Kielitoimiston sanakirjan mukaan loka tarkoittaa kuraa, rapaa, likaa, saastaa. Sanalla on myös kuvallista käyttöä: Ihminen voidaan vetää lokaan, eli hänen maineensa voidaan pilata. Uskonnollisesta näkövinkkelistä katsottuna moni meistä rypee synnin loassa. Erään suurvallan presidentinvaalikampanjan kiihkeimmän loanheiton ajankohdaksi lokakuu sopii nimeltään hyvin.
Monissa kielissä nimitetään vuoden kymmenettä kuukautta kahdeksanneksi (October), mutta suomessa kuukauden nimi kuvaa olosuhteita. Päivien pimetessä, sateen piiskatessa, ilmojen kylmetessä mutta pakkasten vielä antaessa odottaa itseään maa on märkää ja sitä peittävät kuolleet, mätänevät ja limoittuvat lehdet ja ruohot.
Märkää ja muovattavaa
Jonkinlainen märkyyden, kosteuden elementti loka-sanaan tuntuu liittyvän. Vanhassa kirjakielessä sana ei aina ole viitannut likaisuuteen. Raamatun uusimmassa suomennoksessa profeetta Habakukin kirjan hevoset liikkuvat suurien vesien kuohussa, kun Mikael Agricolan käännöksessä (1551)
Sinun Orhidhes keuuet Meres, swrein wesien Loghas.
Jobin kirjan vuonna 1685 ilmestyneessä käännöksessä ei kanneta huolta riittävästä lannoituksesta vaan kosteudesta, kun kysytään:
Caswaco caisila ellei se seiso loasa?
Neutraalissa tai jopa myönteisessä yhteydessä loka-sana esiintyy vanhojen raamatunkäännösten (1548−1776) tarinassa, jossa Jeesus parantaa sokean:
sylki hen Maan päle, ia teki loghan syliest, ia woiteli loghalla sen Sokian silmet
ja Agricolan kääntämässä Jesajan kirjan vertauksessa, jossa ihminen nähdään savena, josta Jumala muotoilee mieleisensä kappaleen:
Me Loca olema, sine olet meiden walaijan
Likaa ja suolen sisältöä
Sana loka näkyy viittaavan pääsääntöisesti jonkin kiinteän tai kuivan aineen ja veden tai muun märän aineen sekoitukseen. Sellaistahan on myös uloste, jonka säännöllinen poistaminen suolesta on tärkeää ihmisen terveydelle. Kirjoituksessa Konsti Elää kauwwan (1786) opastettiin pitkään ja terveeseen elämään mm. näin:
Käwele ja lijku – – että loka joka yöllä on kokoontunut suolijn, laskeusi
Samaan aihepiiriin liittyy loka-sanan johdos lokare, joka tarkoittaa papanaa, lantakakkaraa. Sellaisia on käytetty kotieläinten ummetuksen hoitoon − ainakin, jos on noudatettu Christfrid Gananderin Eläinden Tauti-Kirjan (1788) ohjetta:
Hiiren lokareet oluesa, awaawat hywin
Loaksi voi nimittää myös yleisemmin likaa ja puhtauden laiminlyönnin seurauksena kertyvää saastaa. Näin teki Jonas Mennander (1699) värikkäässä kuvauksessaan huonosti hoidetusta taloudesta:
Sonda tiucku Taldrikeisa, Loca lawiald lautaisisa
Itse piru ja surkea syntinen
Suomen lähisukukielessä vepsässä loka-sanalla on merkitys ’kostea notkelma, kuoppa’. Mahtoiko tuommoisessa kuopassa asustaa myös vepsän kielessä tunnettu logahine eli itse piru? Samansuuntaisesti on suomeksi tätä ihmisen perivihollista nimittänyt varhaisheränneiden tulinen saarnamies Johan Wegelius nuorempi (1747):
se ylimmäinen Perkele, ja Perkelitten Päämies Belzebub, joca merkitze Loca-Herraa
Ihmisen pyrkimys pirun kynsistä iankaikkiseen elämään, armoon ja autuuteen käy sekin oman saastaisuuden ja maan tomun kaltaisuuden oivaltamisen kautta, minkä tuntematon suomentaja nasevasti kiteytti kirjassa Paradisin Yrti-Tarha (1732):
minä olen raadollinen mato, haisewa loca
Lokakuu on ruokaa: varastot täyteen ja talvea odottamaan
Lokakuun voi nähdä myös loattomin silmin, jos ei kiinnitä huomiotaan säähän vaan ihmisten toimintaan. Lokakuussa varaudutaan talveen ja täydennetään ravintovarastot. Tämä heijastuu mm. sellaisissa suomalaisissa 1600- ja 1700-lukujen sanakirjoissa, joissa lokakuu-nimen ruotsinkielisiä vastineita ovat wijnmånat (1644) ja slachtmånadt (1678−1788). Samaa näkökulmaa tuo esille Mikael Agricolan kääntämä kalenteri (1544), jossa sekä lokakuuksi että Octoberiksi nimitettyä kuukautta luonnehditaan näin:
Winamariat nyt poijmetan, talui io mös odhotetan.
Puusta, ia oxista ledhet lange. paijska teuran otzan cangi.
Runossa kehotetaan terveydestään huolehtivaa lukijaa myös syömään läskiä ja juomaan nuorta viiniä sekä vuohen ja lampaan maitoa. Juomassa tulisi olla mausteena
pippurita ia neglike.
Aina ei Suomenkaan lokakuu ole vain lokainen ja synkkä. Tämän syksyn valoisat päivät kirvoittivat Facebook-ystävältäni kommentin:
tämän vuoden lokakuu kaikkiaan on osoittanut huomattavaa ankeusvajetta
