Johan Ludvig Runeberg syntyi 5. helmikuuta 1804 Pietarsaaressa. Kansallisrunoilijamme syntymäpäivä, Runebergin päivä, ei ole virallinen liputuspäivä, mutta vakiintunut liputuspäivä 5. helmikuuta on. Moni juhlistaa päivää syömällä runebergintortun – leivoksen on ajateltu olevan kansallisrunoilijan puolison Fredrika Runebergin kehittelemä.
Runeberg (1804–1877) oli runoilija, kirjailija, lehtori, toimittaja, kulttuuripersoona. Hänen sepittämänsä hahmot Saarijärven Paavosta Vänrikki Stooliin ovat omalta osaltaan luoneet ja vahvistaneet käsitystämme suomalaisuudesta.
”Runoilija J. L. Runeberg loi ihannekuvan Suomen kansasta ja Suomen luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin, olemassaolon oikeutuksen”, kerrotaan Kansallisbiografiassa. Runebergin kynästä on myös kansallislaulumme Maamme-laulun alkuperäinen ruotsinkielinen teksti Vårt land.
On esitetty, että Runebergin käsitys nöyrästä, kärsivästä ja työteliäästä Suomen kansasta on vaikuttanut muun muassa poliitikko Veikko Vennamon tunnetun voimakkaaseen puheenparteen. Poliittista puhetta ja populismia tutkineen Laura Parkkisen mukaan Vennamon puheet saattoivat vaikuttaa spontaaneilta, mutta ”ne olivat tarkkaan harkittu yhdistelmä 1900-luvun alun vasemmistolaisuutta, runebergiläistä kansan ihannointia ja herännäisyyttä”.
Sepittikö Runeberg suomalaisen sisunkin?
Runeberg keksi paljon, mutta suomalaista sisua hänkään ei tainnut keksiä, ei ainakaan vakiintuneena ilmauksena tuossa muodossa. Tanja Helminen pohtii ”Suomalaisen sisun jäljillä” -kirjoituksessaan Kielikellossa, että sisu on sanana tuttu toki jo vanhasta kirjasuomesta, mutta lauseketta suomalainen sisu ei tuon ajan kirjallisuudessa esiinny. Eikä vielä Runebergillä eikä Aleksis Kivelläkään.
”Fraasi suomalainen sisu ei kuitenkaan ilmene vielä Seitsemässä veljeksessä, vaikka kyse on ensimmäisestä suomenkielisestä romaanista ja suomalaista kansaa kuvaavista sisukkaista tyypeistä, Johan Ludvig Runebergin luoman Saarijärven Paavon talonpoikaisista perillisistä. Sitä ei löydy myöskään 1800-luvun alkupuolelta Saarijärven Paavon hartiavoimista eikä Seitsemän veljeksen jälkeen Zachris Topeliuksen suomenhevosesta – –.”
Helmisen mukaan ilmausta suomalainen sisu on käytetty viimeistään vuonna 1897 sanomalehdessä Uusi Savo: ”Nimimerkki Matkailija kirjoittaa käyneensä Tukholman maailmannäyttelyssä ja pettyneensä esillä olleeseen saunaan. Saunassa ei näet saanut lainkaan lyödä löylyä ja vastaakin (vihtaa) piti erikseen pyytää. Kirjoittaja kuvailee tuntemuksiaan hetkestä, jolloin hän oli odottanut luvattua vastaa toverinsa kanssa: ’ehdimme keskenämme purkaa rehellistä suomalaista sisuamme tästä muka suomalaisesta saunasta’.”
Kuinka hyvin puhuu, jos puhuu kuin Runeberg?
Kansallisrunoilijamme on päätynyt sanontaan Puhuu kuin ruuneperi. Kuinkahan hyvin Runeberg puhui? Yhtä hyvin kuin lyyti kirjoittaa?
Henkilöön viittaavia sanontoja selittää kielitieteilijä Kaisa Häkkinen MTV-uutisten jutussa. Sanonnan kirjoittava lyyti voi viitata Amerikan siirtolaisiin. Lyytillä on ehkä mennyt aikaa asettumisessa rapakon taa, eikä kirjettä koti-Suomeen ole kuulunut. Näin Häkkinen: ”Ehkä jossain on ollut joku todellinen Lyyti, ehkä joku aivan muu. Joka tapauksessa sanonnan merkitys on siinä, että pitkän hiljaisuuden jälkeen tulee hyviä uutisia ja onni kääntyy.”
Runebergista Häkkinen muistuttaa, että nykyihminen ei ole kuullut, miten runoilija puhuu. ”Itse asiassa Runeberg ei kuulemma ollut mikään erityinen puhuja, taisipa hänellä olla puhevikakin.” Häkkisen mukaan Runeberg kyllä kirjoitti kauniisti. ”Sen perusteella on sitten keksitty vertauskuvallinen sanonta henkilöstä, joka on erittäin hyvä esittämään asioita. Vertaus tehdään tietämättä sen tarkemmin, kuinka osuva se on. Kysymys on taitavasta sanankäytöstä, ei välttämättä sujuvasta puhumisesta.”
Nimessä ei katajaista kansaa vaan pihlajaa?
Kysymyksiä ja vastauksia nimien alkuperästä -palstallamme kerrotaan, että Runebergin suvun kantaisänä pidetään Ruotsin Itä-Götanmaalla 1600-luvun puolivälissä syntynyttä Erik Larsson Runnebergiä eli Rönbergiä. Hän oli rakuuna Kaarle XI:n armeijassa Jämtlandin rykmentissä ja asui Revsundin pitäjässä (esim. Kansallinen elämäkerrasto 1932, Suomen kansallisbiografia 2006). Rakuunalla oli käytössään sotilasnimi, jonka alkuosa tarkoittanee ’pihlajaa’ (nykyruotsiksi rönn).
Runeberg-nimen taivutuksesta voi lukea verkkojulkaisustamme Sukunimien taivutus. Runebergia ja Runebergiä, molemmat mahdollisia! Runebergin ja muiden ruotsinkielisten nimien kirjoittamista käsitellään myös Kielitoimiston ohjepankissa.