Kotimaisten kielten keskus (Kotus) veti vuosina 2014‒2015 virkakielikampanjaa, joka teki tunnetuksi Hyvän virkakielen toimintaohjelmaa ja kannusti viranomaisia käyttämään entistä parempaa virkakieltä. Kampanjan myötä esimerkiksi virkakielikoulutusta tilattiin entistä enemmän ja monet virastot tekivät ahkerasti töitä uudistaakseen muun muassa tekstipohjiaan, kansalaisille tarkoitettuja ohjeitaan ja tekstityöhön perehdyttämisen käytäntöjään.
Nimetkin kuuluvat virkakieleen
Virkakielikampanja onnistui hyvin, mutta kaikkia ongelmia se ei toki kerralla korjannut. Erityisesti viranomaisten nimien ongelmat näyttävät jatkuvan ohjeistuksesta ja opastuksesta huolimatta ennallaan.
Toki on hyviäkin esimerkkejä, eikä niitä sovi unohtaa. Esimerkiksi Kelaan perustettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä nimistöryhmä, joka vastasi organisaation yksiköiden nimistä ja laati periaatteet, joiden mukaan hankkeiden ja yksiköiden uusia nimiä muodostetaan. Valtioneuvoston kansliassa puolestaan on vastikään laadittu kieli- ja käännöslinjaukset vuosille 2017‒2020 ja toimintasuunnitelma linjauksia tukeviksi kehittämistoimenpiteiksi. Suunnitelmassa yhtenä toimenpide-ehdotuksena on, että valtioneuvosto laatii menettelyohjeet julkishallinnon termien ja nimien suunnittelusta ja ohjeet näiden kieliasusta.
Kotuksen nimistönhuolto on kuitenkin työssään toistuvasti kommentoinut nimiehdotuksia, jotka eivät sen tulkinnan mukaan ole viranomaisen tai julkisen palvelun nimeksi sopivia. Julkisuudessa ovat viime aikoina olleet esillä muun muassa Mikkelin hyvinvointikeskus terveysaseman ja sairaalan nimenä sekä Oodi Helsingin keskustakirjaston ruotsinkielisenä nimenä.
Hyvä nimi ei ole lyhenteen kaltainen
Usein viranomaisten nimien ongelmat johtuvat siitä, että käsitys hyvästä nimestä on puutteellinen. Monesti ajatellaan, että nimen tulee olla ennen kaikkea lyhyt: joko lyhenteen kaltainen kirjainyhdistelmä, joka ei usein merkitse mitään, tai johonkin yleissanaan veikeästi yhdistyvä ilmaus. Tällaisen käyttönimen merkitystä sitten avataan kansalaisille pidemmällä selitteellä ‒ jos vain muistetaan. Esimerkiksi järvenpääläinen voi käyttää JUSTin palveluita. Ensikuulemalta on mahdotonta tietää, että kyseessä on Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus. Tässä yhteydessä mainittakoon, että uusi-sanan käyttö nimessä on yleensä ongelmallista, koska asian uutuus on aina suhteellista.
Kaupallisten nimien mallin mukaan muotoutunut käsitys, jonka mukaan ”oikeat” nimet ovat lyhyitä sanoja tai kirjainyhdistelmiä, on virheellinen. Niin viranomaisen, julkisen palvelun, osaston kuin hankkeenkin käyttönimi on hyvä silloin, kun se kertoo olennaista tietoa kohteestaan ja erottuu yritysnimistä. Viranomaisen nimet ovat siis usein kuvailevia, pitkähköjä ilmauksia, kuten Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskus, suomen kielen lautakunta tai juurikäävän torjunnan kehittämishanke. Ja nämä ovat varsin toimivia!
Jos nimi on kovin pitkä, siitä voi muodostaa erikseen lyhenteen. Sitä kuitenkin käytetään vain nimen asemesta ‒ ei siis rinnalla ‒ ja sellaisissa yhteyksissä, joissa tekstin tai puheen on oltava tiivistä ja lyhyttä. Esimerkiksi tekstin alkuun voi kirjoittaa Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja käyttää tekstissä jatkossa lyhennettä. Sen sijaan ei ole syytä käyttää ilmausta Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, sillä Evira ei ole viraston nimi vaan ainoastaan nimen lyhenne. Lyhenteen kaltaisten nimien käyttöä kannattaa yleensä välttää, koska lyhenteet eivät avaudu helposti kuulijalle. Uutta nimeä ei koskaan tule suunnitella lyhenne edellä.
Vakiintuneita sanoja ja nimiä kannattaa hyödyntää
Nimistönhuoltajat ovat törmänneet entistä useammin myös aikomuksiin muuttaa nimiä tai nimissä käytössä olevia termejä tai sanoja organisaatiomuutoksen takia. Vakiintuneiden termien ja sanojen korvaaminen uusilla ei kuitenkaan onnistu helposti, sillä usein sanan merkitys uudessa käyttöyhteydessä on epäselvä.
Esimerkiksi merkitykseltään vakiintunut ja ymmärrettävä sana osasto saattaa kuulostaa organisaatiouudistuksen myötä kuluneelta ja viraston osastoista halutaankin puhua toimialoina. Kielitajussa toimiala yhdistyy kuitenkin paljon laajempaan kokonaisuuteen. Kunnissa on toimialoja, kuten sivistystoimiala, johon kuuluu monenlaisia tehtäviä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja kulttuuripalveluihin. Vastaavasti elinvoimainen kunta on käsitteenä ymmärrettävä, mutta elinvoimajohtaja ei kerro, millä keinoin elinvoimaisuuteen pyritään; sen perusteella ei siis selviä, millaisia tehtäviä kyseisen johtajan vastuulla on.
Vanhastaan käytössä olevien, tuttujen sanojen ja nimien käyttö ei estä uudenlaista tai aiempaa tehokkaampaa toimintaa. Päinvastoin: pysyvyys on asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän nimistön kannalta yleensä etu.
Suomessa on kaksi kansalliskieltä
Oman ongelmansa tuo ajoittainen piittaamattomuus kaksikielisyydestä. Kielilaki sanoo selvästi, että kaksikielisen viranomaisen tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi ja sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä. Tämä koskee myös nimiä ja nimien lyhenteitä.
Toimiva käytäntö on, että ruotsin- ja suomenkielinen nimi suunnitellaan samanaikaisesti. Silloin ehdotuksesta voidaan luopua heti, jos huomataan, ettei sille löydy toisesta kielestä sopivaa vastinetta. Sen sijaan jos suomeksi luonteva nimi pyritään väkisin kääntämään ruotsiksi tai päinvastoin, voi lopputuloksena olla epäselviä ja kankeita nimiä.
Valtionyhtiöiden nimet
Julkisia palveluja tuottavat muutkin kuin pelkät viranomaiset, esimerkiksi postinkulusta huolehtii valtioenemmistöinen yhtiö Posti. Hallintolaki ja kielilaki eivät valitettavasti ohjaa valtionyhtiöiden nimenvalintaa yhtä tiukasti kuin viranomaisten nimenvalintaa. Niinpä monet valtionyhtiöiden nimet, kuten Arctia Shipping, Fingrid, Patria tai Altia, eivät erotu millään tavalla yritysnimistä, ja ne saattavat olla pelkästään englanninkielisiä.
Valtionyhtiöiden kielenkäytölle asetettujen vaatimusten tulkinnanvaraisuus lienee osasyy siihen, että Postin ruotsinkielinen nimi Posti ei oikeusasiamiehen kannanoton mukaan ole kielilain vastainen. Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollon mielestä suomenkielisen nimen käyttäminen ruotsin kielessä ei kuitenkaan ole hyvän tavan mukaista, kun yhtiö tuottaa myös ruotsinkielisten tarvitsemaa palvelua.
Mielenkiintoista on nähdä, miten lakien vaatimuksia hyvästä kielenkäytöstä sovelletaan vuoden 2018 alusta toimintansa aloittavaan uuteen valtionhallinnon yksikköön, johon yhdistetään Innovaatiorahoituskeskus Tekesin ‒ siis valtion viranomaisen ‒ ja yritysten kansainvälistymistä tukevan valtionyhtiö Finpron tehtäviä. Hanke kulkee julkisuudessa englanninkielisellä työnimellä Business Finland, vaikka yhtiön yhteyteen on tulossa myös kokonaisuuden ohjauksesta vastaava uusi valtion virasto.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien nimet
Hallituksen valmistelemaan maakuntauudistukseen sisältyy lakiluonnos asiakkaan valinnanvapaudesta. Valinnanvapaudella tarkoitetaan sosiaali- tai terveydenhuollon asiakkaan oikeutta vaikuttaa siihen, missä häntä tai hänen asioitaan hoidetaan. Lakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia olisivat julkisten palveluntarjoajien lisäksi myös yksityiset ja niin sanotun kolmannen sektorin tahot eli voittoa tavoittelemattomat yhdistykset, osuuskunnat ja säätiöt.
Kielilaki (25 §) ja hallintolaki (2 §) koskevat myös yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluntuottajia, kun ne hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Tämä on hyvä pitää mielessä. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää siihen, miten julkisen palveluntarjoajan erottaa yksityisestä tai kolmannen sektorin palveluntarjoajasta. Jos sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien nimet ovat kovin samankaltaisia ja viestintä lisäksi puutteellista, se hankaloittaa huomattavasti valintaa. Kärjistäen vaarana on, että terveyspalvelujen käyttäjä valitsee nimen perusteella, minkä palveluntarjoajan asiakkaaksi hän haluaa. Yllätys voi olla melkoinen, jos esimerkiksi yksityiseksi palveluntuottajaksi luultu taho sittemmin osoittautuukin julkiseksi.
Avointa hallintoa hyvillä nimillä
Valtiovarainministeriön Avoimen hallinnon kolmannessa toimintaohjelmassa (2017‒2019) teemoina ovat ymmärrettävyys, avoin maakunta ja julkisuus. Yhtenä ohjelman sitoumuksena on, että hallinnon valmistelemista uudistuksista ja palveluista on saatavilla selkeä ja ymmärrettävä kuvaus. Tämä on tärkeää, jotta kansalainen osaa uudistuksen voimaan tullessa toimia omien etujensa mukaan.
Myös uusien palvelujen ja palveluntarjoajien nimien tulisi olla asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Nimi ei ole vähäpätöinen sivuseikka, sillä sen perusteella asiakas voi tehdä merkittäviä ratkaisuja. Apua viranomaisten, yksiköiden, palveluiden ja hankkeiden nimien suunnitteluun saa Kotimaisten kielten keskuksesta.
Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 26.4.2017.