja perheen kesken sinuttelu on lähes yksinomaista, ei yllätä, mutta toistuva huomio siitä, että naisia teititellään useammin kuin samanikäisiä miehiä, olisi tarkemman selvityksen arvoinen asia. Miksi näin? Olisi hauska kuulla tästä ajatuksia.
Vaikka nuoriso suosii sinuttelua, ei voi yleistää, että teitittely olisi häviämässä, sillä ainakin asiakaspalvelutilanteissa eläkeikäisiä teititellään hyvin yleisesti. Vaikutusta puhuttelutavan valintaan tuntuu olevan sillä, missä roolissa puhuttelija ja puhuteltava ovat. Kun toimittaja, ministeri ja myyjä esiintyvät instituution edustajina, heihin kohdistuu erilaisia odotuksia kuin arkitilanteissa. Eikä sosiaalinen taustakaan liene merkityksetön. Vai millä selittäisi sen, että munkkiniemeläisiä asiakkaita teititeltiin yhden havainnoijan mukaan enemmän kuin Sörkan kulmilla asioivia? Tai että toimittaja teitittelee VR:n toimitusjohtajaa mutta sinuttelee veturinkuljettajaa?