Kampanjan nettisivuilla sanotaan: ”Hyvä käännös on katsojan ja sisällöntuottajan oikeus. Yhä suurempi osa av-käännöstöistä tuotetaan kuitenkin heikoilla työehdoilla ja alihintaan, mikä vaikeuttaa tasokkaiden käännösten luomista ja karkottaa alalta ammattitaitoista työvoimaa.” Kokemuksesta voin kertoa, että sama koskee kirjallisuuden kääntäjiä, vuosi vuodelta ovat reaalipalkkiot huonontuneet ja aikataulut kiristyneet. Töitä annetaan kokemattomille tekijöille, kun ammattilaiset ”tulevat liian kalliiksi”. Tunnen monia palkittuja suomentajia, jotka ovat olleet työttöminä eripituisia aikoja. Moni suomentaja harkitsee alan vaihtoa eikä työ houkuttele uusia lahjakkaita tekijöitä.
Tässä ei ole kyse vain yhden ihmisryhmän toimeentulosta, joka sekin on ahdistava ja masentava ilmiö. Sanomattakin on selvää, että kuluttaja kärsii: kelvoton käännös pilaa elokuvan tai romaanin. Mutta vaikutus on myös kumuloituva: huonot käännökset eivät ole hyväksi meille suomalaisille. Kömpelösti ja sinnepäin ilmaistu ajatus hämärtää kielitajua. Jos suuri osa ihmisen eteen tulevasta kielestä on kankeaa, epätäsmällistä, jopa virheellistä, käsitys siitä, miten asioita suomeksi ilmaistaan, alkaa helposti hämärtyä. Kun harva meistä osaa jotakin toista kieltä paremmin kuin äidinkieltään, seuraa väistämättä kyvyttömyyttä ylipäätään ilmaista itseään selvästi ja täsmällisesti.
Kieli ei ole pelkkää kieltä. Se on ajattelun väline ja ihmisten välisen kommunikoinnin kulmakivi. Se ei asu yksittäisten ihmisten päässä muuttumattomana kokonaisuutena, vaan elää ja muuttuu kaiken aikaa kieliyhteisön vaikutuksesta. Näin pienen yhteisön on syytä varjella kieltään aktiivisesti.
Mitä pitäisi tehdä? Lukijat ja katsojat voisivat äänekkäämmin vaatia laatua. Epäilen kuitenkin että vain raha puhuu: kaupalliset toimijat viis veisaavat, ellei huonon laadun tarjoamisesta seuraa taloudellista hallaa. Tai laadun tarjoamisesta etua.