Englannin kielessä, jossa muutenkin puhutellaan enemmän, on valtava kirjo sanoja, joilla solvataan toista ihmistä: motherfucker, twat, cunt, bitch, arsehole, bastard, wanker, tosser, prick, dickhead, fuckwit. Kaikki nämä ovat seksuaalisväritteisiä. Suomen kielestä löytyvät mulkku ja runkkari, mutta äidinnussijaksi, persreiäksi tai äpäräksi meillä ei ole tapana ihmistä nimittää muuten kuin huonoissa käännöksissä. Haukkumasanoja löytyy lisää eritepuolelta: kusipää, paskapää ja paskianen. Naista solvattaessa meillä turvaudutaan yleensä huorasanastoon, jota riittää. Suomen sana vittu ei voi viitata henkilöön kuten englannin twat ja cunt, vaikka se muuten onkin rumista sanoistamme kaikkein taipuisin.
Suuttumusta, pettymystä ja muuta voimakasta tunnetta ilmaisemaan englantilainen käyttää sellaisia sanoja kuin damn, fuck, hell, shit, jesus tai christ siinä missä suomalainen sanoo vittu, perkele, saatana, helvetti tai jumalauta. Suomentajien keskuudessa käydään loputonta keskustelua siitä, ovatko nämä sanat liian supisuomalaisia käännöskirjoihin. Minä olen päätynyt niitä käyttämään. Shitin suomalainen vastine paska vaatii yleensä eteensä sanan voi. Jeesus voimasanana tekee selvästi tuloaan suomen kieleen englannin vaikutuksesta, eikä käyttö ole samanlaista kuin vanhojen jeesusjohdosten jösses ja jestas, joilla on ollut tapana siunailla.
Attribuutteina englannissa käytetään sellaisia sanoja ja sanayhdistelmiä (god)damn, hell of a, fucking ja bloody, siinä missä suomessa ovat käytössä genetiivimuodot vitun, saatanan, jne. Monet ovat sitä mieltä, että kirottu on käypää suomea, mutta minusta se on niin paljon harvinaisempi kuin edellä mainitut, ettei sen käyttöä damnin vastineena voi suosittaa. Taipumaton jumalauta sopii mainiosti ilmaisemaan innostusta ja hämmästystä, mihin aggressiivisemmat kirosanat eivät oikein istu.
Välimerkinomaisesti englannissa käytetään sanaa fuck ja fucking, siinä missä suomessa kuulee sanaa vittu. Molemmat sanat ovat sikäli mielenkiintoisia, että osa ihmisistä mieltää ne äärimmäisen alatyylisiksi samalla kun toinen osa käyttää niitä niin usein, ettei niillä ole enää mitään tehoa. On tilanteita, joissa näiden tuiki tavallisten sanojen käyttö on molemmissa kulttuureissa sopimatonta ja hyvinkin loukkaavaa.
Olen havaitsevinani, että suomessa vallitsee suurempi ero sukupuolten välillä. Englantilainen mies voi hyvin käyttää myös taivaan valtakunnan sanastoa antamaan pontta puheelleen, kun suomessa herrajumala, taivaan tähden ja voi luoja ovat perinteisesti olleet naisten kieltä.
Kun kohtaan alkutekstissä kirosanan, yritän selvittää mitä sillä ilmaistaan (kiukkua, ihmetystä, tms), millainen ihminen sitä käyttää, ja kuinka vahva se on tässä nimenomaisessa kontekstissa. Sitten yritän haarukoida suomen sanoista jotakin vastaavaa ja sijoittaa sen lauseessa omalle ominaiselle paikalleen, joka ei välttämättä ole sama kuin alkukielessä.