Kansanedustaja Lauri Oinonen (kesk.) esitti eduskunnassa hauskan väitteen: kielessä sanoilla on tietty, vakiintunut vastine: pöytä on pöytä, tuoli on tuoli jne. Koska avioliitto on perinteisesti koskenut vain miehen ja naisen välistä liittoa, ei se voi koskea mitään muuta.
Lausahdus on toki aivan lapsellinen, tottahan sanojen merkitykset muuttuvat maailman muuttuessa, mutta sain siitä kimmokkeen eritellä vähän tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyssä käytettyjä sanoja.
Aloitetaan avioliitto-sanan etymologiasta. Sanan avio alkuperä on epäselvä, on ehdotettu ava-vartaloa, josta on johdettu mm. sana avata, tai germaanista lakia ja normia tarkoittava sanaa. Miehiin, naisiin, seksiin tai lapsiin alkuperä ei millään tavalla tunnu viittaavaan. Kiinnostava on myös sana avioton, jolla on tarkoitettu avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja äitejä, jotka eivät ole naimisissa. Sillä on minun korvissani leimaava kaiku. Sanat naida, naiminen ja naimisissa liittyvät nainen-sanaan, mutta kukaan ei tietääkseni ole keksinyt käyttää tätä etymologiaa perusteluksi sille, että avioliiton toisen osapuolen on oltava nainen ja siksi miesten väliset liitot olisi suljettava pois uuden lain piiristä. Hyvä niin, etymologiahan tarkastelee sanan menneisyyttä eikä kerro paljonkaan sen nykymerkityksestä.
Entä miten on nimitetty liittoja, jotka eivät täytä avioliiton kriteerejä?
Vapaaehtoisesti avioliiton ulkopuolelle jäävien yhdessä asuvista heteropareista on ruvettu käyttämään sanaa avoliitto, jota en ole havainnut käytettävän leimaavasti. Samaa ei voi sanoa entisajan nimityksistä susipari ja synnissä eläminen. Heidän juridinen asemansa vakiinnutettiin vuonna 2011.
Siviiliavioliitto laillistettiin Suomessa vuonna 1917. Sitä ennen vain kirkollinen vihkiminen oli mahdollinen. Kukaan ei tuolloin älynnyt vaatia, että sana avioliitto jäisi vain kirkon käyttöön. Avioliittoa ei kuitenkaan avattu kaikille heteropareille: moniko tietää, että vuoteen 1970 oli voimassa laki, jonka mukaan ”kaatumatautiset ja kuuromykät” eivät saa solmia avioliittoa. Homot ja lesbot eivät voineet uneksiakaan liittonsa laillistamisesta, homoseksuaalisuus oli rikoslailla rangaistavaa vuoteen 1972. Monet solmivat kulissiavioliiton.
Kun samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröityminen tuli mahdolliseksi 2002, asiasta käytiin yhtä kiivasta keskustelua kuin nyt 12 vuotta myöhemmin uudesta avioliittolaista, ja monin osin samoin argumentein. Mutta en muista että sanojen merkitykset olisivat olleet yhtä keskeisessä asemassa. Tuo laki oli sisällöllisesti paljon radikaalimpi kuin tämä uusi, siinä taattiin homo- ja lesbopareille yhtäläiset oikeudet lain edessä lukuun ottamatta puolison sukunimen ottamista ja adoptio-oikeutta. Sanamuoto on mahdollisimman kömpelö käytännön tilanteisiin: Olen rekisteröidyssä parisuhteessa, tässä on rekisteröity parisuhdekumppanini jne.
Kun uutta, myös samaa sukupuolta olevat parit hyväksyvää avioliittolakia alettiin kehitellä, sen määreeksi putkahti jostakin sana sukupuolineutraali. Sana kuulostaa lakimiehen keksimältä. Ei ihme, että Tahdon 2013 -kampanja, joka keräsi kansalaisaloitteeseensa yli 166 000 nimeä, käytti sanoja aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Sellaisena siitä sitten kirjoitettiin ja puhuttiin kunnes Ylen Atte Jääskeläinen ilmoitti, että sana on liian postiviinen ja vaati, että Ylen tiedotuksessa käytetään sanaa sukupuolineutraali.
On ollut kiinnostavaa seurata, miten kiihkeästi uutta lakia vastustavat tahtovat rajata sanan avioliitto merkityksen koskemaan vain heteropareja. Sauli Niinistö ehdotti käytettäväksi sanaa pariliitto, tosin epäselväksi jäi, keitä tämä sana koskisi. Niitäkö, jotka solmivat siviiliavioliiton? On aika outo ajatus, että sana avioliitto ykskaks viittaisi vain kirkolliseen vihkimiseen. Sanaa homoliitto käyttivät enimmäkseen aloitteen vastustajat, mutta ilmeisesti sanan lyhyyden vuoksi sitä nähtiin myös neutraalimmassa uutisoinnissa.
Aivan omaa luokkaansa oli sana seksiliitto. Kun ensin perustellaan miehen ja naisen liiton ainutlaatuisuutta heteroseksin ”luonnollisuudella”, nimetään seuraavassa lauseessa muunlaiset liitot seksiliitoiksi. Eikö se luonnollinen seksi sitten olekaan seksiä?
Kun sanan avioliitto kapeaa merkitystä pyritään puolustamaan tällä tavalla, kyse ei ole sanasta. Tarkoitus on estää muita tulemasta omalle tontille. Minun nähdäkseni samantapaista ”vain meillä on oikeus olla täällä” -ajatusmaailmaa edustavat myös rasismi ja muukalaisviha.