Nyhtöpossun kirjallinen ensiesiintymä saattoi hyvinkin olla 21.10.2012, kun CampaSimpukka-blogissa luki:
”Söimme tänään pulled porkia, mikä se nyt olisi suomeksi, nyhtöpossua?”
Nyhtöpossun ympärille kehittyi ruokatrendi. Kyseessä on suolaliemessä liotettu, uunissa pitkään kypsytetty porsaan kasleri tai lapa, joka on kypsänä niin mureaa, että sen voi repiä suikaleiksi pelkällä haarukalla. (Ruokalaji ei sinänsä ole uusi: edellä kuvatulla tavalla tehty ruoka tunnettiin jo 1700-luvulla, jolloin se valmistettiin siipikarjasta.)
Sana oli esillä valtavan paljon, ja se valittiin Kielitoimistossa kuukauden sanaksi joulukuussa 2013. Nyhtöpossu vakiintui kieleemme, vaikka leikkimieliset puhuivat myös revitystä siasta tai vedetystä possusta.
Nyhtöpossun taustalla on tietenkin suomen kielen verbi nyhtää, ’irrottaa kiskomalla, vetelemällä, nyppiä, kitkeä’ (Kielitoimiston sanakirja).
Uusi perheenjäsen: nyhtöherne
Uusi tulokas nyhtöherne puolestaan ilmestyi kieleemme vuoden 2016 loppupuolella, kun joissain ravintoloissa alkoi näkyä herneproteiinista valmistettua vegaanista valmistetta. Laajemmin siitä on alettu puhua maaliskuussa 2017, kun tuote tuli kauppoihin.
Vesa Heikkinen kirjoitti blogitekstissään noin vuosi sitten nyhtö-alkuisten sanojen yleisyydestä, ja sen jälkeen kieleemme on tullut aina vain lisää nyhtö-sanoja. Nyhtö-alku vaikuttaa siis olevan edelleen hyvin produktiivinen. Nyhtö on suorastaan alkanut elää omaa elämäänsä. Ja onhan kyseessä vallan kätevä ja kuvaava suomen kielen sana!
Paljon muodikasta nyhtöilyä on tapahtunut nyhtöpossun ja nyhtöherneen välissä: olemme ehtineet kuulla muun muassa seuraavista nyhdöistä (listan ensimmäisessä ryhmässä liharuokia kuvaavat, toisessa muuhun syömiseen liittyvät ja kolmannessa kuvallisen, usein leikillisen käytön nyhdöt):
nyhtöankka
nyhtöbroileri
nyhtöbolognese
nyhtöjakki
nyhtökana
nyhtölammas
nyhtöliha
nyhtönauta
nyhtökakku
nyhtökaura (rekisteröimätön tavaramerkki)
nyhtöleipä
nyhtöpulla
nyhtöruoka
nyhtökäteinen
nyhtöraha
Liharuokien jälkeen muotiin tulivat nyhtöleivonnaiset, ja listan lopun abstraktit sanat ovat tyyliltään leikitteleviä. Suunta on – kuten tyypillistä on – konkreettisesta kuvalliseen käyttöön.
Kielitoimiston sanakirjaan asti on päätynyt vasta nyhtöpossu. Syynä on se, että uudissanoja ei kannata ottaa sanakirjaan, jos ne ovat vain hetken muotioikku.
Saa siis nähdä, miten muiden nyhtöjen käy. Sen päättävät kielenkäyttäjät – eli jos nyhtö-sanoja käytetään muutenkin kuin pienessä piirissä, ainakin osa niistä päätyy todennäköisesti jossain vaiheessa sanakirjaan.
Nyhtökone nyhtää
On hauska huomata, että vanhin Kotuksen uudissanatietokantaan poimittu nyhtö-sana ei suinkaan ole nyhtöpossu, vaan nyhtökone, josta kerrottiin vuonna 1991 Pellervo-lehdessä:
”Kuitupellavan ja öljypellavan viljelystä, korjuusta ja käsittelystä on saatavilla ajanmukaisin tieto Suomen Pellavayhdistykseltä, jolta myös voi kysellä tietoja nyhtökoneiden liikkeistä eri puolilla maata.”
Tietokannan ensimmäinen nyhtö-sana on agraarisana, joka liittyy siis pellavan nyhtämiseen. Nyhtökone nyhtää eikä ole nyhdön kohteena, toisin kuin ruokasanojen ja kuvallisten sanojen tarkoitteet. Nykysuomen sanakirjassa nyhtää-verbin erikoismerkityksenä on ’pellavan, juurikasvien yms. korjaamisesta nyhtämällä’. Sanakirjassa on hakusanana myös verbijohdos nyhtö, jonka yhteydessä annetaan esimerkit juuri pellavan ja nauriin nyhdöstä!
Alussa oli siis nyhtöpossu. Ja vielä alummassa juurikasvien ja pellavan nyhtö.
Noin viikon uutiset -tv-ohjelmassa juontaja Jukka Lindström totesi, että liha on punavuorelaisten kielessä nyhtökauraa, jolla on kasvot. Mutta nyhtökaurahipsterinkin varpaiden välissä on siis multaa – tai pellavansiemeniä.