Äänteellisesti kekri on tosiaan vähän poikkeuksellinen, koska yleiskieleen on päässyt itämurteita edustava muoto, jossa -kr- on säilynyt (länsimurteissa -k- on muuttunut vokaaliksi, vrt. esim. keyri, köyri). Myös karjalan kielessä on kekri. Muita sanoja, joissa alun perin on -kr-, on esimerkiksi kaura; -kr- on säilynyt suomen itäisimmissä murteissa sekä muun muassa karjalassa (kakra).
Sanan alkuperä on pitkään ollut hämärän peitossa, mutta nyttemmin on esitetty, että suomalais-karjalainen kekri olisi sama sana kuin pohjoissaamen geavri ’käyrä olento; sompa; päkiä’ ja eteläsaamen gievrie ’noitarumpu’. Kaikki nämä sanat edustaisivat ikivanhaa indoiranilaista lainasanaa, jota edustaa sanskritin cakrám ’(vaunun) pyörä; auringonkehä; vuoden kierto’. Suomen ja karjalan kekri liittyvätkin vuodenkiertoon, koska syysjuhlan lisäksi kekri on ollut se ajankohta, jolloin palvelusväen työvuosi ja samalla työsopimus on päättynyt, ja he ovat voineet vaihtaa työpaikkaa.