Keskustelin Kielitoimiston neuvontapuhelimessa hiljattain dumpling-sanan käytöstä. Pohdimme soittajan kanssa sanan merkitystä, taivutusta ja ääntämystä mutta myös sitä, onko dumpling ylipäätään paras mahdollinen valinta suomenkielisissä yhteyksissä. Jos dumplingin dumppaa, mikä ilmaus tilalle, kun puhutaan pienistä paketoiduista suolaisista suupaloista?
Dumpling on peräisin englannin kielestä, ja se perustuu harvinaiseen dump-adjektiiviin, jolla on tarkoitettu taikinamaista rakennetta. Näin kertoo Oxford English Dictionary. Britteinsaarilla dumplingeihin on perinteisesti käytetty ihraa. Englannin dumpling-sanaan sisältyy myös palleron tai pulleron merkitys.
Nyytit meillä ja muualla
Suomessa sana dumpling on tullut tutuksi etenkin aasialaisen ruokakulttuurin herkkujen myötä. Totesin kysyjälle, että dumplingin sijaan voitaisiin usein puhua nyyteistä tai taikinanyyteistä. Myös Kielitoimiston sanakirja tuntee nämä sanat. Valmistetaan siis aasialaisia kala- ja kasvisnyyttejä tai tarjotaan taikinanyyttejä vaikkapa mausteisen kastikkeen tai dipin kera.
Nyytti on itse asiassa näppärä sana. Nyytille on ominaista suhteellisen pieni koko ja ajatus kääreestä: jotain on kääritty, ja jotain on myös siellä kääreen sisällä. Taikinanyyttejä tehtäessä taikinalevyn päälle nostellaan kasvis-, liha- tms. täyte ja pikkusyötävät kootaan nyyteiksi esimerkiksi niin, että nostellaan reunat ja niputetaan ne yhteen.
Nyytit ovat tyypillisesti pyöreähköjä, mutta reseptien kuvissa näkee myös taskumaisia, venemäisiä ja kampamaisia nyyttejä. Jotkut nyytit myös solmitaan. Aasialaiset nyytit kypsennetään aromikkaassa liemessä tai muussa nesteessä. Nyytit voidaan myös höyryttää kypsiksi tai paistaa joko pannulla tai uunissa.
Mutta nyyttejä voi tehdä myös ilman taikinaa. Monissa meikäläisissä resepteissä kasvikset, juusto ym. kääritään folioon ja kypsennetään uunissa, grillissä tai nuotiolla.
Kaikki paketoidut herkut eivät kuitenkaan ole nyyttejä. Nimeämiseen vaikuttaa paketin tai käärön muoto ja kokoamistapa. Osa on kääryleitä (kaalikääryle) tai rullia (kevät- ja kesärullat). Kääreenä voi toimia kaalinlehti, merileväpaperi tai riisipaperi. Rullattujen ja paloiteltujen suupalojen aatelistoa on selvästikin japanilainen sushi – se on usein pelkkä sushi.
Myvyt ja pallerot
Myöhemmin samana päivänä keskustelin kääntäjäopiskelijoiden kanssa. Joku ehdotti, että dumpling voitaisiin kääntää myös myvyksi (tai mykyksi, yleiskielessä kahtalainen taivutus). Tässä vaiheessa silmieni eteen levähti lapsuudesta tuttu yläsavolainen perinneruoka mykyrokka – tuhti keitto, jossa on lihaa, sisäelimiä ja taikinasta tehtyjä litteitä mykyjä.
Mykytaikina valmistetaan ohrajauhoista, sipulista, ihrasta ja verestä. Taikinasta poimitaan pikkuannoksia, jotka taiteillaan sormien välissä pieniksi litteiksi letuiksi. Nämä tummanpuhuvat myvyt ovat siis littania, ja ne saavat kypsyä hiljakseen keiton liemessä muiden antimien joukossa. Mykyrokka paranee pitkän keittämisen ja lukuisten lämmityskertojen myötä.
Myky ei kuitenkaan ole aina ja kaikkialla litteä. Eri puolilla Suomea myvyt (mykyt) ovat erinäköisiä ja sisältöisiä. Niin vaihtelee myös myky-sanan taivutus.
Nyytit vastaan myvyt -kisassa on tähän mennessä selvinnyt seuraavaa: nyyteissä on kaksi osaa eli täyte ja kääre, kun taas myvyissä mausteet ja muut höysteet on sekoitettu jauhojen tai ryynien kanssa tasaiseksi taikinaksi. Myvyn muoto voi vaihdella. Jos nyytti ei ole muodoltaan nyytti, se on todennäköisesti kääryle, käärö tai rulla.
Mutta dumplingit eivät edelleenkään jätä rauhaan. Kiinalaisessa ravintolassa tarjotaan taikinaisia, öljyssä kypsennettyjä kana-, kasvis- ja katkarapupalleroita. En kutsuisi niitä myvyiksi enkä nyyteiksi. Olisivatko ne siis ihan vain palleroita?
Eräänlaisia palleroita ovat myös italialaiset gnocchit, joissa jauhojen, perunan tai maissin sekaan on leivottu mausteita, juustoa, lihaa tms. Tortellinit ja raviolit on puolestaan pakattu tuorepastan eli käytännössä vehnä-kananmunataikinan sisään. Myös muoto on kaikkea muuta kuin pallero.
Kirjoittaja on kielenhuoltaja Kotimaisten kielten keskuksessa.