Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä uranuurtajista niin suomenkielisen näytelmäkirjallisuuden kuin tasa-arvoasioiden aloilla. Minna Canthia muistetaan vuosittain kansallisella liputuspäivällä. Hän on ensimmäinen nainen, joka sai liputuspäivän.
Yhteiskunnallinen ja kielellinen edelläkävijä
Canth eli ja vaikutti 1800-luvulla, jolloin sekä Canthille että maallemme ajankohtaisia teemoja olivat muun muassa naisten ja köyhien asema sekä näiden parantaminen. Tuolloin naiset eivät tyypillisesti opiskelleet tai työskennelleet ja olivat muutenkin monessa suhteessa riippuvaisia miehistä, esimerkiksi avioliiton tai muiden perhesuhteiden kautta. Ennen vuoden 1863 kansakoulunopettajaseminaaria Jyväskylässä naiset pystyivät elättämään itsensä lähinnä opiskelemalla kätilöksi.
Minna Canth meni naimisiin ja sai seitsemän lasta, mutta hänen elämäänsä liittyi paljon muutakin kuin kodin ja lasten hoitaminen. Canth pystyi työskentelemään toimittajana, ja hän vaikutti myös liikenaisena, koulumaailmassa ja tietysti kirjailijana näytelmien ja pienoisromaanien parissa. Tämän lisäksi hän emännöi salonkia, josta muodostui kirjallinen ja aatteellinen kohtaamispaikka.
Suuri osa Canthin teoksista edustavat genreltään pohjoismaista realismia, ja niissä käsitellään yhteiskunnallisia teemoja, kuten erilaisia valtarakenteita ja elämän niin sanottua nurjaa puolta. 1800-luvulla vallinneeseen riitaisaan kielikeskusteluun Canth suhtautui paheksuvasti, ja hänen pyrkimyksensä oli edistää kieltenvälistä yhteistyötä. Fennomaanien tuli hänen mukaansa kokea ruotsin kieli ja ruotsinkielinen kulttuuri tukena ja siltana kohti eurooppalaista sivistystä. Hän viittasi myös idästä tuleviin vaaroihin.
Kielikellossa julkaistussa artikkelissa kirjallisuudentutkija Minna Maijala avaa sitä, millaisessa kieliympäristössä Canth kasvoi sekä miten hänen maailmankatsomuksensa ja ajatuksensa kielikysymyksistä muovautui uran varrella.
1800-luvun kielen asiantuntija Petri Lauerma kirjoittaa Kielikellossa siitä, kuinka naiset alkavat näkyä kirjojen tekijöinä vasta suurimman osan 1800-luvusta käsittävän varhaisnykysuomen kauden viimeisinä vuosikymmeninä. Lauerma nostaa artikkelissaan esille muun muassa faktan siitä, kuinka merkittävä tekijä Canth oli silloisen kirjakielen kehityksen kannalta. Canthin panosta tuolloisen kirjakielen itämurteistumisessa oli Lauerma kuvaa yhdeksi merkittävimmistä.
Moninainen tasa-arvo
Minna Canth nosti töissään ja muussa elämässään esille tasa-arvon toteutumattomuutta ja muita yhteiskunnan epäkohtia. Vuonna 2025 tasa-arvo on myös yhdenvertaisuutta, eikä julkinen keskustelu näihin liittyvistä haasteista ole laantunut, vaikka edistystäkin on tapahtunut. Nykyisyydessä aiheita käsitellään usein myös perinteisinä pidettyjen tasa-arvoasetelmien, kuten kaksinapaisen sukupuolten välisen tasa-arvon tai etnisyyksiin liittyvien asioiden ulkopuolella – ja hyvä niin.
Tasa-arvoasioita voidaan lähestyä erilaisten jaottelujen kautta. Esimerkiksi oikeudellis-yhteiskunnallista tasa-arvoa pohditaan eri väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa peilaten. Vaikuttaako sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluminen ihmisen asemaan? Onko yhteiskunnassamme ikäsyrjintää? Kuinka rasismi eri muodoissaan näkyy? Mihin henkilöiden väliset palkkaerot perustuvat? Onko osatyökykyisellä oikeus työhön?
Kielellistä tasa-arvoa puolestaan tarkastellaan esimerkiksi sellaisista näkökulmista, kuinka oikeus saada palvelua omalla äidinkielellä toteutuu, ovatko tittelit ja työnimikkeet asianmukaisia ja kuinka kielellinen saavutettavuus toimii. Kielellisen tasa-arvon toteutuminen lävistää siis koko yhteiskunnan. Yhtäältä tarkastellaan esimerkiksi siitä, kuinka hyvin julkisessa hallinnossa kyetään toteuttamaan hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimusta. Toisaalta mietitään, miten keskustelukulttuurista saataisiin karsittua pois tytöttelyt ja pojittelut.
Tasa-arvosta on kirjoitettu paljon Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) julkaisussa. Vinkin loppuun on koottu joitakin linkkejä kiinnostaviin kirjoituksiin ja aineistoihin.
Lue lisää
Toimitus: Sakari Korpikallio