Lurju-sanan tavallisin merkitys on ’kuorittu maito, kurri’. Maija Länsimäki on pro gradu -tutkielmassaan Maidon nimitykset suomen murteissa (1970) käsitellyt mm. lurju-sanaa. Tutkielmasta käy ilmi, että ”Lurju merkitsee meijerissä kuorittua maitoa Karviassa, Kauhajoella, Jalasjärvellä, Kurikassa ja Ilmajoella. Kauhajoella tunnetaan samanmerkityksiset lurjumaito ja lurjaali”. Sana siis kuuluu lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteisiin.
Länsimäen mainitsema lurjaali on ilmeisesti sanojen lurju ja kurnaali sekamuodoste. Muita samantapaisia ’kurrin’ nimityksiä ovat lurina (Isokyrö), luretti (Rautavaara), lurikka ja luiru (Kemijärvi). Lounais-Suomen Kiikalasta tunnetaan luritus: ”Lurituksen kans kos mää tota puuroo nyt sit pistele (= syön)”. Etelä-Pohjanmaalla sanaa lurju käytetään myös ’huonosta kahvista’.
Murteissa lurju voi merkitä myös ’huonotapaista’ (vrt. sanaan lurjus), ja tähän yhteyteen liittyy myös ilmaus olla lurjulla ’vetelehtiä, laiskotella, olla tietymättömissä’. Ilmeisesti ainakin nämä huonotapaisuuteen liittyvät merkitykset voisivat olla samaa alkuperää kuin lurjus ja lurjailla ’vetelehtiä, laiskotella’. Sana lurjus tunnetaan myös useimmissa suomen lähisukukielissä, mutta sen tarkempaa alkuperätietoa sanasta ei ole.
Vastaaja: Suomen murteiden sanakirjan toimitus