Lumen sataminen
Kysymys: Minua on vaivannut pitkään eräs merkittävältä
tuntuva puute suomen kielessä. Meillä ei ole neutraalia verbiä sille, kun
kylmällä ilmalla kosteus tiivistyy ja jäätyy ilmaviksi kidemuodostelmiksi ja
putoaa maahan. Sanotaan, että lumi sataa – mutta vesikin sataa,
ja lisäksi sataa-verbi yksinään viittaa nimenomaan vesisateeseen.
Lumesta puhuttaessa sataa-verbille tarvitaan aina lisämääritteitä. Toki on pyryttämistä, kinostumista, tuiskuttamista ja muita lumentulon tapaa kuvailevia sanoja, mutta miksi suomen kielessä ei ole neutraalia verbiä lumen satamiselle? Onko sellainen joskus ollut?
Vastaus: Kielessä ei tosiaan ole verbiä, joka kuvaisi lumen satamista neutraalisti niin, ettei siihen liittyisi ajatusta satamisen tavan ilmaisemisesta. On vaikea arvioida, miksi tällaista sanaa ei ole kieleen syntynyt.
Suomessa on kyllä runsain mitoin verbejä, jotka ilmaisevat lumen satamista, mutta niihin tuntuisi aina liittyvän ainakin jonkinasteinen deskriptiivisyys. Anneli Hänninen kirjoittaa Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla, että Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmista löytyy yli sata eri tapaa, joilla lumen satamista voidaan ilmaista.
Lumen laadulla ja sen satamisen tavalla on varsinkin aikaisemmin ollut suuri vaikutus elämiseen ja liikkumiseen. Kenties tästä syystä lumen satamista kuvaavat verbit tyypillisesti antavat vihjeen satamisen tavasta. Lisäksi ilmaus sataa lunta ei ole sillä tavalla raskas, että yksisanaiselle vastineelle olisi välttämättä tarvetta.
Vastaaja: Kielitoimiston sanakirjan toimitus
