Marras- ja joulukuussa monet yritykset, yhdistykset ja harrastusporukat järjestävät pikkujouluja eli vapaamuotoisia illanviettoja, joissa pidetään hauskaa yhdessä ja irrottaudutaan syksyn kiireistä ennen varsinaisia joulupyhiä ja -lomia.
Pikkujoulu-sanan ainoa merkitys ei ole kuitenkaan tällainen illanvietto, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös ensimmäisenä adventtina vietettävää joulunalusjuhlaa. Pikkujoulu on siis eräänlainen pieni joulu, joka aloittaa varsinaiseen jouluun valmistautumisen.
Minun lapsuudenkodissani pikkujouluna leivottiin ensimmäiset piparkakut, aseteltiin kyntteliköt ikkunalaudoille ja koristeltiin ruukkuun istutettu kuusentaimi, jota kutsuttiin pikkujoulukuuseksi.
Uusi ajantieto -teoksen (Karjalainen ym. 1989) mukaan ensimmäistä adventtia nimitettiin satunnaisesti pikkujouluksi jo 1890-luvulla. Kodeissa pikkujoulu on ollut ennen muuta kaupunkilainen perinne. Pikkujouluksi kutsuttuja iltamia alettiin puolestaan järjestää 1900-luvun alussa ensin ylioppilasosakunnissa, joista se levisi yhdistyksiin ja järjestöihin.
Kun tarkoitetaan ensimmäisenä adventtina vietettävää juhlaa, pikkujoulu on yksikössä samaan tapaan kuin sen isompi sisarus joulu tai vaikkapa uusivuosi. Vaikka alkujaan sanaa on käytetty yksikössä myös illanvieton merkityksessä, nykyään monelle tutumpi lienee monikollinen nimitys pikkujoulut.
Monikko voi tuntua luontevammalta siksi, että useat muut järjestettävät juhlat, kuten nimiäiset, häät tai tuparit, ovat monikossa. Kielitoimiston sanakirjassa pikkujoulu on toistaiseksi yksikössä myös illanviettojen merkityksessä, mutta monikollinen pikkujoulut lisätään sen rinnalle seuraavaan versioon. Sekä yksikkö että monikko ovat siis mahdollisia.
Hyvän pikkujoulun toivottaminen on jo hieman liian myöhäistä, mutta pikkujouluja monilla on varmaan vielä edessä. Hyvää joulun odotusta ja juhla-aikaa kaikille!
Lisäys 27.11.2014: Kielitoimiston sanakirjan uudessa versiossa illanviettoa merkitsevään pikkujoulu-sanaan on lisätty täsmennys us. mon.