Vuoden 2024 nimilausuntoja

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt Kotimaisten kielten keskuksesta selvitystä Sivistyshallinto 2030 ‑hankkeessa muodostettavien virastojen nimiksi. Pyynnön mukaan selvityksessä tulee esittää vaihtoehtoisia nimiehdotuksia, jotka huomioivat toisaalta virastojen historian ja toisaalta tulevat toimintokokonaisuudet. Toivotaan myös ehdotuksia keskenään samankaltaisista, esimerkiksi sanaan virasto päättyvistä nimistä.

Alussa kuvaamme lyhyesti kaksi tässä tapauksessa kyseeseen tulevaa nimien suunnittelun päälinjaa. Sen jälkeen esittelemme nimiehdotuksemme uusille virastoille ja annamme suosituksia lyhenteiden muodostamisesta. Ehdotusten perustana ovat tärkeimmät virastojen nimien suunnittelun periaatteet, jotka esitellään omassa osiossaan. Lisäksi lausunnon loppuun on koottu taustatietoa uusien virastojen tehtävistä.

Vaihtoehtoisia nimenmuodostustapoja

Näkemyksemme mukaan nimien muodostamisessa voi erottaa kaksi vaihtoehtoista päälinjaa: 1) Joko pyritään säilyttämään olemassa olevia nimiä mahdollisuuksien mukaan tai 2) muodostetaan uudet virastojen toimintaa kuvaavat nimet, jotka ovat rakenteeltaan mahdollisimman yhdenmukaisia. Yhdenmukaiset nimet auttavat hahmottamaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan toimijoiden hierarkiaa ja keskinäisiä suhteita. Mahdollista on myös soveltaa tapauskohtaisesti molempia edellä mainittuja päälinjoja.

Olemassa olevien nimien säilyttämistä puoltaa se, että monet hallinnonalan virastojen nimistä ovat sekä ymmärrettäviä että lyhyitä ja helppokäyttöisiä (Opetushallitus – Utbildningsstyrelsen, Museovirasto – Museiverket, Kansallisarkisto – Riksarkivet). Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että osa nykyisistä sujuvista nimistä on merkitykseltään kovin suppeita uusien virastojen keskeisiä tehtäviä ajatellen. Kansallisarkisto ei kuvaa uuden viraston kirjastotehtäviä eikä Opetushallitus puolestaan kuvaa uuden viraston kielitehtäviä. Jos nimet Kansallisarkisto ja Opetushallitus tästä huolimatta päätettäisiin ottaa myös uusien virastojen nimiksi, olisi oikeiden tahojen ja palvelujen löytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, että niin Saavutettavuuskirjasto Celia, Varastokirjasto kuin Kotimaisten kielten keskus säilyisivät muusta viraston toiminnasta erottuvina niminä ja brändeinä.

Kokonaan uudet nimet kuvaisivat paremmin virastojen monipuolisia tehtäviä. Jotta nimet olisivat riittävän kattavia, joudutaan todennäköisesti käyttämään rinnasteisia ilmauksia, joissa on ja-sana ja yhdysmerkki. Rinnasteisia ilmauksia käytettäessä on syytä pitäytyä kaksiosaisissa nimissä eikä muodostaa sitä pidempiä nimiä (esimerkiksi nimessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on rinnastettu kolme eri ilmausta). Pitkät ja moniosaiset nimet ovat hankalampia käytössä, joten paine käyttää nimistä lyhennettä kasvaa. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lyhenteet muodostetaan erikseen suomeksi ja ruotsiksi ja myös ne ovat nimien tapaan asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä.

Nimiehdotukset

Suositamme uusien virastojen suomenkielisten nimien perusosaksi sanaa virasto. Se on helppo käytössä ja kertoo yksiselitteisesti, että kyse on julkishallinnon toimijasta. Myös sana keskus on perusosana mahdollinen, mutta sitä voidaan käyttää myös yksityisistä toimijoista. Näin ollen keskus-loppuinen julkishallinnon viraston nimi ei välitä aivan yhtä hyvin tietoa kohteestaan.

Ruotsiksi uusille virastoille sopii yleensä parhaiten perusosa myndighet, mutta myös verk on toisinaan toimiva – molemmat viittaavat julkishallinnon viranomaiseen. Virastojen nimissä on mahdollista käyttää joko genetiivirakennetta (esimerkiksi Trafikledsverket) tai prepositiorakennetta (esimerkiksi Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata). On usein nimikohtaista, kumpi rakenne toimii paremmin. Ei siis aina ole tarkoituksenmukaista muodostaa samankaan hallinnonalan virastojen nimiä mekaanisesti samaa rakennetta noudattaen.

Riittävän kuvaavia, erottuvia ja helppokäyttöisiä nimiehdotuksia uusille virastoille on vain niukasti. Haluamme painottaa, että merkitykseltään hyvin laajat ja abstraktit sanat kuten osaaminen, sivistys, kulttuuri tai kulttuuriperintö eivät sovi sellaisenaan hallinnonalan virastojen nimiin, sillä ne liittyvät useamman uuden viraston työhön. Esimerkiksi kieli, kulttuuriperintö ja taide ovat kaikki olennainen osa kulttuuria ja tiede ja taide koulutuksen lisäksi osa sivistystä. Kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyviä tehtäviä on puolestaan kaikilla neljällä uudella virastolla, ja kaikilla hallinnonaloilla tarvitaan ja tuetaan myös erilaista osaamista. Kotimaisten kielten keskuksen näkemyksen mukaan uusille virastoille sopivia nimiä olisivat seuraavat:

Kasvatuksesta, koulutuksesta ja kielestä vastaava kokonaisuus

Virastolle sopivia nimiä olisivat Kieli- ja koulutusvirasto – Språk- och utbildningsmyndigheten tai Koulutus- ja kielivirasto – Utbildnings- och språkmyndigheten. Ensimmäinen vaihtoehto on kielellisestä näkökulmasta sekä suomeksi että ruotsiksi rakenteellisesti luontevampi ja siten helppokäyttöisempi. Tämä johtuu siitä, että kielessä pidemmät ja raskaammat ilmaukset pyrkivät moniosaisessa kokonaisuudessa viimeiseksi (niin sanottu viskurilaki). Toinen vaihtoehto voi olla luontevampi siitä näkökulmasta, että Opetushallitus on uuteen kokonaisuuteen siirtyvistä virastoista selvästi suurempi.

Ruotsinkielisessä nimessä jälkiosa myndighet kuvaa tässä ehdotuksessa jälkiosaa verk selvemmin, että kyse on nimenomaan valtiollisesta viranomaisesta. Erityisesti nimi Utbildningsverket saattaisi herättää mielikuvan kunnan virastosta.

Suomeksi myös Kieli- ja opetusvirasto tai Opetus- ja kielivirasto ovat mahdollisia. Nimien ongelmana on kuitenkin ruotsinkielisen Utbildningsverket-nimen tapaan, että sana opetusvirasto yhdistyy kielitajussa helposti kunnalliseen toimijaan. Ruotsiksi näidenkin nimien vastineeksi sopivatyllä mainitut ehdotukset. Sana koulutus on merkitykseltään hieman opetusta laajempi (Kielitoimiston sanakirja: kouluttaa ’harjoittaa, harjaannuttaa, opettaa, kehittää, koulia), joten opetuksen voi katsoa olevan osa koulutusta. Siksi koulutus voisi olla nimessä parempi vaihtoehto. Huomionarvoista on, että Opetushallituksen ruotsinkielisessä nimessä on jo koulutusta merkitsevä sana utbildning. Toisaalta opetus-sanan käyttö suomen kielessä jatkaisi Opetushallituksen nimen perinnettä.

Jotta nimi olisi riittävän helppokäyttöinen, molempia sanoja opetus ja koulutus ei ole tarkoituksenmukaista mainita nimessä. Kolmiosainen nimi tarvitsisi yhdysmerkkien lisäksi pilkun, mikä vaikeuttaisi nimen muistamista ja käytettävyyttä. Myöskään kasvatusta ei ole nimen käytettävyyden takia mahdollista ottaa nimeen opetuksen tai koulutuksen rinnalle. Varhaiskasvatus yhdistyy kuitenkin kiinteästi koulutukseen sitä edeltävänä ja pohjustavana toimintana: esiopetus on osa varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2022) kirjoitetaan monin paikoin myös lapsen oppimisesta. 

Sen sijaan viraston nimessä on tarpeen mainita kieli, sillä koulutus tai opetus ei viittaa uuden viraston keskeisiin kieleen liittyviin tehtäviin, joita ovat kielenhuolto ja sanakirjatyö. Yleiskielen ja viranomaisten kielenkäytön kehittäminen kytkeytyy laajasti kaikkien hallinnonalojen tehtäviin ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan.

Nimiehdotukset:

• Kieli- ja koulutusvirasto – Språk- och utbildningsmyndigheten
• Koulutus- ja kielivirasto – Utbildnings- och språkmyndigheten
• Kieli- ja opetusvirasto – Språk- och utbildningsmyndigheten tai
• Opetus- ja kielivirasto – Utbildnings- och språkmyndigheten

Jos uuden viraston nimeksi kuitenkin päätetään ottaa Opetushallitus – Utbildningsstyrelsen, olisi palvelujen löytymisen kannalta erityisen tärkeää, että nimi ja brändi Kotimaisten kielten keskus – Institutet för de inhemska språken säilyisi muusta viraston toiminnasta erottuvana kokonaisuutena.

Kulttuuriperinnöstä vastaava kokonaisuus

Suositamme, että uuden viraston nimeksi tulee olemassa oleva nimi Museovirasto – Museiverket, jonka suomenkielinen perusosa virasto on linjassa ehdottamiemme uusien virastojen nimien kanssa. Vaikka uusien virastojen ruotsinkielisiin nimiin suositamme perusosaa myndighet, vakiintunutta nimeä Museiverket ei ole syytä muuttaa vain perusosan yhdenmukaisuuden takia.

Nimi Museovirasto kattaa näkemyksemme mukaan hyvin myös Suomenlinnan hoitokunnan tehtävät hallita, hallinnoida, hoitaa ja kunnostaa Suomenlinnan aluetta ja rakennuksia. Museoviraston tehtävissä on lueteltu kulttuurihistoriallisen kansallisomaisuuden hoito, jota myös Suomenlinnan hoitokunnan työ on. Nimi Museovirasto on ollut käytössä vuodesta 1972 lähtien, eikä siitä sen lyhyyden takia tarvitse käyttää erillistä lyhennettä julkisessa viestinnässä.

Nimiehdotus:

• Museovirasto – Museiverket

Lisäksi kannattaa huomioida, että Suomenlinnan hoitokunnan nimen ja brändin säilyttäminen palveluna voi olla asiakkaiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista.

Kirjasto- ja arkistotoiminnasta vastaava kokonaisuus

Virastolle sopiva nimi voisi olla Arkisto- ja kirjastovirasto– Arkiv- och biblioteksmyndigheten. Myös nimet Kirjasto- ja arkistovirasto ja Biblioteks- och arkivmyndigheten ovat periaatteessa mahdollisia, mutta emme suosita niitä, koska ruotsinkielinen nimi Biblioteks- och arkivmyndigheten on nimeä Arkiv- och biblioteksmyndigheten kankeampi, ja se on ongelmallinen erityisesti lyhenteen muodostamisen kannalta. Ruotsin kielessä lyhenteet muodostetaan pääsääntöisesti nimen osien alkukirjaimista ja luetaan kirjaimittain. Tämä nimi johtaisi lyhenteeseen BAM, joka ohjeistuksesta huolimatta helposti luettaisiin sanana. Koska ruotsin kielessä bam on onomatopoeettinen paukahdusta kuvaava ilmaus, BAM ei olisi viraston nimen lyhenteenä asiallinen. Nimivaihtoehto Arkiv- och biblioteksmyndigheten on sen sijaan sujuva ja siitä muodostuva lyhenne ABM ongelmaton. Sanojen arkisto ja arkiv paikkaa nimen alussa puoltaa sekin, että Kansallisarkisto on uuteen kokonaisuuteen siirtyvistä virastoista selvästi suurin.

Nimi Arkisto- ja kirjastovirasto kuvaisi hyvin viraston ydintehtäviä: kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien viranomaisten asiakirjojen säilyttämistä, arkistotoimen asiantuntijana toimimista, näkövammaisten kirjastopalveluja sekä tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista siirrettävän materiaalin säilyttämistä. Viraston nimessä sana kirjasto on riittävä kuvaamaan viraston kirjastotehtäviä, vaikka se ei suoraan kerro, mikä on viraston suhde esimerkiksi kuntien ylläpitämiin yleiskirjastoihin tai yliopistojen yhteydessä toimiviin tieteellisiin kirjastoihin. Yhdyssana kirjastovirasto auttaa hahmottamaan, että kyse on kirjastoalaan liittyvästä valtakunnallisesta toiminnasta, eikä nimi siten sekoitu muiden toimijoiden kanssa.

Virastorakenneuudistuksen yhteydessä kannattaa huomioida, että vaikka Kansallisarkisto, Varastokirjasto ja Saavutettavuuskirjasto Celia eivät enää ole itsenäisiä virastoja, niiden nimien säilyttäminen uuden viraston palvelujen niminä on asiakkaiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista. 

Nimiehdotus:

• Arkisto- ja kirjastovirasto – Arkiv- och biblioteksmyndigheten

Jos uuden viraston nimeksi kuitenkin päätetään ottaa Kansallisarkisto – Riksarkivet, olisi erityisen tärkeää, että nimet ja brändit Saavutettavuuskirjasto Celia – Tillgänglighetsbiblioteket Celia ja Varastokirjasto – Depåbiblioteket säilyisivät muusta viraston toiminnasta erottuvana kokonaisuutena.

Taiteen ja kulttuurin edistämisestä vastaava kokonaisuus

Virastolle sopiva nimi voisi olla Taiteen ja mediakulttuurin virasto – Myndigheten för konst och mediekultur. Myös nimi Mediakulttuurin ja taiteen virasto – Myndigheten för mediekultur och konst on mahdollinen, mutta se ei ole rakenteellisesti yhtä luonteva. Moniosaiset nimet eivät olisi kaikkein helppokäyttöisimpiä, mutta ne kuvaisivat viraston toimintaa ja olisivat kuitenkin pituudeltaan kohtuullisia.

Mediakulttuurilla tarkoitetaan tiedotusvälineisiin ja niiden käyttöön liittyvää kulttuuria. Sana viittaa audiovisuaalisen median lisäksi myös kirjoitettuun mediaan, johon liittyviä tehtäviä Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla on vähemmän. Toisaalta se kattaisi juuri siksi myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatustehtävät. Jos viraston nimessä käytettäisiin mediakulttuurin asemesta merkitykseltään täsmällisempää, mutta kahdesta sanasta koostuvaa ilmausta audiovisuaalinen media, olisi nimi jo selvästi pidempi ja vaikeampi käytössä. 

Ruotsinkielisissä nimissä genetiivirakenteet Konst- och mediekultursmyndigheten tai Mediekulturs- och konstmyndigheten olisivat linjassa muiden nimiehdotusten kanssa, mutta raskaampia ja kömpelömpiä kuin prepositiorakenteet Myndigheten för konst och mediekultur tai Myndigheten för mediekultur och konst. Lisäksi genetiivirakenteiden rinnastus olisi vaikea hahmottaa, kun rinnastettavat osat eivät ole samanmuotoiset, vaan toinen on yhdyssana ja toinen ei.

Virastolle sopiva nimi voisi olla myös Taidevirasto – Konstmyndigheten. Perusosa verket ei ole tässä nimessä mahdollinen, koska yleiskielen sana konstverket tarkoittaa taideteosta. Lyhyt nimi olisi helppo käytössä, eikä sen rinnalle tarvittaisi lainkaan lyhennettä julkisiin asiayhteyksiin. Merkitykseltään sana taide kattaisi kohtuullisen hyvin myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tv- ja radio-ohjelmien sekä elokuvien tallentamiseen ja esille saattamiseen liittyvät tehtävät. Vaikka Taiteen edistämiskeskuksen lakisääteisissä tehtävissä korostetaan juuri taiteen ja taiteilijoiden asioiden edistämistä, voisi nimessä pelkkä taide riittää implikoimaan, että virasto toimii nimenomaan taiteen hyväksi. Voi kuitenkin pohtia, onko ongelmatonta tulkita taiteen kattavan myös ne televisio-ohjelmat ja elokuvat, jotka eivät ole taidetta.

Toisin kuin nimiehdotus Taiteen ja mediakulttuurin virasto (tai Mediakulttuurin ja taiteen virasto), ei nimi Taidevirasto kattaisi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatukseen ja kuvaohjelmalakiin liittyviä tehtäviä. Voi kuitenkin pohtia, onko näiden tehtävien syytä näkyä viraston nimessä. Jos katsotaan, ettei se ole välttämätöntä, voidaan uuden nimen Taidevirasto sijaan harkita myös olemassa olevan nimen Taiteen edistämiskeskus – Centret för konstfrämjande siirtämistä uudelle virastolle. Tämä nimi olisi kuitenkin käytössä Taidevirastoa hankalampi ja poikkeaisi selvästi rakenteeltaan muista hallinnonalan virastojen nimistä.

Nimiehdotukset:

• Taiteen ja mediakulttuurin virasto – Myndigheten för konst och mediekultur
• Mediakulttuurin ja taiteen virasto – Myndigheten för mediekultur och konst
• Taidevirasto – Konstmyndigheten tai
• Taiteen edistämiskeskus – Centret för konstfrämjande

Lisäksi kannattaa huomioida, että Kansallisen audiovisuaalisen instituutin nimen ja brändin säilyttäminen palveluna voi olla asiakkaiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista.

Lyhenteiden muodostamisesta ja käytöstä

Ymmärrettävyyden vuoksi viestinnässä kannattaa aina suosia viraston virallista nimeä. Lyhenteitä tulisi käyttää vain tarvittaessa tekstiä tai puhetta tiivistämässä. Jos lyhennettä käytetään, asiayhteydestä tulee aina käydä ensin ilmi viraston virallinen nimi. Virallista nimeä ei tule valita sen mukaan, mistä nimestä saa muodostettua parhaimmalta tuntuvan lyhenteen. Jos on kuitenkin olemassa yhtä hyviä vaihtoehtoja viralliseksi nimeksi, voidaan nimenvalinta tehdä sen mukaan, mistä nimestä saadaan toimivimmat lyhenteet.

Suositamme, että ehdottamistamme nimistä Museovirasto – Museiverket ja Taidevirasto – Konstmyndigheten ei käytettäisi julkisessa viestinnässä lyhenteitä. Muista ehdottamistamme uusista virastojen nimistä on todennäköisesti tarpeen muodostaa myös lyhenteet. Lyhenteiksi voitaisiin harkita esimerkiksi seuraavia:

Kieli- ja koulutusviraston lyhenteenä olisi mahdollista käyttää sanana luettavaa lyhennettä Kiko ~ KIKO ja Koulutus- ja kieliviraston lyhenteenä vastaavasti sanana luettavaa lyhennettä Koki ~ KOKI. Sanana luettavat suomenkieliset nimien lyhenteet voi kirjoittaa joko isolla alkukirjaimella tai kokonaan isoin kirjaimin. Suosittelemme yleensä käyttämään pelkästään isoa alkukirjainta, koska tämä oikeinkirjoitustapa on helpompi käytössä. Joskus kokonaan isoin kirjaimin kirjoittaminen voi kuitenkin olla selvyyden vuoksi tarpeen. Nimien Kieli- ja koulutusvirasto tai Koulutus- ja kielivirasto lyhenteeksi ei sen sijaan sovi kirjainlyhenne KKV, koska se on jo käytössä Kilpailu- ja kuluttajavirastonnimen lyhenteenä.

Kieli- ja opetusvirastolle sopisi lyhenteeksi esimerkiksi kirjainlyhenne KOV. Opetus- ja kielivirastolle puolestaan sanan luettava lyhenne Oki ~ OKI. Lyhenne OKV ei tule kyseeseen, koska se on jo käytössä julkishallinnossa ja viittaa Oikeuskanslerinvirastoon.

Ruotsiksi nimen Språk- och utbildningsmyndigheten lyhenteeksi sopisi parhaiten kirjaimittain luettava SUM ja nimen Utbildnings- och språkmyndigheten lyhenteeksi puolestaan niin ikään kirjaimittain luettava USM.

Nimen Arkisto- ja kirjastovirasto lyhenteenä toimisi kirjaimittain luettava AKV. Myös sanana luettava AKI on mahdollinen. Tämän sanana luettavan lyhenteen suositamme kirjoittamaan isoin kirjaimin, jotta se erottuisi paremmin henkilönnimestä Aki. On kuitenkin hyvä huomata, että lyhenne AKI saattaisi osoittautua ongelmalliseksi siksi, että on olemassa ammattiliittojen yhteisö, jonka virallinen nimi on AKI-liitot (aiemmin Akavan kirkolliset ammattiliitot). Emme suosita nimestä Arkisto- ja kirjastovirasto lyhennettä Arki ~ ARKI, joka olisi identtinen yleissanan arki kanssa. Sanan arki merkitys ei yhdisty viraston toimenkuvaan, joten se voisi olla lyhenteenä jopa harhaanjohtava. Lisäksi lyhenteen Arki taivutus tuottaisi ongelmia (Arkin vai Arjen?).

Nimen Arkiv- och biblioteksmyndigheten lyhenteeksi sopisi kirjainlyhenne ABM. Sopivan ruotsinkielisen nimilyhenteen muodostaminen olisi huomattavasti hankalampaa, jos viraston nimenä olisi Biblioteks- och arkivmyndigheten. Tämä nimi johtaisi helposti lyhenteeseen BAM, joka on ruotsin kielessä onomatopoeettinen paukahdusta kuvaava ilmaus. Se ei olisi viraston nimen lyhenteenä asiallinen.

Nimestä Taiteen ja mediakulttuurin virasto voitaisiin käyttää lyhennettä TMV. Nimestä Mediakulttuurin ja taiteen virasto lyhenteen muodostaminen olisi vaikeampaa, koska lyhenne MTV ja nimi Meta ovat vakiintuneesti käytössä sellaisten yritysten niminä, jotka toimivat myös media-alalla. Nimestä Myndigheten för konst och mediekultur voitaisiin käyttää lyhennettä MKM ja nimestä Myndigheten för mediekultur och konst puolestaan lyhennettä MMK. Taiteen edistämiskeskus käyttää myös ruotsinkielisissä yhteyksissä suomenkieliseen nimeen perustuvaa lyhennettä Taike. Tällainen käytäntö asettaa oikeusasiamiehen linjauksen mukaan kansalliskielet epätasa-arvoiseen asemaan. Jos nimi Taiteen edistämiskeskus – Centret för konstfrämjande päätettäisiin ottaa uuden viraston nimeksi, tulisi ruotsinkielisiin konteksteihin muodostaa lyhenne ruotsinkielisestä nimestä. Sopiva lyhenne voisi olla CKF.

Virastojen nimien suunnittelun periaatteita

Viraston nimen tehtävä on yksilöidä kohteensa ja kertoa olennaista tietoa kyseisen viranomaisen toiminnasta. Jo pelkän nimen perusteella pitäisi pystyä päättelemään, että nimi viittaa julkishallinnon virastoon. Jotta nimi olisi helppo käytössä, siinä ei silti ole yleensä mahdollista kertoa kaikista viraston tehtävistä. Nimeen on siis tiivistettävä viraston ydintehtävät. Suomen- ja ruotsinkieliset nimet tulee suunnitella rinnan, jotta molempiin kansalliskieliin saadaan käyttökelpoiset nimet ja lyhenteet.

Toimiva viraston nimi (ja myös mahdollinen lyhenne) on hallintolain vaatimusten mukaan asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä. Se ottaa huomioon erilaiset kielenkäyttötilanteet ja selkokielen tarvitsijat. Nimen tulee olla mahdollisimman helppo kirjoittaa, ääntää ja muistaa. Suomenkielistä nimeä pitää lisäksi pystyä taivuttamaan teksti- ja puheyhteydessä. Hyvässä julkishallinnon nimessä käytetään yleiskielen sanoja niiden yleiskielisessä merkityksessä.

On hyvä pyrkiä nimeen, joka on niin helppokäyttöinen sellaisenaan, ettei erillistä lyhennettä tarvita julkiseen viestintään. Kun kyse on monia tehtäväkokonaisuuksia hoitavista virastoista, on kuitenkin usein tarpeen käyttää useammasta osasta koostuvia nimiä kuten Patentti- ja rekisterihallitus sekä Liikenne- ja viestintävirasto. Jos lyhenteelle on tarvetta, tulee suomenkielinen lyhenne muodostaa suomenkielisestä nimestä ja ruotsinkielinen lyhenne ruotsinkielisestä nimestä. Esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston suomenkielinen lyhenne on DVV ja ruotsinkielinen MDB (← Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata).

Julkishallinnon viraston nimestä ei ole tarkoituksenmukaista järjestää nimikilpailua. Nimikilpailun osallistujat haluavat tavallisesti käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan. Kilpailusta saadaan usein hauskoja nimiä, joissa leikitellään kielellä. Tällaiset nimet eivät sovi virastoille, joiden nimien tulisi olla sävyltään neutraaleja. Nimikilpailun osallistujia ei voi myöskään vaatia antamaan ehdotusta sekä suomeksi että ruotsiksi, vaikka kaksikielisten kohteiden nimet tulisi suunnitella yhtä aikaa molemmilla kielillä.  Organisaatiouudistuksissa ja fuusioissa kannattaa aina harkita jonkin olemassa olevan nimen käyttöä. Tuttu, pysyvä nimi on usein hyvä vaihtoehto niin kustannusten, jatkuvuuden, palvelujen löytymisen kuin brändin luomisenkin kannalta. Olemassa olevan nimen säilyttäminen on kuitenkin mahdollista vain, jos olemassa oleva nimi kuvaa riittävällä tavalla myös uuden viraston tehtäviä. Myös alaorganisaatiorakenne ja alaorganisaatioiden nimet vaikuttavat siihen, millainen nimi sopii koko virastolle.

Taustatietoa virastojen tehtävistä

Selvityspyynnön liitteenä lähetetyssä tiedotteessa (Sivistyshallinto 2030 -uudistuksen suuntaviivat) todetaan uusista virastoista seuraavaa:

Virastojen määrä ja muoto. Sivistyshallinto muodostuisi ministeriön lisäksi viidestä virastosta, joihin sijoittuisivat seuraavat kokonaisuudet 1) kasvatus, koulutus ja kieli, 2) kulttuuriperintö, 3) kirjasto ja arkisto, 4) tiede ja 5) taide ja kulttuuri:

• Kasvatus, koulutus ja kieli -kokonaisuuden muodostaisivat nykyinen Opetushallitus ja sen erillisyksiköt (Koulutuksen arviointikeskus, Ylioppilastutkintolautakunta ja Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus). Kokonaisuuteen sijoitettaisiin Kotimaisten kielten keskuksen toiminnot.
• Kulttuuriperinnöstä vastaava virasto muodostettaisiin Museovirastosta ja Suomenlinnan hoitokunnasta. Kansallismuseon hallinnollinen asema osana Museovirastoa säilyisi nykyisellään. Suomenlinnan hoitokunta toimisi Museoviraston yhteydessä kiinteistöhaltijayksikkönä. Lisäksi neuvotellaan mahdollisuudesta palauttaa Museoviraston kiinteistöhaltijaviraston asema.
• Kirjasto- ja arkistotoiminnasta vastaavaan kokonaisuuteen sijoitettaisiin Kansallisarkiston, Saavutettavuuskirjasto Celian ja Varastokirjaston toiminnot.
• Tieteen edistämisestä vastaisi jatkossakin Suomen Akatemia.
• Taiteen ja kulttuurin edistämisestä vastaavaan kokonaisuuteen sijoitettaisiin Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallinen audiovisuaalisen instituutin toiminnot.
• Opintotuen muutoksenhakulautakunta sijoitettaisiin Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan yhteyteen.

Lisäksi selvityspyynnössä tarkennetaan: ”Uusia virastoja muodostetaan neljä. Suomen Akatemia jatkaa nykyisellä nimellään.”

Neljän uuden viraston tärkeimmät tehtävät ovat nykyisiä virastoja koskevan lainsäädännön perusteella seuraavat:

Opetushallitus toimii asiantuntijavirastona koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä kansainvälistymiseen liittyvissä tehtävissä. Se muun muassa kehittää koulutusta, ennakoi kehittämis- ja koulutustarpeita, edistää yhteiskunnan kansainvälistymistä ja antaa toimialaansa kuuluvaa ohjausta ja neuvontaa. Lisäksi Opetushallitus vastaa toimialaansa kuuluvan koulutuksen opetussuunnitelmien ja tutkintojen sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteista, ylläpitää erilaisia tietovarantoja, rekistereitä ja järjestelmiä, tuottaa palveluja opiskelijavalintoja varten ja huolehtii ulkomailla suoritettujen opintojen ja ammattipätevyyden tunnustamiseen sekä kieli- ja kääntäjätutkintoihin liittyvistä tehtävistä.

Kotimaisten kielten keskuksen tehtävänä on suomen ja ruotsin kielten huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvä tutkimus. Keskuksen tehtävänä on lisäksi koordinoida saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen kielenhuoltoa.

Museovirasto huolehtii kulttuurihistoriallisen kansallisomaisuuden kartuttamisesta, hoidosta ja näytteilläpidosta sekä toimii kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelusta vastaavana asiantuntijaviranomaisena. Se myös vastaa muinaisjäännösten ja osin myös kulttuuriympäristön hoidosta ja valvonnasta sekä huolehtii kulttuuriperinnön tutkimisesta ja kulttuuriperintöä koskevan tiedon tallentamisesta, säilyttämisestä ja käytettäväksi saattamisesta.

Suomenlinnan hoitokunta hallitsee, hallinnoi, hoitaa ja kunnostaa Suomenlinnan aluetta ja rakennuksia.

Kansallisarkisto varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien viranomaisten asiakirjojen säilymisen ja toimii näiden asiakirjojen säilyttämisen ja arkistotoimen asiantuntijaviranomaisena. Se edistää sekä pysyvästi säilytettävien asiakirjojen saatavuutta, käyttöä ja niihin perustuvaa tutkimusta, että kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien yksityisten asiakirjojen säilymistä. Se hankkii yksityisiä asiakirjoja säilytettäväksi ja osallistuu yksityisen arkistotoimen kehittämiseen. Lisäksi Kansallisarkisto toimii asiantuntijana viranomaisten heraldisissa kysymyksissä.

Saavutettavuuskirjasto Celia vastaa näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten kirjastopalveluista sekä hoitaa saavutettavan julkaisemisen asiantuntijatehtäviä. Se muun muassa valmistaa, välittää ja lainaa asiakkailleen saavutettavaa kirjastoaineistoa ja oppimateriaalia sekä toimii näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten henkilöiden kirjastopalvelujen ja saavutettavan julkaisemisen asiantuntijana.

Varastokirjasto palvelee maamme tieteellisiä, yleisiä ja muita kirjastoja. Sen tehtävänä on ottaa vastaan ja säilyttää tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista siirrettävää aineistoa ja asettaa se tarvitsijoiden käyttöön.

Taiteen edistämiskeskuksen tehtävänä on taiteen ja osin myös kulttuurin edistäminen kansallisesti ja kansainvälisesti. Keskus muun muassa edistää taiteilijoiden työskentely- ja toimeentuloedellytyksiä sekä vastaa yhteydessään olevien valtion taidetoimikuntien, alueellisten taidetoimikuntien ja erillislautakuntien sekä taideneuvoston hallinnosta sekä niille kuuluvien asioiden valmistelusta, päätösten esittelystä ja toimeenpanosta.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti muun muassa tallentaa ja arkistoi televisio- ja radio-ohjelmia sekä niihin liittyvää esineistöä ja muuta aineistoa, edistää lasten mediakasvatusta ja mediataitoja sekä saattaa ohjelmia ja elokuvia yleisön saataville. Lisäksi se edistää ja harjoittaa toimialansa tutkimusta ja hoitaa kuvaohjelmalaissa säädetyt luokittelu- ja valvontatehtävät.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä sekä opetus- ja kulttuuriministeriöllä on meneillään yhteishanke, jonka nimi on Jatkuvan oppimisen digitaalinen palvelukokonaisuus. Hankkeessa valmistuu verkkopalvelu, jonka tavoitteena on tukea työntekijöiden koulutus- ja uravalintoja sekä osaamisen ylläpitoa ja kehittämistä. Lisäksi verkkopalvelun on tarkoitus auttaa parantamaan työvoiman, koulutuksen ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan vastaavuutta. Sen kohderyhmänä ovat opiskelijat, työntekijät ja ohjaustyötä tekevät sekä koulutuksenjärjestäjät, työnantajat ja työ- ja opetushallinnon viranomaiset. 

Hankkeen työntekijät pyytävät Kotimaisten kielten keskuksesta lausuntoa kolmen verkkopalvelulle suunnitellun nimen toimivuudesta: 1. Osaan.fi – Kompetens.fi, 2. Omaosaaminen.fi – Minkompetens.fi ja 3. Osaamispolku.fi, jonka ruotsinkielisiksi vastineiksi esitetään vaihtoehdot Kompetenskompassen.fi, Kompetensportalen.fi tai Kompetens.fi

Suositus

Kotimaisten kielten keskuksen näkemyksen mukaan esitetyt nimivaihtoehdot ovat toimivuudeltaan tyydyttäviä. Niihin liittyy kuitenkin sellaisia ymmärrettävyyden ja käytettävyyden ongelmia, joiden takia emme suosita ensisijaisesti mitään niistä verkkopalvelun nimeksi. Esimerkiksi sanat osaaminen ja kompetens ovat merkitykseltään kovin laajoja ja liittyvät muihinkin asioihin kuin koulutukseen ja työelämään. Lausuntopyynnössä esitettyjen ehdotusten sijaan suositamme palvelulle helppokäyttöisempää ja sen sisältöä täsmällisemmin kuvaavaa nimeä. Tällainen olisi esimerkiksi nimi Työura-apuri – Karriärhjälpen.

Perustelemme suositusta seuraavasti:

Julkishallinnon nimistä tulisi muodostaa hallintolain 9. pykälän mukaan mahdollisimman asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä. Toimivat julkishallinnon organisaatioiden ja palvelujen nimet kuvaavat kohdettaan ja kertovat olennaista tietoa siitä. Verkkopalvelun on nimen perusteella erotuttava muista julkishallinnon verkkopalveluista sekä mahdollisuuksien mukaan myös kaupallisista toimijoista. Kohdettaan kuvaavat nimet selkeyttävät ja tehostavat viestintää ja lisäävät luottamusta julkishallintoon.

Kaikissa julkishallinnon palveluiden nimissä on hyvä käyttää jälkiosaa, josta näkee, millaiseen kohteeseen nimi viittaa. Nimen perusteella on siis hyvä pystyä päättelemään, onko kyse esimerkiksi sairaalasta, oppilaitoksesta, puhelinpalvelusta vai verkkopalvelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verkkopalvelun nimessä on yleensä hyvä olla sana (verkko)palvelu, ruotsiksi (webb)tjänst.

Sanan verkkopalvelu – webbtjänst käyttö voi kuitenkin johtaa pitkiin nimiin, joista tulee helposti tarve käyttää lyhennettä. Lyhenteet eivät ole ymmärrettäviä, ennen kuin niiden merkityksen erikseen opettelee. Sana palvelu (tjänst) on puolestaan merkitykseltään laaja, eikä viittaa yksiselitteisesti juuri verkkopalveluun. Siksi verkkopalvelujen nimissä on mahdollista käyttää myös sellaista vertauskuvallista jälkiosaa, joka yhdistyy riittävän selvästi palvelun sisältöön ja on suomeksi helposti taivutettavissa. Esimerkiksi suomenkielisessä nimessä Työmarkkinatori on käytetty vertauskuvallista jälkiosaa tori. Se kuvastaa, että kyseessä on verkkosivusto, jossa on tarjolla erilaisia työpaikkoja kuten torilla on tarjolla erilaisia tuotteita. Vertauskuvallisia jälkiosia kannattaa kuitenkin käyttää varoen. Väärinkäsityksiä voi syntyä, jos sana on mahdollista tulkita nimessä vertauskuvallisen merkityksen sijaan kirjaimellisesti.

Lausuntopyynnössä esitetyt nimiehdotukset täyttävät asiallisuuden vaatimuksen, mutta selkeyden ja ymmärrettävyyden näkökulmasta niihin liittyy joitakin puutteita. Erittelemme seuraavaksi näitä ongelmakohtia.

Verkkotunnuksen loppuosa .fi osana verkkopalvelun nimeä

Lausuntopyynnön nimiehdotuksista Osaan.fi – Kompetens.fi ja Omaosaaminen.fi – Minkompetens.fi puuttuu sana, joka viittaisi joko suoraan tai vertauskuvallisesti verkkopalveluun. Sen sijaan niissä käytetään verkkotunnuksen maakoodia .fi, joka yhdistyy kielitajussa verkkosivustoon.

Näitä nimiä käytettäessä olisi ymmärrettävyyden takia mainittava aina myös pääte .fi, koska esimerkiksi pelkkä sana Osaan olisi verkkopalvelun suomenkielisenä nimenä hahmottamisen ja taivuttamisen kannalta omituinen ja hankala. Tätä havainnollistavat alla olevat esimerkkivirkkeet, joista ensimmäisessä Osaan on vaikea hahmottaa palvelun nimeksi. Jälkimmäinen virke avautuu lukijalle paremmin:

• Osaanissa voit etsiä tietoa jatkokoulutusmahdollisuuksista.
• Osaan.fissä voit etsiä tietoa jatkokoulutusmahdollisuuksista.

Toinen vaihtoehto olisi lisätä tekstissä ja puheessa nimen perään selventävä (verkko)palvelu-sana: Osaan-(verkko)palvelussa ~ Osaan.fi-(verkko)palvelussa. Suomenkielistä nimeä Osaamispolku.fi olisi sen sijaan mahdollista käyttää myös ilman verkkotunnuksen päätettä tai (verkko)palvelu-sanaa, kuten virkkeessä Osaamispolussa voit etsiä tietoa jatkokoulutusmahdollisuuksista.

Suositamme verkkopalvelujen nimiksi käytettävyyden takia mieluummin muunlaisia nimiä kuin verkkotunnuksia sellaisenaan. Pääte .fi voi olla vaikea hahmottaa puhe- ja tekstiyhteydessä. Lisäksi päätteen sisältävät nimet aiheuttavat usein oikeinkirjoituspulmia. Verkkotunnus kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella osaan.fi, mutta palvelun nimi on kuitenkin hyvä kirjoittaa isolla alkukirjaimella Osaan.fi. Yleiskielessä sekä oma osaaminen että min kompetens kirjoitetaan sanaliitoiksi, mutta kun palvelun nimen lopussa on verkkotunnuksen pääte .fi, kirjoitetaan nimenosat verkkotunnusten tavoin yhteen ilman sanavälejä: Omaosaaminen.fi ja Minkompetens.fi. Tämä voi hämärtää käsitystä oikeinkirjoituksesta. Lisäksi päätettä voidaan taivuttaa suomen kielessä oikeinkirjoitussuositusten mukaan kahdella eri tapaa (Omaosaaminen.fissä ~ Omaosaaminen.fi:ssä), joten käytössä nähtäisiin todennäköisesti erilaisia taivutustapoja.

Nimiehdotusten arviointi

Vaikka nimiehdotus Osaan.fi – Kompetens.fi on lyhyt, se ei ole kovin helppokäyttöinen. Lisäksi se on merkitykseltään varsin laaja palvelun sisältöön nähden. Osaaminen (vastaavasti kompetens) liittyy elämässä vahvasti muihinkin asioihin kuin koulutukseen ja työhön, esimerkiksi moniin harrastuksiin. Nimi välittää siis melko niukasti tietoa siitä, mihin asiakas kyseistä verkkopalvelua voi hyödyntää. Lisäksi yksikön ensimmäisessä persoonassa taivutettu verbi on julkishallinnon verkkopalvelun nimenä poikkeuksellinen, mikä voi aiheuttaa hahmottamisongelmia erityisesti selkokielen tarvitsijoille.

Edellä mainittu osaaminen-sanan merkityksen epämääräisyys koskee myös nimiehdotusta Omaosaaminen.fi – Minkompetens.fi. Lisäksi Oma-alkuisia nimiä (ruotsiksi Min-alku) käytetään jo vakiintuneesti erilaisten verkkopalvelujen rekisteröitymistä ja kirjautumista vaativista osioista. Esimerkiksi Opintopolku-palvelussa koulutuksen hakija voi kirjautua osioon Oma Opintopolku (Min Studieinfo), jossa hän voi muun muassa muokata hakemustaan tai vastaanottaa opiskelupaikan. Nimen Omaosaaminen.fi perusteella voi siis helposti saada käsityksen verkkosivuston osasta tai muusta kirjautumista edellyttävästä verkkopalvelusta, ei niinkään kaikille avoimesta laajasta sivustosta.

Osaamispolku.fi on suomenkielisistä ehdotuksista helpoin käyttää puheessa ja tekstissä. Jos tähän nimeen päädytään, suositamme, että sitä käytetään ilman verkkotunnuksen maakoodia .fi. Esimerkiksi Lisätietoa voit lukea Osaamispolusta ~ Lisätietoa voit lukea Osaamispolku-palvelusta. Kannattaa kuitenkin pohtia, onko siitä etua vai haittaa, että nimi Osaamispolku sisältää vertailevan perusosan polku, joka on myös niin ikään kouluttautumista käsittelevän verkkopalvelun nimessä Opintopolku. Voivatko asiakkaat esimerkiksi sekoittaa palvelut keskenään liian samankaltaisten nimien perusteella?

Nimi Osaamispolku.fi ei ole paras vaihtoehto siksikään, että sille on hyvin vaikea keksiä toimivaa ruotsinkielistä vastinetta. Emme suosita, että nimen Osaamispolku ruotsinkielisenä vastineena käytetään mitään nimiehdotuksista Kompetenskompassen.fi, Kompetensportalen.fi tai Kompetens.fi. Näistä nimivaihtoehdoista Kompetens.fi eroaa jo rakenteeltaan hyvin paljon nimestä Osaamispolku.fi, jolloin kielivastineet ovat vaikeasti toisiinsa yhdistettävissä. Vaikka suomen- ja ruotsinkielisen nimen jälkiosien ei aina ole välttämätöntä olla toistensa suoria käännöksiä, sama yhdistettävyyden ongelma koskee myös nimiparia Osaamispolku.fi ja Kompetensportalen.fi. Polku symboloi yksilön koulutus- ja työuran kehittymistä, kun taas portaali – portal tarkoittaa verkkosivuston pääsivua, joka tarjoaa käyttäjälle pääsyn sen omiin ja muihin palveluihin. Herää kysymys, onko tuleva verkkopalvelu portaali eli tulevatko linkit muihin palveluihin olemaan verkkopalvelussa keskeisessä roolissa.

Myös nimiehdotuksen Kompetenskompassen.fi vertauskuvallinen perusosa kompass ’kompassi’ tuntuu olevan merkitykseltään kaukana polku-sanasta. Lisäksi on hyvä huomioida, että Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus ylläpitää verkkopalvelua Osaamistarvekompassi. Sen ruotsinkielisestä nimestä ei ole meillä Kotimaisten kielten keskuksessa varmuutta, sillä julkaistu beta-versio on vain suomeksi. Ruotsinkielinen nimiehdotus Kompetenskompassen saattaisi yhdistyä Osaamispolun sijaan virheellisesti nimeen Osaamistarvekompassi.

Kotimaisten kielten keskuksen nimiehdotus

Kouluttautuminen ja osaamisen kehittäminen ovat olennainen osa kunkin yksilön työuraa. Hankkeen kuvauksen perusteella sen päätavoite onkin ”- - rakentaa digitaaliset palvelut tukemaan yksilöiden koulutus- ja uravalintoja, osaamisen ylläpitoa ja kehittämistä koko työuran ja elämän ajan - -”. Myös ohjaajille palvelun on tarkoitus tarjota apua erityisesti yksilön urasuunnittelun tukemiseen. Näin ollen sana työura, ruotsiksi karriär, kuvaisi mielestämme parhaiten palvelun ydinsisältöä. Kun kyse on laajasta palvelukokonaisuudesta, kaikkea sisältöä ei ole mahdollista ottaa mukaan nimeen.

Verkkopalvelun nimen loppuosaksi suositamme yleensä ensisijaisesti sanoja verkkopalvelu – webbtjänst tai palvelu – tjänst. Suomenkielinen Työuraverkkopalvelu olisi kuitenkin kahdesta yhdyssanasta koostuvana ilmauksena pitkähkö, kun taas ruotsinkielinen Karriärwebbtjänsten olisi nimenä kankea. Sanoja työurapalvelu ja karriärtjänst käytetään puolestaan jo jonkin verran julkishallinnossa palveluita yleisellä tasolla kuvaavina ilmauksina, joten nekään eivät ole parhaita vaihtoehtoja valtakunnallisen verkkopalvelun nimeksi.

Jälkiosien verkkopalvelu ja palvelu sijaan voidaan kuitenkin harkita myös vertauskuvallistajälkiosaa, joka yhdistyy ohjaamiseen ja apuun. Tällainen voisi olla esimerkiksi jälkiosa apuri – hjälp ja nimi Työura-apuri – Karriärhjälpen. Tämä nimiehdotus on Liikenne- ja viestintäviraston verkkotunnushaun mukaan vapaa verkkotunnukseksi.  

Verkkopalvelun verkko-osoitteesta

Kielilain mukaan valtionhallinnon nimet on muodostettava sekä suomeksi että ruotsiksi. Vaikka kielilaki ei koske verkkotunnuksia, on hyvä muistaa, että viranomainen voi aina antaa parempaa palvelua kuin laki edellyttää. Ymmärrettävyyden ja saavutettavuuden takia ruotsinkielisen verkkotunnuksen on hyvä näkyä ruotsinkielisen etusivun osoitteena eikä toimia pelkästään niin sanottuna piiloverkkotunnuksena. Jos tämä vain on teknisesti mahdollista, suositamme, että ruotsinkielisen etusivun osoitteena näkyy myös internetin osoitepalkissa esimerkiksi karriärhjälpen.fi eikä työura-apuri.fi/sv.

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Kotimaisten kielten keskukselta lausuntoa aluehallinnon uudistushankkeessa muodostettavien virastojen nimistä ja niiden lyhenteistä. Uudistuksessa aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto lakkautetaan. Niiden tilalle perustetaan valtakunnallinen lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävistä vastaava virasto sekä alueelliset virastot, jotka vastaavat muun muassa erinäisistä työllisyyteen, elinkeinoihin, liikennejärjestelmiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä edistämis- ja toimeenpanotehtävistä.

Valtakunnalliselle virastolle ehdotetaan lausuntopyynnössä suomenkielistä nimeä Lupa- ja valvontavirasto ja ruotsinkielistä nimeä Tillstånds- och tillsynsverket tai Tillstånds- och tillsynsmyndigheten. Alueellisille virastoille on puolestaan suunniteltu nimen perusosaa elinvoimakeskus – livskraftscentral, jota käytetään virastojen nimissä yhdessä alueennimen kanssa. Lupa- ja valvontaviraston suomenkieliseksi lyhenteeksi ehdotetaan kirjainlyhennettä LVV ja elinvoimakeskuksen lyhenteeksi kirjainlyhennettä EVK. Lausuntopyynnössä ei ole mainittu ruotsinkielisten nimien lyhenteitä.

Suositus

Kotimaisten kielten keskuksen näkemyksen mukaan Lupa- ja valvontavirasto on toimiva suomenkielinen nimi uudelle valtakunnalliselle virastolle. Ruotsinkieliseksi nimeksi sopii vaihtoehdoista lyhyempi ja sujuvampi Tillstånds- och tillsynsverket. Nämä nimet ovat kielellisesti korrekteja, kertovat olennaista tietoa viraston tehtävistä ja ovat riittävän helppokäyttöisiä tekstissä ja puheessa.

Oikeusasiamiehen linjauksen mukaan viraston nimen suomenkielinen lyhenne on muodostettava suomenkielisestä nimestä ja ruotsinkielinen lyhenne ruotsinkielisestä nimestä. Nimenosien alkukirjaimista muodostettu LVV on mahdollinen lyhenne nimestä Lupa- ja valvontavirastosta, mutta kannattaa huomioida, että se saattaa myös yhdistyä toisen valtion viraston nimeen Liikenne- ja viestintävirasto. Ruotsinkielisen nimen lyhenteeksi suositamme alkukirjaimista muodostettua lyhennettä TTV.

Nimen perusosia elinvoimakeskus ja livskraftscentral emme pidä riittävän asiallisina, selkeinä ja ymmärrettävinä alueellisten virastojen nimissä. Monipuolisen tehtävänkuvan takia niille on hyvin vaikea löytää tarpeeksi ymmärrettävää, mutta helppokäyttöistä nimen perusosaa. Siksi ehdotamme, että alueellisilla virastoilla säilytetään vakiintuneet nimet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja närings-, trafik- och miljöcentralen. Haluamme lisäksi todeta, että aluehallinnon uudistuksen nimityöpajassa esiin tullut ehdotus aluekehityskeskus – regionutvecklingscentral on mielestämme puutteistaan huolimatta toimivampi kuin lausuntopyynnössä esitetty elinvoimakeskus. Jos elinvoimakeskus – livskraftscentral päätetään sen ymmärrettävyyteen liittyvistä ongelmista huolimatta ottaa käyttöön, voidaan siitä suomeksi tarvittaessa käyttää lyhennettä EVK. Ruotsinkielisen nimen lyhenteeksi sopii LKC. Kannustamme kuitenkin käyttämään julkisessa viestinnässä lyhenteiden sijaan keskusten virallisia nimiä.

Perustelemme suositusta seuraavasti:

Yleisten nimistönsuunnittelun periaatteiden mukaan viraston nimen tehtävä on yksilöidä kohteensa ja kertoa olennaista tietoa kyseisen viranomaisen toiminnasta. Jo pelkän nimen perusteella pitäisi pystyä päättelemään, että nimi viittaa julkishallinnon virastoon. Jotta nimi olisi helppo käytössä, siinä ei yleensä ole mahdollista kertoa kaikista viraston tehtävistä, vaan nimeen on pyrittävä tiivistämään viraston ydintehtävät. Suomen- ja ruotsinkieliset nimet tulee suunnitella rinnan, jotta molempiin kansalliskieliin saadaan käyttökelpoiset nimet ja lyhenteet.

Toimivan viraston nimen ja mahdollisen nimen lyhenteen on hallintolain vaatimusten mukaan oltava asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä. Se ottaa huomioon erilaiset kielenkäyttötilanteet ja selkokielen tarvitsijat. Nimen tulee olla mahdollisimman helppo kirjoittaa, ääntää ja muistaa. Suomenkielistä nimeä pitää lisäksi pystyä taivuttamaan teksti- ja puheyhteydessä. Hyvässä julkishallinnon nimessä käytetään lisäksi riittävän konkreettisia yleiskielen sanoja niiden yleiskielisessä merkityksessä.

On hyvä pyrkiä nimeen, joka on niin helppokäyttöinen sellaisenaan, ettei erillistä lyhennettä tarvita julkiseen viestintään. Kun kyse on monia tehtäväkokonaisuuksia hoitavista virastoista, on kuitenkin usein tarpeen käyttää useammasta osasta koostuvia nimiä kuten Patentti- ja rekisterihallitus. Jos lyhenteelle on tarvetta, tulee suomenkielinen lyhenne muodostaa suomenkielisestä nimestä ja ruotsinkielinen lyhenne ruotsinkielisestä nimestä. Esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen suomenkielinen lyhenne on PRH ja ruotsinkielinen PRS (← Patent- och registerstyrelsen).

Hallinnon organisaatiouudistuksissa kannattaa aina harkita jonkin olemassa olevan nimen käyttöä. Tuttu, pysyvä nimi on usein hyvä vaihtoehto niin kustannusten, jatkuvuuden, palvelujen löytymisen kuin brändin luomisenkin kannalta. Olemassa olevan nimen säilyttäminen on kuitenkin mahdollista vain, jos olemassa oleva nimi kuvaa riittävällä tavalla myös uuden viraston tehtäviä.

Valtakunnallisen viraston nimi ja nimen lyhenne

Uuden valtakunnallisen viraston tehtäviksi siirtyvät monet sellaiset lupien hakemiseen, valvontaan ja ohjaukseen liittyvät tehtävät, jotka toistaiseksi ovat joko Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tai aluehallintovirastojen vastuulla. Suunnitellun lakiluonnoksen mukaan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä tulee virastoon viideltä eri toimialalta, joita ovat 1. sosiaali- ja terveydenhuolto, 2. varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri, 3. ympäristö, 4. työsuojelu ja 5. pelastustoimi. Näistä ympäristöön liittyviä lupa- ja valvontatehtäviä on nykyään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla. 

Nimiehdotus Lupa- ja valvontavirasto – Tillstånds- och tillsynsverket kuvaa tarpeeksi kattavasti edellä mainittuja tehtäviä. Se myös jatkaa sekä suomeksi että ruotsiksi nimen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto perinnettä. Jälkiosat virasto ja verk ovat helppoja käytössä ja kertovat yksiselitteisesti, että kyse on julkishallinnon toimijasta.

Jos nimeksi annettaisiin esimerkiksi kolmiosainen, vielä täsmällisemmin viraston tehtäviä kuvaava Lupa-, ohjaus- ja valvontavirasto, olisi se jo huomattavasti vaikeampi käytössä. Ei ole olemassa myöskään kovin hyvää vaihtoehtoa lyhyemmäksi, mutta kuvaavaksi nimeksi. Esimerkiksi Ohjausvirasto olisi merkitykseltään abstrakti ja laaja ja siksi nimenä epämääräinen: Millä tavalla virasto ohjaa? Lupavirasto tai Valvontavirasto olisivat merkitykseltään täsmällisempiä, mutta tehtäviin nähden yksipuolisia. Jälkimmäinen olisi lisäksi merkitykseltään negatiivissävytteinen.

Valtakunnallisen viraston ruotsinkieliseksi nimeksi sopii parhaiten Tillstånds- och tillsynsverket. Ehdotetut jälkiosat myndighet ja verk viittaavat molemmat julkishallinnon viranomaiseen, ja on nimikohtaista, kumpi niistä toimii paremmin. Vaihtoehto Tillstånds- och tillsynsmyndigheten on pidempi ja siksi hieman hankalampi käytössä. Lisäksi tillsynsmyndighet ’valvontaviranomainen’ on sana, joka viittaa yleisesti viranomaiseen, jolla on valvontaan liittyviä tehtäviä.

Nimet Lupa- ja valvontavirasto sekä Tillstånds- och tillsynsverket ovat sen verran lyhyitä, että niitä voitaisiin päättää käyttää sellaisenaan ilman lyhenteitä. Koska nimet kuitenkin koostuvat kahdesta ja-sanalla (ruotsiksi och) rinnastetusta osasta, tarvetta lyhenteelle todennäköisesti ilmenee. Nimenosien alkukirjaimista muodostettu LVV on mahdollinen suomenkielisen nimen lyhenteeksi, mutta on hyvä tiedostaa, että se saattaisi sekoittua toisen valtionhallinnon viraston nimeen Liikenne- ja viestintävirasto. Toisaalta Liikenne- ja viestintävirasto ei käytä kirjainlyhennettä vaan oheisnimeä Traficom, vaikka oheisnimien käyttö julkishallinnossa ei ole suositeltavaa. Harkita voi myös sanana luettavaa lyhennettä Luva, joka on muodostettu nimeen sisältyvien sanojen lupa ja valvonta kahdesta ensimmäisestä kirjaimesta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tällä lyhenteellä on jo jonkin verran muuta käyttöä. Haluamme painottaa, että oikeusasiamiehen linjauksen mukaan suomenkielinen lyhenne on muodostettava suomenkielisestä nimestä ja ruotsinkielinen lyhenne ruotsinkielisestä nimestä. Lisäksi kansalliskieliä on kohdeltava tasavertaisesti. Jos suomen kieleen otetaan käyttöön lyhenne, on se tarkoituksenmukaista myös ruotsin kielessä. Suositamme ruotsinkielisen nimen lyhenteeksi kirjainyhdistelmää TTV.

Alueellisten virastojen nimi ja sen lyhenne

Alueelliset virastot ja niiden toimialueet perustetaan niiden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten pohjalta, joilla on kolme vastuualuetta. Alueellisille virastoille siirretään sellaisia edistämis- ja toimeenpanotehtäviä, jotka toistaiseksi kuuluvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Näitä ovat esimerkiksi työllisyyteen, yrittäjyyteen, elinkeinoihin ja energiantuotantoon liittyvät tehtävät, maahanmuutto ja maahanmuuttajien kotoutuminen, luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja kulttuuriympäristön hoito sekä liikennejärjestelmän toimivuus ja liikenneturvallisuus. Taustamateriaalin perusteella uusille alueellisille virastoille tulee tehtäviä lähinnä nykyisistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista.

Nimivaihtoehto elinvoimakeskus – livskraftscentral

Kotimaisten kielten keskus ei puolla ehdotusta elinvoimakeskus – livskraftscentral alueellisten virastojen nimien perusosaksi. Elinvoima on merkitykseltään laaja ja abstrakti sana, joka viittaa ensisijaisesti elollisen olennon kykyyn elää. Muun muassa yritysten markkinoinnissa sana yhdistetään usein yksilön mielen ja kehon hyvinvointiin. Viime vuosina sanaa on kuitenkin alettu käyttää paljon myös julkisella sektorilla. Esimerkiksi strategioissa ja mediassa on puhuttu kuntien elinvoimaisuudesta, minkä seurauksena sanaa on alettu käyttää myös kuntien yksiköiden ja palvelujen nimissä ja ammattinimikkeissä.

Kotimaisten kielten keskus on jo vuonna 2017 pyrkinyt kiinnittämään huomiota sanojen elinvoima ja livskraft ongelmallisuuteen julkishallinnon nimissä (katso Ulla Onkamon Kotus-blogin kirjoitus Elinvoima ei kasva elinvoima-sanaa viljelemällä). Sanat eivät välitä riittävästi tietoa kohteestaan, sillä ne eivät kerro, millä keinoin elinvoimaisuuteen pyritään. Näin ollen esimerkiksi kunnan elinvoimajohtajan tehtäviin tai elinvoimatoimialaan voi kuulua melkein mitä tahansa tehtäviä kuten kaavoitusta, työllisyyspalveluja, kulttuuripalveluja tai maahanmuuttajille suunnattuja palveluja. Kunta tarvitsee näitä kaikkia ollakseen elinvoimainen. Alueellisille virastoille suunniteltu nimiehdotus elinvoimakeskus ei siis kerro konkreettista tietoa virastojen tehtävistä. Nimityksen perusteella ei pysty helposti päättelemään, että kyse on julkishallinnon viranomaisesta, joten se ei ole ymmärrettävä ja asiallinen, vaikka onkin lyhyt ja helppokäyttöinen.

Haluamme myös painottaa, että nimiehdotuksen perustelu pelkästään sillä, että ilmaus on jo vakiintunut käyttöön uudistuksen valmistelussa, ei ole hyvää nimistönsuunnittelua. Nähdäksemme sana elinvoimakeskus on läpinäkymätöntä kieltä, joka ei täytä hallintolain kielipykälän vaatimuksia. Sana ei ole virastojen asiakkaiden näkökulmasta tuttu, eikä se myöskään kuvaa heille ymmärrettävästi keskusten toimintaa ja tehtäviä. Se voidaan lakiluonnosten yhteydessä hyvin korvata jollakin toimivammalla nimityksellä.

Nimivaihtoehto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus – närings-, trafik- och miljöcentral

Nimien perusosan valinta alueellisille virastoille ei ole helppo tehtävä, koska virastoilla on hyvin monenlaista toimintaa. Tehtävät kuitenkin liittyvät pääsääntöisesti niihin kolmeen aihepiiriin, jotka näkyvät nykyisten virastojen nimien perusosissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja närings-, trafik- och miljöcentral. Näin ollen luontevin ratkaisu voisi olla nykyisten perusosien säilyttäminen. Nimet eivät kuitenkaan ole kovin helppokäyttöisiä. Ne kuvaavat kyllä hyvin kohdettaan, mutta ovat pituutensa takia hankalia kirjoittaa ja muistaa oikein. Tämä on johtanut lyhenteisiin ely-keskus ja NTM-centralen, joiden merkityksen joutuu erikseen opettelemaan.

Puutteistaan huolimatta nykyiset nimet ja niiden lyhenteet ovat asiakkaille tuttuja ja yli kymmenen vuoden aikana käyttöön vakiintuneita. Organisaatiouudistuksissa on hyvä välttää tarpeettomia nimenmuutoksia, sillä ne aiheuttavat poikkeuksetta jonkin verran vaivaa ja ongelmia muun muassa palvelujen löydettävyyden kannalta. Vakiintuneen nimen säilyttäminen voi säästää esimerkiksi luotettavuuskuvan rakentamiseen, materiaalien uusimiseen ja tiedottamiseen tarvittavia resursseja.

Kotimaisten kielten keskus kehottaakin harkitsemaan kuvaavien nimien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä närings-, trafik- och miljöcentralen säilyttämistä alueellisilla virastoilla, koska hyviä uusia nimivaihtoehtoja ei ole tarjolla. Mielestämme käytettävyydeltään hankalaa nimeä ei ole syytä korvata sellaisella uudella nimellä, jossa on erilaisia, mutta vähintään yhtä vakavia puutteita. Vertailun vuoksi mainittakoon, että alueennimi lääni päätettiin säilyttää vuonna 1997, vaikka läänien määrää vähennettiin radikaalisti kahdestatoista kuuteen.

Nimivaihtoehto aluekehityskeskus – regionutvecklingscentral

Aluehallinnon uudistuksen nimityöpajassa esiin tuli myös ehdotus aluekehityskeskus – regionutvecklingscentral. Tämä perusosa on näkemyksemme mukaan elinvoimakeskusta toimivampi, koska se hahmottuu paremmin julkishallinnon viranomaisen nimeksi. Siihenkin liittyy silti useita ongelmia. Nimestä on vaikea hahmottaa, missä suhteessa sen osat ovat toisiinsa. Määrittääkö yhdyssana aluekehitys jälkiosaa keskus vai onko kyse pikemminkin alueellisesta kehityskeskuksesta? Vaikka sanaa aluekehitys käytetäänkin kuvaamaan hallinnonalojen yhteistyötä, se ei ole vakiintunut yleiskielen sana eikä suurelle yleisölle tuttu. Aluekehitys ei välttämättä kuvaa virastojen tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla, koska tehtäviin kuuluu paljon myös toimeenpanotehtäviä.

Nimivaihtoehtojen rakenteesta ja lyhenteistä

Jos alueellisille virastoille päätetään antaa nimen perusosa elinvoimakeskus tai aluekehityskeskus, on kiinnitettävä huomiota ruotsinkielisten nimien rakenteeseen. Vaikka suomen kielessä on luontevaa käyttää määriteosana paikannimen genetiiviä (esimerkiksi Varsinais-Suomen elinvoimakeskus tai Varsinais-Suomen aluekehityskeskus), on ruotsin kielessä prepositiorakenne usein genetiiviä sujuvampi ja helpompi ääntää.

Sekä perusosan livskraftscentral että perusosan regionutvecklingscentral kanssa prepositiorakenne toimii parhaiten, esimerkiksi Livskraftscentralen i Egentliga Finland taiRegionutvecklingscentralen i Egentliga Finland. Perusosa livskraftscentral on kuitenkin sen verran lyhyt, että sen kanssa voidaan harkita myös genetiiviä, kuten nimessä Egentliga Finlands livskraftscentral.

Elinvoimakeskukselle esitetään lausuntopyynnössä lyhennettä EVK. Jos perusosa elinvoimakeskus – livskraftscentral päätetään sen ymmärrettävyyteen liittyvistä ongelmista huolimatta ottaa käyttöön, suositamme, että julkisissa konteksteissa pyritään välttämään lyhenteen käyttöä. Ilmaus on sekä suomeksi että ruotsiksi sen verran lyhyt, että asiakkaille suunnattuun viestintään ei välttämättä tarvita erillistä lyhennettä. Toisaalta yksittäisten keskusten nimet, kuten Varsinais-Suomen elinvoimakeskus – Egentliga Finlands livskraftscentral ~ Livskraftscentralen i Egentliga Finland ovat paikannimimääritteen takia jo selvästi pidempiä. Jos lyhenteelle on tarvetta, on EVK sopiva suomenkielinen lyhenne. Ruotsinkieliseksi lyhenteeksi sopii LKC.

Paikannimien käyttö ja toimialueiden nimitykset

Lopuksi haluamme kiinnittää huomiota sekä toimialueiden nimiin että paikannimien käyttöön valtakunnallisen viraston toimipisteiden nimissä ja alueellisten virastojen nimissä. Taustatietojen mukaan valtakunnallisella virastolla tulee olemaan toimipisteverkosto, joka perustuu hyvinvointialueiden yhteistyöalueisiin. Yhteistyöalueita on yhteensä viisi. Alueelliset virastot perustetaan puolestaan täyden palvelun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten pohjalta, joita on yhteensä yhdeksän.

Sekä valtakunnallisen viraston toimipisteiden nimiä että alueellisten virastojen nimiä suunniteltaessa on pohdittava tarkkaan, miten paikannimiä, kuten maakuntien tai keskeisten kaupunkien nimiä, käytetään nimissä alkuosina. Paikannimien käytön tulisi olla linjassa sekä yleisen maantieteellisen hahmottamisen kanssa että mahdollisuuksien mukaan myös muiden hallinnon nimien kanssa. Esimerkiksi nimipari Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Lapin aluehallintovirasto on harhaanjohtava, koska yleisen käsityksen mukaan Lappi on osa Pohjois-Suomea. Vastaavasti voidaan pohtia, onko Länsi-Suomen yhteistyöalue korrekti nimi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueelle, joka kattaa ainoastaan Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueet.  Lisäksi alueellisille virastoille – mahdollisesti myös valtakunnallisen viraston toimipisteille – on tulossa toimialueet, joiden nimet on niin ikään suunniteltava. Usein sujuvinta on, jos organisaatioyksikön lisäksi myös maantieteellisellä toimialueella on jokin oma nimitys. Hyviä esimerkkejä tällaisista kätevistä nimityksistä ovat vaalipiiri, pelastusalue ja työllisyysalue. Jos toimialueelle ei suunnitella omaa nimitystä, päädytään helposti sellaisiin pitkiin ja kankeisiin ilmauksiin kuin Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialue tai Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue. Kotimaisten kielten keskus auttaa mielellään sekä yksittäisten virastojen että toimipisteiden ja toimialueiden nimien suunnittelussa, kun se on ajankohtaista.

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Kotimaisten kielten keskukselta lausuntoa julkisen hallinnon yhteisten asiakaspalvelupisteiden markkinointinimestä. Valtion palvelu- ja toimitilaverkon uudistaminen 2020‑luvulla ‑hankkeessa eri virastojen käyntiasiointia kootaan yhteisiin palvelupisteisiin. Mukana hankkeessa ovat useat valtionhallinnon virastot kuten aluehallintovirastot, Digi- ja väestötietovirasto, Kansaneläkelaitos, Verohallinto, Maanmittauslaitos, Maahanmuuttovirasto, poliisin lupahallinto sekä työ- ja elinkeinotoimistot. Lisäksi asiakaspalvelupisteisiin on tulossa joitakin kuntien ja hyvinvointialueiden palveluja sekä yleistä palveluneuvontaa ja digitukea.

Pilottivaiheessa palvelupisteistä on käytetty nimitystä yhteinen palvelupiste – gemensamt serviceställe. Lausuntoa pyydetään suomenkielisistä nimiehdotuksista Suomi-palvelupiste ja Suomi-piste sekä ruotsinkielisistä nimiehdotuksista Suomi-palvelupiste -serviceställen ja Suomi-piste -serviceställen.

Suositus

1. Palveluiden nimet tulee muodostaa molemmilla kansalliskielillä

Kotimaisten kielten keskuksen näkemyksen mukaan ruotsinkieliset nimiehdotukset Suomi‑palvelupiste ‑serviceställen ja Suomi-piste -serviceställen eivät täytä kieli- ja hallintolain vaatimuksia asiallisista, selkeistä ja ymmärrettävistä ruotsinkielisistä nimistä. Ehdotuksissa on sekoitettu suomen ja ruotsin kieltä, eivätkä ne noudata ruotsin kielen oikeinkirjoitussuosituksia. On hyvä huomioida, että nimestä ei tule ruotsinkielistä siten, että suomenkielisen nimen perään lisätään ruotsinkielinen nimen perusosa.  

Kielilain (23. §) mukaan valtion viranomaisten sekä kaksikielisten kuntien ja hyvinvointialueiden viranomaisten tulee palvella suomeksi ja ruotsiksi. Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa käyttävänsä molempia kieliä.

2. Palvelun nimen tulee kertoa olennaista tietoa palvelun sisällöstä

Suomenkieliset nimiehdotukset Suomi-palvelupiste ja Suomi-piste ovat kielilainsäädännön kannalta ongelmattomia. Ne ovat kuitenkin merkitykseltään epämääräisiä. Asiakas ei voi niiden perusteella helposti päätellä, että palvelupisteissä voi hoitaa julkishallinnon virastojen vastuulle liittyviä asioita, kuten hakea ympäristölupia, oikeusapua tai tukea työnhakuun. Suomi-sanalla on haettu yhteyttä verkkopalvelun nimeen Suomi.fi, mutta kielitajussa paikannimi Suomi yhdistyy ensisijaisesti kotimaahan ja maantieteelliseen alueeseen, ei niinkään hallinnon palveluihin. 

Lausuntopyynnön liitteenä toimitetun brändityön esiselvityksen mukaan asiakaspalvelupisteitä tulevat käyttämään ensisijaisesti ne asiakasryhmät, joille digitaalisten palveluiden käyttö tuottaa suuria vaikeuksia. Kotimaisten kielten keskus suosittaakin, että palvelupisteille annetaan kaikkia niiden käyttäjiä palveleva nimi, joka on ymmärrettävä myös niille, jotka eivät tunne tai käytä Suomi.fi-verkkopalvelua.

3. Kotimaisten kielten keskuksen nimiehdotukset

Helppokäyttöisiä ja kohdettaan kuvaavia suomenkielisiä nimiä palvelupisteille olisivat viranomaispalvelupiste tai viranomaispiste ~ Viranomaispiste. Ruotsinkieliseksi nimeksi sopisi puolestaan Myndighetsdisken tai Myndighetskontoret. Suomen- ja ruotsinkielisten nimien on hyvä vastata toisiaan merkitykseltään, mutta niiden ei tarvitse olla toistensa suoria käännöksiä, koska eri kielissä erilaiset ilmaukset voivat olla luontevia. Nimiehdotukset poikkeavat toisistaan myös alkukirjaimen koon suhteen, koska suomen ja ruotsin kielen oikeinkirjoitussuositukset eroavat toisistaan. Nämä lyhyet nimivaihtoehdot olisivat molemmilla kielillä toimivia myös paikannimimääritteiden kanssa: Tikkurilan viranomaispalvelupiste ~ Tikkurilan viranomaispiste – Myndighetsdisken i Dickursby.

Mahdollisia olisivat myös palvelupisteiden käyttötarkoitusta täsmällisemmin kuvaavat suomenkieliset nimet hallinnon palvelupiste tai viranomaisten palvelupiste. Ruotsinkieliseksi nimeksi sopisi vastaavasti Myndigheternas servicepunkt tai Myndigheternas servicekontor. Edellä mainitut suomenkieliset nimet voivat kuitenkin tuottaa hankaluuksia yksittäisten toimipisteiden nimiä muodostettaessa. Yksittäisen palvelupisteen nimenä esimerkiksi Tikkurilan hallinnon palvelupiste olisi pitkä ja lisäksi kaksitulkintainen (tarkoitetaanko Tikkurilan hallintoa vai palvelupistettä Tikkurilassa?).

Perustelemme suositusta seuraavasti:

Julkishallinnossa ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä muodostamaan erillisiä markkinointinimiä

Lausuntoa pyydetään julkisen hallinnon yhteisten asiakaspalvelupisteiden markkinointinimestä. Haluamme korostaa, että julkishallinnon palveluille ei yleensä ole syytä pyrkiä muodostamaan erillistä markkinointinimeä. Nimiä suunniteltaessa lähtökohtana tulee ensisijaisesti olla sekä kielilain että hallintolain vaatimukset täyttävä, kohdettaan kuvaava nimi. Jos brändin rakentamista tukevat nimet tai nimen ominaisuudet ovat ristiriidassa lakien vaatimusten kanssa, on brändäämistä tehtävä muilla tavoin.

Julkishallinnossa brändin tavoitteena on yleensä luoda kuvaa muun muassa luotettavuudesta, asiantuntemuksesta ja asioinnin helppoudesta. Tällaista brändiä on luontevaa tavoitella yksinkertaisilla kuvaavilla nimillä, jotka ovat asiallisia, selkeitä ja kaikille ymmärrettäviä.

Kielilaki on huomioitava nimien suunnittelussa

Hyvän hallinnon näkökulmasta on huolestuttavaa, että nyt muodostettavien asiakaspalvelupisteiden nimet halutaan yhdistää sellaisen verkkopalvelun nimeen, joka ei ole lainsäädännön näkökulmasta onnistunut. Vaikka oikeusasiamies on ratkaisussaan Språklig jämlikhet i Suomi.fi-tjänsten katsonut, että verkkotunnus www.suomi.fi ei ole ruotsinkielisissä konteksteissa lainvastainen, hän on myös painottanut, että suomenkieliseen nimeen pohjautuvat suomenkieliset verkkotunnukset ja ruotsinkieliseen nimeen pohjautuvat ruotsinkieliset verkkotunnukset ovat omiaan edistämään hyvää hallintoa. Ratkaisussa Förkortningen ELY-central för närings-, trafik- och miljöcentralerna strider mot språklagen och förvaltningslagen oikeusasiamies painottaa lisäksi, että julkisen vallan tulee myös nimistökysymyksissä vaalia kielilain mukaisesti maan kielellistä kulttuuriperintöä ja edistää omatoimisesti molempien kansalliskielten käyttämistä. Molempien kansalliskielten käyttöä on korostettu myös vuonna 2021 julkaistussa kansalliskielistrategiassa. 

Koska konkreettisissa palvelupisteissä ei ole kyse verkkotunnuksista vaan viranomaisen palvelusta, kielilaki velvoittaa niitä nähdäksemme eri tavalla. Näin ollen suomen kieltä sisältävät, ruotsinkieliset nimet Suomi-palvelupiste -serviceställen ja Suomi-piste -serviceställen eivät mielestämme täytä kielilain vaatimuksia. Todennäköisesti ruotsinkieliset asiakkaat eivät myöskään ymmärtäisi nimen yhteyttä verkkopalveluun vaan tulkitsisivat nimet ensisijaisesti puutteellisesti käännetyiksi. Tämä voisi aiheuttaa mainehaittaa palvelulle.

Ymmärrettävyyden ongelmien lisäksi ruotsinkieliset nimiehdotukset ovat kirjoitusasultaan puutteellisia. Esimerkiksi välilyönti ennen jälkimmäistä yhdysmerkkiä noudattaa suomen eikä ruotsin oikeinkirjoitussääntöjä. Lisäksi on huomattava, että sana serviceställe on nimiehdotuksessa monikkomuodossa serviceställen, vaikka suomenkieliset ehdotukset on esitetty yksikkömuodossa. Pituutensa ja sisältämänsä kahden eri kielen vuoksi nimet olisivat hyvin hankalia käytössä.

Nimen tulee kertoa olennaista tietoa kohteestaan

Suomi-piste ja Suomi-palvelupiste olisivat suomenkielisenä palvelupisteen nimenä mahdollisia. Ehdotusten ongelmana on kuitenkin, että Suomi tarkoittaa ensisijaisesti maantieteellistä paikkaa. Nimellä voidaan toki viitata Suomen valtioon yhteiskuntana ja palveluiden järjestäjänä, mutta nimet Suomi-piste ja Suomi-palvelupiste eivät suoraan kerro, mitä palveluja pisteestä saa, ja ne yhdistynevät kielitajussa helposti esimerkiksi matkailuneuvontaan. Jälkiosista sana palvelupiste ohjaa alkuosan Suomi rinnalla paremmin tulkitsemaan, että kyse voisi olla julkishallinnon palveluista.

Ilman verkkotunnuksen loppuosaa .fi nimiehdotusten yhteys verkkopalveluun Suomi.fi jää hataraksi. On kuitenkin selvää, että konkreettisten asiointipisteiden nimissä loppuosa .fi olisi epätarkoituksenmukainen ja hankaloittaisi tarpeettomasti nimien käyttöä. Sitä ei siis ole syytä ottaa mukaan asiakaspalvelupisteiden nimiin.

Suomenkieliset ehdotukset olisivat toteuttamiskelpoisia kuitenkin vain, jos niille voitaisiin muodostaa toimivat ruotsinkieliset vastineet. Voi herätä kysymys, olisiko mahdollista muodostaa nimelle Suomi-palvelupiste ruotsinkielinen vastine, jossa käytettäisiin ruotsinkielistä maannimeä Finland. Tällaisella ruotsinkielisellä nimellä olisi kuitenkin samat ymmärrettävyyden ongelmat kuin ehdotuksella Suomi-palvelupiste. Lisäksi maannimen Finland sisältävällä nimellä ei olisi edes hataraa yhteyttä verkkopalveluun Suomi.fi, jolloin nimi voisi tuntua erityisen irralliselta valtionhallinnon palveluihin nähden. Se asettaisi myös kansalliskieliset nimet epätasa-arvoiseen asemaan, kun toisella olisi yhteys verkkopalvelun nimeen, mutta toisella ei.

Edellä mainittujen nimiehdotusten ongelmien takia palvelupisteiden nimet tulisi muodostaa muulta pohjalta kuin yrittäen hyödyntää yksikielistä verkkopalvelun nimeä Suomi.fi. Nimistönsuunnittelun periaatteita noudattavia, sekä valtionhallinnon että kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut kattavia suomenkielisiä nimiä olisivat esimerkiksi hallinnon palvelupiste tai viranomaisten palvelupiste. Niiden perusteella voi kuitenkin syntyä tulkinta, että palvelupiste olisi tarkoitettu hallinnolle tai viranomaisille, vaikka tavoitteena on ilmaista, että palvelun tarjoajana ovat viranomaiset.

Koska nimien eteen tulee todennäköisesti käytössä paikannimimääritteitä, näitä kaksiosaisia ilmauksia voisi lisäksi olla hankala käyttää yksittäisten palvelupisteiden nimissä. Esimerkiksi nimi Tikkurilan hallinnon palvelupiste ei ole kovin ymmärrettävä ja selkeä (onko kyse Tikkurilan hallinnostavaipalvelupisteestä Tikkurilassa?). Sen sijaan mahdollinen olisi ilmaus hallinnon palvelupiste Tikkurilassa. Yhtenä vaihtoehtona olisi käyttää johdonmukaisesti nimitystä hallinnon palvelupiste tai viranomaisten palvelupiste, mutta käyttää yksittäisistä toimipisteistä nimimuotoa Tikkurilan palvelupiste, Kemijärven palvelupiste ja niin edelleen. Tämä voisi kuitenkin olla viestinnällisesti vaikea ratkaisu.

Ruotsiksi hallinnon palvelupistettä tai viranomaisten palvelupistettä vastaisivat nimet Myndigheternas servicepunkt tai Myndigheternas servicekontor. Niistä olisi luontevaa muodostaa toimipisteiden nimiä prepositiorakenteella: Myndigheternas servicepunkt i Dickursby ~ Myndigheternas servicekontor i Dickursby.

Suomen kielessä yksiosainen palvelupisteen nimi olisi käytännöllisempi nimen eteen lisättävän paikannimimääritteen (esimerkiksi Tikkurilan, Kemijärven) kanssa. Näin ollen suomenkieliseksi nimeksi voisi sopia parhaiten joko viranomaispalvelupiste tai viranomaispiste. Nimen jälkiosa piste on palvelupistettä epämääräisempi, mutta hahmottuu kuitenkin sanan viranomainen kanssa riittävällä tavalla julkishallinnon palvelun nimeksi. Yhdyssana viranomaispalvelupiste olisi selkeämpi ja ymmärrettävämpi, mutta pitkänä yhdyssanana hankalampi käytössä. Molempien ruotsinkieliseksi vastineeksi sopii Myndighetsdisken tai Myndighetskontoret. Nimistä olisi helppo muodostaa toimipisteiden nimiä, kuten Tikkurilan viranomaispalvelupiste ~ Tikkurilan viranomaispiste – Myndighetsdisken i Dickursby ~ Myndighetskontoret i Dickursby.

Ruotsin kielessä suositamme prepositiorakennetta Myndighetsdisken i Dickursby, joka on genetiivirakennetta Dickursby myndighetsdisk luontevampi. Prepositiorakenteen alussa oleva Myndighetsdisken on siitä kätevä, että se toimii palvelupisteen nimenä myös ilman paikannimimääritettä. Nimen Dickursby myndighetsdisk jälkiosa ei toimi samalla tavalla itsenäisesti, koska genetiivin jäljessä sana myndighetsdisk kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja epämääräisessä muodossa.

Koska viranomaispalvelupiste ja viranomaispiste kuvaavat kohdettaan ja sisältävät kohteeseensa viittaavan perusosan– jälkimmäisessä vertauskuvallinen piste –, ne voidaan suomen kielessä kirjoittaa pienellä alkukirjaimella. Pieni alkukirjain on luontevampi paikannimimääritteen jäljessä, kuten edellä mainitussa esimerkkinimessä Tikkurilan viranomaispalvelupiste. Erityisesti viranomaispalvelupiste hahmottuu yleiskieliseksi yhdyssanaksi. Sen sijaan ilmaus Viranomaispiste on mahdollista hahmottaa myös palvelupisteen erisnimeksi ja kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Ruotsin kielessä Myndighetsdisken ja Myndighetskontoret on luontevaa kirjoittaa vain isolla alkukirjaimella, joten ison alkukirjaimen käyttö suomen kielessä olisi linjassa ruotsinkielisen nimen kanssa.

Työnimenä käytetty yhteinen palvelupiste – gemensamt serviceställe kuvaa sekin kohtuullisen hyvin palvelun sisältöä. Se ei kuitenkaan kerro edellä esitettyjen vaihtoehtojen tavoin, että palvelupisteissä on tarjolla nimenomaan julkishallinnon viranomaisten palveluja.  

Suomi.fi-verkkopalvelun voisi pyrkiä sitomaan palvelupisteiden nimiin

Lopuksi vielä muutama huomio nimettävien palvelupisteiden toiminnan sitomisesta Suomi.fi-verkkopalveluun ja brändiin. Kehotamme pohtimaan, voitaisiinko toimia niin päin, että Suomi.fi-verkkopalvelua pyrittäisiin sitomaan uusien palvelupisteiden nimiin. Lainmukainen palvelupisteiden nimi voisi näkyä keskeisesti Suomi.fi-sivustolla. Harkita voisi esimerkiksi jonkinlaista palvelupisteiden nimiin yhdistyvää iskulausemaista tekstiä verkkosivuston suomen- ja ruotsinkieliselle etusivulle Suomi.fi-logon alle.

Askolan ja Pukkilan kirkkovaltuustot ovat kokouksissaan 21.12.2023 tehneet samansisältöiset aloitteet seurakuntien lakkauttamisesta 31.12.2024 ja uuden seurakunnan perustamisesta 1.1.2025 alkaen.

Uuden seurakunnan nimeksi Askolan seurakunta esittää nimeä Askola-Pukkilan seurakunta. Pukkilan seurakunta esittää uuden seurakunnan nimeksi nimeä Jokivarren seurakunta. Askolan seurakunnan nimiehdotuksen taustalla on muista seurakunnista saatu nimeämismalli, esimerkiksi Kotka-Kymin seurakunta. Pukkilan nimiehdotuksen taustalla on Porvoonjoki, joka virtaa sekä Askolan että Pukkilan kirkonkylien läpi. Perusteluissa viitataan myös siihen, että vesielementti on kasteen symbolina suora linkki kristilliseen uskoon.

Kuntien nimet osana seurakunnan nimeä

Perinteiseen seurakunnan nimeen sisältyy yleensä kunnan tai kunnan osan nimi, jolloin nimi kertoo seurakunnan sijainnin yksiselitteisesti. Jos seurakunnat eivät halua valita jommankumman yhdistyvän seurakunnan nimeä yhteiseksi nimeksi, paikantavia nimiä ovat tässä tapauksessa Askolan ja Pukkilan seurakunta tai Askolan–Pukkilan seurakunta, vaihtoehtoisesti myös Pukkilan ja Askolan seurakunta tai Pukkilan–Askolan seurakunta. Erisnimien välissä oleva viiva on ajatusviiva (pitkä viiva) ja molemmat paikannimet taipuvat. Viivan sisältävä nimi voi kuitenkin olla käytössä hankalampi.

Joissakin nykyseurakuntien nimissä on otettu käyttöön asu, jossa kaksi paikannimeä on yhdistetty yhdysmerkillä (lyhyellä viivalla) ja joissa ensimmäinen paikannimi ei taivu (Kotka-Kymin seurakunta). Tämä muoto ei ole oikeinkirjoitussuositusten mukainen. Osapuoliin viittaavia nimiä ei tule yhdistää yhdysmerkillä. Yhdysmerkkiä käytetään vain silloin, kun kyse on kaksoisnimestä, joka viittaa yhteen hallinnolliseen paikkaan. Esimerkiksi kunnannimessä Mänttä-Vilppula on yhdysmerkki, joten seurakunnan nimi Mänttä-Vilppulan seurakunta on oikein muodostettu. Sen sijaan ei ole sellaista paikkaa kuin Askola-Pukkila. Ajatusviivan käytöstä osapuolia merkitsemässä voi lukea lisää Hyvän nimistön oppaan ohjeesta Julkishallinnon nimien oikeinkirjoitus.

Nimiehdotus Jokivarren seurakunta

Hyvä seurakunnan nimi välittää tietoa siitä, missä seurakunta toimii. Ehdotettu Jokivarren seurakunta ei paikanna seurakuntaa valtakunnallisessa käytössä, eikä ehkä paikallisemmissakaan yhteyksissä. Jokivarsi on asutuksen (kylän, kyläkunnan tai kaupunginosan) nimenä jo käytössä ainakin kymmenessä eri kunnassa. Esimerkiksi Keravalla ja Vantaalla on Jokivarsi-niminen kaupunginosa. Jokivarren koulu on Vantaan lisäksi Orimattilassa, jossa koulu sijaitsee Palojoen rannassa. Yleissanaa jokivarsi voidaankin käyttää kuvaamaan minkä tahansa joen vartta, joten se ei yhdisty kielitajussa ongelmitta juuri Askolaan ja Pukkilaan.

Ehdotus Jokivarren seurakunta viittaa Porvoonjokeen. Mainittakoon siksi, että myöskään Porvoonjoki-nimi ei ole seurakunnan nimen osana riittävän selkeästi yksilöivä, koska Porvoonjoki virtaa Askolan ja Pukkilan lisäksi muidenkin kuntien alueella.

Suositus

Kotimaisten kielten keskus suosittaa yhdistyvän seurakunnan uudeksi nimeksi ensisijaisesti nimiä Askolan ja Pukkilan seurakunta tai Pukkilan ja Askolan seurakunta. Mahdollisia ovat myös nimet Askolan–Pukkilan seurakunta tai Pukkilan–Askolan seurakunta.

Forssan seudulla valmistellaan seurakuntaliitosta, jossa Humppilan ja Ypäjän seurakuntien on tarkoitus yhdistyä 1.1.2026 lukien Jokioisten seurakuntaan. Laajentuvalle seurakunnalle ehdotetaan uutta nimeä Jokiläänin seurakunta. Perusteluiksi uudelle nimelle on ilmoitettu seuraavaa:

• Jokilääni on Jokioisten, Ypäjän ja Humppilan kunnista koostuva alue Forssan seudulla Lounais-Hämeessä.
• Nimi Jokilääni tarkoittaa Jokioisten kartanon aikoinaan hallitsemaa aluetta eli entistä Jokioisten ”kartanolääniä”. Nykyisistä kunnista se kattoi likimain koko nykyisen Jokioisten kunnan sekä osia nykyisistä Ypäjästä, Humppilasta ja Forssasta. Kartano muodostettiin aikanaan Portaan hallintopitäjän Jokioisten neljänneskuntaan, joka käsitti neljänneksen Portaan hallintopitäjästä ja puolet Tammelan kirkkopitäjästä Loimijoen keskijuoksulla.
• Jokiläänin alueella nykyisin toimivia organisaatioita ovat muun muassa Jokiläänin kansalaisopisto ja Jokiläänin metsänhoitoyhdistys.

Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli pyytää Kotimaisten kielten keskuksen lausuntoa nimestä Jokiläänin seurakunta.

Kuntien nimet osana seurakunnan nimeä

Perinteiseen seurakunnan nimeen sisältyy yleensä kunnan tai kunnan osan nimi, jolloin nimi kertoo seurakunnan sijainnin yksiselitteisesti. Yhdistyneiden seurakuntien uudessa yhteisessä nimessä voi olla kaksi kunnan tai kunnan osan nimeä, kuten nimessä Kaustisen ja Ullavan seurakunta. Kolme kunnannimeä tekisi kuitenkin seurakunnan nimestä pitkän ja hankalakäyttöisen (esimerkiksi Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän seurakunta).

Kyseessä olevassa seurakuntaliitoksessa ei perusteta uutta seurakuntaa, vaan Humppilan ja Ypäjän seurakunnat liittyvät Jokioisten seurakuntaan. Yksi toimivan nimen ominaisuus on nimen pysyvyys. Siksi seurakunnan nykyinen nimi Jokioisten seurakunta olisi hyvä valinta. Se myös kertoisi seurakunnan sijainnin. Monissa muissakin tapauksissa yhdistyvien seurakuntien nimeksi on valittu isoimman seurakunnan nimi. Esimerkiksi Alajärven, Lappajärven ja Vimpelin seurakuntien yhdistyessä nimeksi valittiin Alajärven seurakunta. Seurakunnan laajentumisesta voi kertoa muulla tavalla kuin nimellä.

Nimiehdotus Jokiläänin seurakunta

Hyvä seurakunnan nimi välittää tietoa siitä, missä seurakunta toimii. Ehdotettu nimi Jokiläänin seurakunta ei paikanna seurakuntaa yhtä hyvin kuin kunnan nimeen perustuva nimi. Valtakunnallisesti nimeä Jokilääni ei voi nykyaikana pitää erityisen tunnettuna.

Nimi Jokilääni on alun perin viitannut 1500-luvulla perustetun Jokioisten kartanon maihin, jotka käsittivät alueita nykyisistä Jokioisten, Forssan, Humppilan ja Ypäjän kunnista. Alkuperäinen Jokilääni ei siis vastaa täysin yhdistyvien seurakuntien kattamaa aluetta. Nimi Jokilääni on kuitenkin jo käytössä esimerkiksi Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kuntien omistaman Jokiläänin kansalaisopiston nimessä.

Nimen Jokiläänin seurakunta voi katsoa paikantavan seurakunnan tarpeeksi hyvin.

Suositus

Kotimaisten kielten keskus suosittaa yhdistyvän seurakunnan nimeksi ensisijaisesti nimeä Jokioisten seurakunta. Myös nimi Jokiläänin seurakunta on mahdollinen, mutta se ei ole paikantavuudeltaan yhtä hyvä valinta.

Muhoksen, Utajärven ja Vaalan seurakunnat ovat tehneet aloitteen seurakuntien yhdistymisestä yhdeksi seurakunnaksi 1.1.2025 alkaen. Utajärven ja Vaalan seurakunnat esittävät seurakunnan uudeksi nimeksi Oulujokilaakson seurakuntaa ja Muhoksen seurakunta Muhoksen seurakuntaa.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli pyytää Kotimaisten kielten keskuksen lausuntoa nimestä Oulujokilaakson seurakunta.

Kuntien nimet osana seurakunnan nimeä

Perinteiseen seurakunnan nimeen sisältyy yleensä kunnan tai kunnan osan nimi, jolloin nimi kertoo seurakunnan sijainnin yksiselitteisesti. Yhdistyneiden seurakuntien uudessa yhteisessä nimessä voi olla kaksi kunnan tai kunnan osan nimeä, kuten nimessä Kaustisen ja Ullavan seurakunta. Kolme kunnannimeä tekisi kuitenkin seurakunnan nimestä pitkän ja hankalakäyttöisen (esimerkiksi Muhoksen, Utajärven ja Vaalan seurakunta).

Yksi toimivan nimen ominaisuus on nimen pysyvyys. Siksi yhdistyvistä seurakunnista suurimman nykyinen nimi Muhoksen seurakunta olisi hyvä valinta. Se myös kertoisi seurakunnan sijainnin. Monissa muissakin tapauksissa yhdistyvien seurakuntien nimeksi on valittu isoimman seurakunnan nimi. Esimerkiksi Alajärven, Lappajärven ja Vimpelin seurakuntien yhdistyessä nimeksi valittiin Alajärven seurakunta. Seurakunnan laajentumisesta voi kertoa muulla tavalla kuin nimellä.

Nimiehdotus Oulujokilaakson seurakunta

Hyvä seurakunnan nimi välittää tietoa siitä, missä seurakunta toimii. Nimi Oulujokilaakso ei viittaa yksiselitteisesti Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnan alueisiin. Esimerkiksi Oulujokilaakson kulttuurimaisema sijaitsee Muhoksen, Oulun ja Tyrnävän alueella ja maantieteellisenä terminä Oulujokilaakso tarkoittaa Oulun Turkansaaresta Muhokselle ulottuvaa maatalouden muovaamaa viljelylaaksoa.

Muhos, Utajärvi ja Vaala sijaitsevat Oulujoen yläjuoksulla ja joki on keskeinen maantieteellinen kohde alueella, joten nimen Oulujokilaakson seurakunta voi kuitenkin katsoa paikantavan seurakunnan sijainnin tarpeeksi hyvin. On silti hyvä tiedostaa, että koska nimen Oulujokilaakso viittauskohde ei ole yksiselitteinen, seurakunnan voi luulla kattavan muun kuin Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueen.

Suositus

Kotimaisten kielten keskus suosittaa yhdistyvän seurakunnan nimeksi Muhoksen seurakuntaa. Myös nimi Oulujokilaakson seurakunta on mahdollinen, mutta se ei ole paikantavuudeltaan yhtä hyvä valinta.

Ruoveden seurakunta ja Virtain seurakunta ovat neuvotelleet yhdistymisestä yhdeksi seurakunnaksi 1.1.2026. Yhdistymishankkeen ohjausryhmä on ehdottanut liitoksessa muodostuvan seurakunnan nimeksi Tarjanteen seurakunta. Perusteluissa todetaan muun muassa, että ”Ruoveden ja Virtain seurakunnat ovat syntyneet vesistöjen äärelle” ja ”nimi liittää seurakunnan vahvasti niin paikalliseen kuin kristilliseen traditioon”.

Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli pyytää Kotimaisten kielten keskuksen lausuntoa nimestä Tarjanteen seurakunta.

Kuntien nimet osana seurakunnan nimeä

Perinteiseen seurakunnan nimeen sisältyy yleensä kunnan tai kunnan osan nimi, jolloin nimi kertoo seurakunnan sijainnin yksiselitteisesti. Yksi toimivan nimen ominaisuus on nimen pysyvyys. Siksi liitostapauksissa on hyvä pohtia, voisiko jokin olemassa olevista seurakunnan nimistä toimia edelleen uuden kokonaisuuden nimenä, vaikka toimialue onkin entistä laajempi. Laajentumisesta on mahdollista kertoa muullakin tavalla kuin nimellä.

Monissa tapauksissa yhdistymisen kautta syntyneen seurakunnan nimeksi on valittu isoimman seurakunnan nimi. Tässä tapauksessa isomman seurakunnan nimi on Virtain seurakunta. Toisaalta Ruovesi on vanha emäpitäjä ja selvästi vanhempi seurakunta, josta Virtain seurakunta on myöhemmin erotettu. Historiallisesta näkökulmasta voi siis perustella myös nimeä Ruoveden seurakunta.

Jos seurakunnat eivät kuitenkaan halua valita toisen yhdistyvän seurakunnan nimeä yhteiseksi nimeksi, voidaan nimeen ottaa myös kaksi kunnan tai kunnanosan nimeä. Toimivia nimiä ovat Virtain ja Ruoveden seurakunta tai Ruoveden ja Virtain seurakunta. Vaihtoehtoisesti voidaan valita nimimuoto Virtain–Ruoveden seurakunta tai Ruoveden–Virtain seurakunta. Näissä nimissä erisnimien välissä kuuluu oikeinkirjoitussuositusten mukaan olla ajatusviiva (pitkä viiva) ja molemmat paikannimet taipuvat. Ajatusviivan sisältävä nimi voi kuitenkin olla käytössä hankalampi kuin ja-sanan sisältävä.

Nimiehdotus Tarjanteen seurakunta

Hyvä seurakunnan nimi välittää tietoa siitä, missä seurakunta toimii. Asuttujen paikkojen nimet toimivat yleensä määriteosana parhaiten, koska seurakunnan toiminta ja toimitilat sijaitsevat kylissä, kaupunginosissa ja taajamissa. Keskeisten luonnonpaikkojen nimiä voi hyödyntää lähinnä silloin, jos tarpeeksi kattavaa asutusnimeä tai asutusnimien yhdistelmää on vaikeaa löytää. Tarjanne-niminen järvi tai järvenosa sijaitsee kolmen kunnan, Mänttä-Vilppulan, Ruoveden ja Virtain alueella. Ehdotettu nimi Tarjanteen seurakunta ei paikanna seurakuntaa aivan yhtä hyvin kuin kunnan nimeen perustuva nimi, sillä järvi ja nimi Tarjanne lienee valtakunnallisesti kuntia Virrat ja Ruovesi tuntemattomampi.

Lisäksi on huomioitava, että merkittävä osa Tarjanteesta sijaitsee Mänttä-Vilppulan kunnan alueella. Näin ollen Mänttä-Vilppula saatetaan mieltää osaksi Tarjanteen seurakuntaa, vaikka kunta ei kuuluu liitoksessa syntyvän seurakunnan toimialueeseen.

Suositus

Kotimaisten kielten keskus suosittaa yhdistyvän seurakunnan uudeksi nimeksi ensisijaisesti jotakin seuraavista:

• Virtain seurakunta
• Ruoveden seurakunta
• Virtain ja Ruoveden seurakunta
• Ruoveden ja Virtain seurakunta

Mahdollisia ovat myös nimet Virtain–Ruoveden seurakunta, Ruoveden–Virtain seurakunta ja Tarjanteen seurakunta. Näistä ajatusviivan sisältävä nimi on kuitenkin käytettävyydeltään muita hankalampi. Tarjanteen seurakunta voi puolestaan valtakunnallisissa konteksteissa herkimmin herättää epätietoisuutta seurakunnan sijainnista.