Suomalaisten suhtautuminen kielenkäyttöön näyttää kaksijakoiselta. Mielipiteet jakautuvat monissa kielenkäyttöä koskevissa asioissa melko tasaisesti, ja myös toisaalta ja toisaalta -tyyppinen tasapainoilu kielikysymyksissä on tavallista.
Muun muassa tämä käy ilmi alkukesästä 2013 tehdyn verkkokyselyn vastausten alustavasta analyysista. Kyselyyn tuli noin 1500 vastausta. Kysely toteutettiin Kotimaisten kielten keskuksen ja Helsingin yliopiston kahden tutkijan yhteistyönä.
Huolta ja hämmennystä
Kielestä ja – toisten ihmisten – kielenkäytöstä keskustellaan paljon verkkofoorumeilla ja lehtien yleisöpalstoilla. Usein ilmaistaan huolta siitä, että kieli on muuttumassa huonompaan suuntaan.
Viime vuosien aikana kohtaamamme tekstimaailma on räjähdysmäisesti kasvanut ja kirjavoitunut. Uudenlaiset välineet ja ilmaisutarpeet synnyttävät uusia tekstilajeja ja tyylejä, ja entistä isompi osa tästä kaikesta kirjoituksesta on yhä useamman nähtävillä. Hyvin monet myös kirjoittavat monella eri tavalla: paitsi yleiskielisesti myös enemmän tai vähemmän puhekielisesti.
Kirjoa lisäävät lukuisat englannin lainat sekä hyvinkin omaperäisin tavoin kirjoitetut yritysnimet. Tämä kielellinen moninaisuus voi joskus aiheuttaa hämmennystä ja ärsyttääkin.
Mielipidekartoitus tarpeen
Kielenkäyttäjien näkemyksiä muun muassa ärsyttävistä sanoista on tutkittu aiemminkin, mutta laajempaa selvitystä kielenkäyttöä koskevista mielipiteistä ei ole tehty. Tällaista yleiskatsausta kaipaavina järjestimme verkkokyselyn, jossa pyrittiin kartoittamaan mielipiteitä erityyppisistä käytänteistä erityisesti kirjoitetussa mutta myös puhutussa kielessä. Pääpaino oli julkisessa kielenkäytössä.
Osa kyselyn kysymyksistä oli tarkoituksellisen provosoivia. Ideoita niihin saatiin paitsi keskustelupalstojen väitteistä myös erilaisista niin sanotun maallikkokielenkäyttäjän ja niin sanotun kieliasiantuntijan välisistä keskusteluista.
Varsinainen alkusysäys kyselyyn tuli saksalaisesta mielipidekartoituksesta. Sen tuloksia esitellään muun muassa teoksessa Wie Menschen in Deutschland über Sprache denken (A.-K. Gärtig ym. 2010; Ergebnisse einer bundesweiten Repräsentativerhebung zu aktuellen Spracheinstellungen).
Verkkokyselyn vastaajat
Tutkimus toteutettiin touko-kesäkuun vaihteessa 2013 verkkokyselynä. Lomake oli avoinna runsaan kahden viikon ajan, ja siitä levitettiin tietoa esimerkiksi Kotuksen sivuilla, sähköpostilistoilla ja Facebookin kautta.
Kyselyyn tuli 1517 vastausta. Vastaajista valtaosa oli iältään 18–65-vuotiaita; naiset olivat selvänä enemmistönä (72 %).
Vastauksia tuli ympäri Suomea, mutta lähes puolet (48 %) ilmoitti asuvansa Uudellamaalla. Lisäksi vastaajia oli ulkomailta (vajaa 5 %).
Kysely tavoitti lukuisten eri ammattiryhmien edustajia ja koulutukseltaan hyvin eritaustaisia ihmisiä, mutta yliopistotutkinnon suorittaneita oli suhteellisesti eniten (liki 52 %). Lähes kaikki ilmoittivat äidinkielekseen suomen (yli 98 %).
Lämpimät kiitokset kaikille vastaajille sekä kyselyä kommentoinneille ja sen levittäjille!
Kyselyn tuloksista
Vastaukset tarjoavat mielenkiintoisia näkymiä muun muassa siihen, mitä ajatellaan yleiskielestä ja puhekielistä sekä kielellisen vaihtelun sietämisen tärkeydestä ja vaikeudesta. Tulokset kertovat myös, että erityisesti toimittajia pidetään nykyajan kansankynttilöinä: heiltä odotetaan esimerkillistä yleiskielen mallia enemmän kuin muilta.
Kyselyn vastaukset osoittavat kaksijakoista suhtautumista kielenkäyttöön. Monissa kysymyksissä mielipiteet jakautuivat kokonaisuudessaan melko tasaisesti esimerkiksi puolesta ja vastaan. Lisäksi yksittäisten vastaajien kommentit ilmensivät toisaalta–toisaalta-tyylistä suhtautumista: ”en vastusta muutosta / puhekielisyyttä / englannin lainoja, mutta” tai ”kannatan kielellistä vapautta, mutta”.
Seuraavassa esitetään joitakin kyselyn keskeisiä tuloksia kuvioina. Kuvion otsikossa on päätulokset, joita valaistaan muutamilla kiteytyksillä ja vastaajien kommenteilla.
Tulosten yksityiskohtiin ja vastaajien monipuolisiin perusteluihin syvennymme toisissa yhteyksissä, esimerkiksi Kielikello-lehdessä ja esitelmissä. Niissä esitellään myös tarkemmin vastaajaryhmien välisiä eroja (naiset ja miehet, ikäryhmät, koulutustausta). Seuraavassa on ryhmien eroista vain muutamia viitteellisiä mainintoja.
1. Näkemyksiä yleisestä kielenkäytöstä
Kirjoitetun yleiskielen malli on pitkään vaikuttanut siihen, miten kielenkäyttäjät arvioivat myös muuta kirjoittelua ja jopa arkisten keskustelujen kieltä. Se on vaikuttanut siihenkin, että jopa koko kielenjärjestelmä saattaa näyttää muuttumattomalta.
1a. Yli puolet vastaajista pitää asiatekstejä liian arkityylisinä.
Väite: Monet asiatekstit (esim. sanomalehtien uutiset) ovat nykyään liian arkityylisiä.
Vastaajista yli puolet oli väitteestä täysin tai osittain samaa mieltä, vanhemmat ikäryhmät hieman selvemmin kuin nuorimmat.
Vastaajien kommentteja:
- Asiatekstien puhekielisyydet ja latteat muoti-ilmaukset häiritsevät suunnattomasti. Ne osoittavat mielestäni kirjoittajien laiskuutta ja huolimattomuutta. Ei viitsitä ajatella asiaa riittävän valmiiksi, mikä näkyy kielen epätarkkuutena ja hämäryytenä.
- Ärsyttää, pistää silmään ja vie asiasisällöstä huomion typerään kielenkäyttöön.
- Kyllähän virheet teksteistä äkkiä huomaa ja ne aina vähän ärsyttävät, mutta huomaan kysyväni itseltäni, miksi puhekielisyys ja huolimattomuus minua oikein häiritsevät. Jos ymmärtää asiasisällön, onko niillä väliä?
- Arkityyli olisi ihan ok, mutta huono teksti ärsyttää. Ilman ajatusta sanasanaisesti englannista käännetyt jutut ja varsinkin haastateltavien kommenttien sellaisenaan puhekielisine rakenteineen kirjoittaminen tekstiin saa verenpaineen nousemaan.
1b. Enemmistön mielestä keskustelupalstoilla voi kirjoitella niin kuin haluaa.
Väite: Internetin keskustelupalstoilla, Facebookissa yms. voi käyttää sellaista kieltä kuin haluaa.
Vastaajista lähes 60 % oli väitteestä täysin tai osittain samaa mieltä, nuorin ikäryhmä (18–25-vuotiaat) selvemmin (75 %) kuin esim. 56–65-vuotiaat (43 %).
Vastaajien kommentteja:
- On toki tiedonvälityksen kannalta tärkeää, että asiatekstit kirjoitetaan huolella. Sen sijaan keskustelupalstojen tai Facebookin kirjoittelusta en jaksa välittää. Toki se on nykyään varsin huolimatonta, mutta mielestäni kyseessä ei ole mitenkään erityisen ikävä asia. Ihmisillä tulee olla oikeus osallistua keskusteluun ja sanoa sanottavansa, vaikkei huoliteltu yleiskieli sujuisikaan täydellisesti. Myös puhekielen ajoittain värikästäkin käyttöä internetissä pidän lähinnä ilahduttavana ja kieltä rikastuttavana. (18–25-vuotias)
- ”Saa käyttää sellaista kieltä kuin haluaa” – tietysti saa, mutta olisi mukava, jos kuitenkin käyttäisi hyvää suomea. (56–65-vuotias)
- Hämmästyttävän paljon tehdään hurjia kirjoitusvirheitä, niin somessa kuin muutenkin. Koska olen ollut alakoulun opettaja ja oppilaani ovat mielestäni oppineet oikeinkirjoituksen ihan hyvin, olen pohtinut, missä vaiheessa taito häviää tai menettää merkityksen. (56–65-vuotias)
2. Huoli suomen kielen tilasta
2a. Suomen kielen tila huolettaa – ja ei huoleta.
Väite: Olen huolestunut suomen kielen muuttumisesta.
Myönteiset ja kielteiset vastaukset jakautuivat lähes tasan. Vastaajaryhmien kesken oli kuitenkin eroja. Huoli näyttää kasvavan tasaisesti iän myötä. Naiset (54 %) kantoivat huolta enemmän kuin miehet (40 %). Yliopistotutkinnon suorittaneet olivat vähemmän huolestuneita (45 %) kuin ammattikoulun käyneet (65 %).
Vastaajien kommentteja:
- Kieli muuttuu tarpeen mukaan. Erilaisia tarkoituksia varten on erilaisia kieliasuja. Jälleen kerran: tyylin muutos ei huoleta, asenteen muutos huolettaa. Kuitenkin suurin osa nähdäkseni suhtautuu suomeen asiallisuudella.
- Huolimaton kielenkäyttö johtaa virallisissa yhteyksissä usein väärinymmärryksiin tai ainakin vaikeuttaa ymmärtämistä.
2b. Moni pitää median huonoja malleja ja englannin ylivaltaa suomen kielen uhkana.
Kysymys: Mistä syystä olet huolissasi suomen kielen tilasta? Voit valita useita.
Huoleen oli monia syitä, mutta mikään ei noussut selvästi ykköseksi. Miehet ja nuoret olivat huolestuneempia verkkokirjoittelun vaikutuksesta kuin naiset ja vanhemmat vastaajat. Yliopistotutkinnon suorittaneet kantoivat enemmän huolta englannin vaikutuksesta kuin esim. peruskoulun suorittaneet.
Vastaajien kommentteja:
- Televisiotekstityksen laadun lasku huolestuttaa myös. Ruututekstitystä luetaan enemmän kuin mitään muuta tekstiä, sillä on myös vaikutusta kielitajuun ja kielenkäyttöön.
- Sosiaalisessa mediassa suorastaan raiskataan suomen kieltä.
- Miksi englantia pitää tunkea joka paikkaan. Kaupan ovessa lukee "open" (tarkoittaako se, että kauppa on opettajan!!!)
- Monilla tuntuu olevan liian välinpitämätön asenne oikeinkirjoitukseen. Kieli rapautuu tämän vuoksi ja monissa virallisissakin teksteissä esiintyy huomattavia virheitä.
2c. Muutoksen luonnollisuus on pääsyy olla kantamatta huolta suomen kielen tilasta.
Kysymys: Mistä syystä et ole huolissasi suomen kielen tilasta? Voit valita useita.
Suomen kielen monipuolista käyttöä pidettiin elävän kielen merkkinä. Vaikka lähes puolet ilmaisi, ettei ole huolissaan, kommenteissa huolenaiheita kuitenkin tuotiin esiin.
Vastaajien kommentteja:
- En ole huolissani kielen tilasta, mutta olen huolissani siitä, että kieltä käyttävät eivät hallitse sitä.
- Joko tai -vastaus oli vaikea. Suomen kielen asemasta olen huolissani lähinnä tieteen englannistumisen vuoksi, en kansalaisten kielen käytön vuoksi. Kielihän muuttuu koko ajan.
- Jos kielen ei sallita muuttua, se on museokieli. Kielipoliisit haluaisivat museoida kielen johonkin aikakapseliin. Elävä kieli muuttuu aina.
3. Asiakaspalvelutilanteiden puhuttelut ja tervehdykset
Puhuttelua ja tervehdyksiä koskevat kysymykset liittyivät pääosin asiakaspalvelutilanteiden mutta myös arkisempien vuorovaikutustilanteiden käytänteisiin:
3a. Enemmistö suosii teitittelyä silloin, kun puhekumppani on itseä vanhempi eikä tuttu.
Väite: Teitittelen kaikkia itseäni vanhempia puhekumppaneita, joita en tunne entuudestaan.
Vanhemmat olivat selvästi myönteisempiä teitittelyä kohtaan kuin nuoremmat: 18–25-vuotiaista osittain tai täysin samaa mieltä oli alle puolet (47 %), 66–75-vuotiaista 81 %. Naiset ilmoittivat teitittelevänsä useammin (62 %) kuin miehet (50 %).
Vastaajien kommentteja:
- Teitittely tulee tarpeeseen selkeästi vanhempien ihmisten (yli 60-v. tms.) tai selkeiden auktoriteettien kanssa.
- Se, että joku sinuttelee iäkkäämpiä ihmisiä etenkin asiakaspalvelussa, särähtää pahasti omaan korvaan. Nykyisin tuntuu, että vallalla on ennemminkin sinuttelu kuin teitittely!
- Teitittelen vanhoja ihmisiä, varsinkin sellaisia vähän ”hauraita”, joille haluan olla erityisen kohtelias.
- Kaltaisilleni alle kolmikymppisille teitittely alkaa olla jo aika vierasta, vaikka kyseessä olisikin ihan kielitietoinen ihminen.
3b. Harva toivoo itseään teititeltävän.
Väite: Toivon, että minua teititellään asiakaspalvelutilanteissa.
Ymmärrettävästi nuorimmat olivat kielteisimpiä ja vanhimmat myönteisimpiä. 66–75-vuotiaistakin kuitenkin vain alle puolet oli osittain tai samaa mieltä väittämän kanssa.
Vastaajien kommentteja:
- Kerran jouduin toistuvan teitittelyn uhriksi asiakaspalvelutilanteessa HOASilla.
- Teitittelyn kohteena olemiseen on vaikea tottua. Oma vanheneminen ei tunnu itsestä niin näkyvältä kuin muista.
- Tykkään teitittelystä; teitittelen itseäni vanhempia (+50) ja oikeastaan odotan että minuakin teititellään asiakaspalvelutilanteissa. Aika usein niin tehdäänkin.
3c. Puhelinmyyjien tapa käyttää etunimeä ärsyttää enemmistöä.
Väite: Minusta on ärsyttävää, että puhelinmyyjät puhuttelevat asiakkaitaan usein etunimellä.
Naisia tapa ärsytti enemmän kuin miehiä: täysin samaa mieltä oli naisista 55 %, miehistä vain 40 %. Myös ikäryhmien välillä oli eroa: 18–25-vuotiaista täysin samaa mieltä oli vain kolmannes (32 %), 56 vuotta täyttäneistä 62 %.
Vastaajien kommentteja:
- Varsinkin puhelinmyyjien tapa käyttää etunimeäni suututtaa ja raivostuttaa. Etunimeni on eri kuin käytössä oleva kutsumanimeni. Koska minua ei tunne, niin on ihan turha etunimitellä minua!
- Nimenomaan puhelinmyyjien ylenpalttinen tuttavallisuus on hyökkäävää. Ihmetyttää myyjien koulutus: miksi juuri sinutteleva nuorisokieli nähdään myyvänä ja asiakkaita innostavana?
- En pidä amerikkalaisesta tavasta käyttää ihmisen etunimeä. Se on tungettelevaa.
3d. Valtaosan mielestä moi ei sovi asiakaspalvelutilanteiden yleistervehdykseksi.
Väite: Myyjä voi käyttää moi-tervehdystä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa.
Vain runsas kolmannes oli samanmielisiä väittämän kanssa. Nuorista (18–25-vuotiaat) moi-sanan kannalla oli yli puolet (osittain tai täysin samaa mieltä: 52 %), yli 66-75-vuotiaista vain joka neljäs (25 %). Miehet suhtautuivat moin käyttöön myönteisemmin kuin naiset.
Vastaajien kommentteja:
- ”Moi”-tervehdyksen käyttö riippuu mielestäni paikasta jossa sitä käytetään: esim. nuorisovaateliikkeessä sen voi sanoa kaikille, pankissa mielellään ei.
- Olennaista on ystävällisyys ja arvostava asenne. Tämä voi välittyä vaikka sanottaisiin kassalla moi.
4. Puhekielisyys asiaohjelmissa
Kyselyssä oli osio, jossa tiedusteltiin mielipiteitä television ja radion asiaohjelmien kielenkäytöstä, esimerkiksi:
4. Enemmistön mielestä asiaohjelmien vieraat voivat käyttää puhekieltä, juontajat eivät.
Väite: Television ja radion asiaohjelmien juontajat/vieraat voivat käyttää arkista puhekieltä (esim. sellaisia piirteitä kuin sä, me mennään, ne tulee, sit).
Lähes kolme neljästä suhtautui myönteisesti vieraiden puhekielen käyttöön, juontajien puhekielisyyteen asennoitui positiivisesti vain runsas kolmannes.
Vastaajien kommentteja:
- Juontajan on oltava puolueeton, siis tiukka yleiskieli. Erityisesti henkilökuva-ohjelmissa arkikieli auttaa avaamaan henkilön persoonallisuutta. Asiaohjelmissa arkikieli vie vakuuttavuutta.
- Asiaohjelmissa esiintyviltä odotan parempaa kielenkäyttöä kuin esim. satunnaisilta katuhaastateltavilta.
- Toimittajien työkalu on kieli, joten heidän tulee hallita sen käyttö moitteettomasti. Asiaohjelmiin kutsutut henkilöt ovat usein alansa asiantuntijoita. Uskottavuus asiantuntijana kärsii mielestäni, jos henkilön kielenkäyttö on kovin huolimatonta.
- Asiaohjelmissa olisi hyvä käyttää yleiskieltä, hömppään sopii paremmin ”sit” yms.
5. Englantilaiset lainasanat
Lainasanoja koskevassa osiossa kysyttiin kantaa englannin kielen vaikutukseen.
5a. Valtaosan mielestä lainasanoja tarvitaan, koska sopivaa suomenkielistä vastinetta ei ole aina tarjolla.
Kysymys: Englantilaiset lainasanat (esim. startup-yritys, B2B, netti, striimaus, printteri) ovat yleistyneet suomen kielessä. Mitä mieltä olet tällaisten sanojen käytöstä?
Suomenkielisiä vastineita pidettiin usein kömpelöinä ja uusien käsitteiden syntyä niin nopeana, ettei englantia voi välttää.
Vastaajien kommentteja:
- Joskus lainasanan merkitys voi olla täsmällisempi kuin suomenkielisen, joten sen käyttö voi olla perusteltua. Esim. sanalle franchising en ole keksinyt kunnollista suomennosta.
- Hyvä esimerkki epäonnistuneesta suomennoksesta on striimauksesta käytetty ”suoravirtaus”. Ammatti- ja teknistä sanastoa ei kannata väkisin kääntää eri kielille, vaan niiden on annettava vakiintua normaaliin kielenkäyttöön.
- IT-alalla työskentelevänä tulee väistämättä käyttäneeksi anglismeja ja lyhenteitä puhekielessä.
- Olen neurobiologi, ja alani (englanninkielinen) sanasto kasvaa jatkuvasti. Kenelläkään ei ole aikaa tai motivaatiota tämän sanaston suomentamiseen ja siksi töissä käytetty kieli on usein kauheaa suomen/englannin/latinan sekoitusta.
- Olen työskennellyt monikulttuurisissa firmoissa (sic!), joissa sekakieli oli luonteva osa kulttuuria.
5b. Lähes puolet kaipaa englanninkielisille lainoille suomenkielisiä vastineita.
Kysymys: Englantilaiset lainasanat (esim. startup-yritys, B2B, netti, striimaus, printteri) ovat yleistyneet suomen kielessä. Mitä mieltä olet tällaisten sanojen käytöstä?
Englannin lainojen tarve hyväksytään, mutta niiden suuri määrä koetaan ongelmaksi. Ääntämis- ja kirjoitusongelmia isompana pulmana pidetään sitä, ettei ymmärrä sanan merkitystä.
Vastaajien kommentteja:
- Ajan oloon useimmille lainasanoille saadaan vakiintumaan suomenkieliset vastineet.
- Mielestäni on ylimielistä ajatella, että kohderyhmä osaa automaattisesti englantia ja ymmärtää termit.
- Eritoten häiritsevän vierassanat, joita ei ole muutettu suomalaisen ääntämyksen muotoon tai joiden kirjoitusasu ei vastaa suomenkielisiä periaatteita.
- Häiritsevää on jos asialle on olemassa selvä, vakiintunut, kaikkien tuntema sana tai sanonta, mutta asia sanotaan silti syystä tai toisesta englanniksi. Asia ei muut kuulimmaksi vaikka sen sanoisi vieraalla kielellä. Itsekään ei muutu.
5c. Englantilaiset lainasanat sekä helpottavat että häiritsevät.
Lainasanojen käyttöön suhtauduttiin kahtalaisesti. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että englannin sanoille pitäisi keksiä suomenkielinen vastine, toisaalta sitä pidettiin keinotekoisena.
Myönteisimmin englantilaisten sanojen käyttöön suhtautuivat nuoret, miehet ja yliopistotutkinnon suorittaneet, kun taas iäkkäät, naiset ja ammattikoulututkinnon suorittaneet olivat niitä kohtaan keskimäärin varauksellisempia.
Vastaajien kommentteja:
- Tämä on hiukan yhtäältä ja toisaalta -kysymys. Joskus korvaava sana löytyy luontevasti ja tuntuu käytössä sujuvalta, joskus taas lainasana ajaa asiansa hyvin. Mieluummin kuitenkin kannatan suomeksi väännettyjä lainoja vs. alkuperäissanoja, esimerkiksi siis mielestäni parempi on striimaus kuin streamaus – tässäkin toki on variaatiota: en osaisi kirjoittaa sprei koska spray on jo niin vakiintunut.
- Vastasin ristiriitaisesti. Monille varsin yleisille lainasanoille on jo olemassa vakiintunut suomennos, jota kyllä pitäisi käyttää. Väkisin väännettyjä suomennoksia ei sen sijaan välttämättä tarvita.
6. Ärsyttävät sanat ja sanonnat
Erityisen vahvoja tunteita herätti kysymys, jonka yhteydessä sai kertoa, minkälaiset sanat tai sanonnat ärsyttävät ja miksi:
6. Selvä enemmistö (88,7 %) myöntää ärsyyntyvänsä joistakin sanoista.
Kysymys: Ärsyttävätkö sinua jotkin sanat tai sanonnat (esim. niinku, tahtotila, paras ikinä)?
Vanhimmat ikäryhmät vastasivat useammin myönteisesti kuin nuoret, naiset hieman useammin kuin miehet. – Kieli-inhokkien tyyppejä:
- sanan tai ilmauksen muunnelmat, esim. palataan astialle, ja niin päin pois
- suunnitteluilmaukset ja muut pikkusanat toistettuina, esim. tota, niinku
- usein kuullut hokemat, esim. tyyliin, näillä mennään, juurikin näin, loistavaa!
- merkitykseltään epäselvät ilmaukset, esim. tahtotila, haasteellinen, asiakasrajapinta
- hoivakielen ilmaukset, esim. masuasukki, jaksuhali, oksutauti, äippä
- ”teinikieli” ja slangisanat, esim. vähä hyvä, ihqu, steissi
- normipoikkeamat, esim. alkaa tekemään, ketä (eikä kuka), haluun pelaa, hyvempi
- englannin sanat tai muu lainavaikutus (esim. briiffaus, OMG, pitkässä juoksussa)
Ärsyttävyyden syiksi mainittiin mm., että ilmaus vähentää esittäjänsä ja esitetyn asian uskottavuutta tai häiritsee liikakäytön tai tekopirteyden takia.
Vastaajien kommentteja:
- Kiihdyin luetteloa tehdessäni epäterveellisen paljon.
- Määrittelemättömiä käsitteitä käytetään aivan niin kuin niiden merkitys olisi maallikoidenkin itsestäänselvästi ymmärtämä. Tällainen kielenkäyttö on vallan väärinkäyttöä ja lisäksi köyhdyttää kieltä.
- Ihan kivoja mutta fraasit kuluvat, näillä on elinkaari tuoreudesta tympeyteen. Mukava keksiä ja miettiä uusia, köyhää käyttää jo paljon kiertänyttä.
- Epämääräiset, huonosti määritellyt termit ja sanat ärsyttävät. Yleensä se osoittaa, että puhuja ei itsekään tiedä, mistä puhuu.
- Sanonnat sinänsä eivät ärsytä, mutta niiden ryöstöviljely kyllästyttää.
7. Yleiskielen (kirjakielen) normien venyvyys
Yleiskielessä on toisaalta tiukkoja, vaihtoehdottomia ”vain yksi oikein” -normeja (kuten he menevät eikä ne menee), ja toisaalta vaihtelevia muotoja sallivia normeja. Kyselyssä selvitettiin suhtautumista molempiin, esimerkiksi:
7a. Valtaosa vastaajista ei kannata yleiskieleen pelkkiä oikein–väärin-sääntöjä.
Väite: Mielestäni kaikesta pitäisi olla selvä oikein–väärin-sääntö.
Vastaajista vajaa kolmannes oli väitteestä täysin tai osittain samaa mieltä. Naiset kannattivat tiukkoja sääntöjä hieman enemmän kuin miehet, ammattikoulututkinnon suorittaneet (52 %) selvästi enemmän kuin yliopistotutkinnon suorittaneet (24 %). Noin joka kymmenes ei osannut ottaa kantaa.
Vastaajien kommentteja:
- Kielen ensisijainen tarkoitus on palvella ihmisten välistä viestintää. Liika normitus ei palvele sitä tarkoitusta. (yliopistotutkinnon suorittanut mies)
- Säännöt eivät voi olla itseisarvo. Jos moni eri muoto toimii, mitä niitä kriminalisoimaan. (yliopistotutkinnon suorittanut nainen)
- Joskus jopa apusäännöllä tarkastaminen ei selvennä sitä mikä on oikea tapa kirjoittaa asia, se hämäännyttää. (ammattikoulun suorittanut nainen)
- Pidän selkeistä säännöistä kielessä ja koen ne oppimista ja käyttämistä helpottavina. (lukion suorittanut nainen)
7b. Noin puolet vastaajista pitää tiettyjä yhdyssanasääntöjä hämmentävinä.
Väite: On hämmentävää, että tietyissä tapauksissa sanat voi kirjoittaa sekä yhteen että erikseen (esim. vedenkulutus ja veden kulutus).
Vastaajista noin puolet oli väitteestä täysin tai osittain samaa mieltä. Naiset kannattivat tiukkoja sääntöjä hieman enemmän kuin miehet, vanhemmat enemmän kuin nuoret ja ammattikoulututkinnon suorittaneet (63 %) selvästi enemmän kuin yliopistotutkinnon suorittaneet (45 %).
Vastaajien kommentteja:
- Juuri tällaisten esimerkkien kanssa joudun usein pähkäilemään töissä, joten helpottaisi jos näistä olisi selvät säännöt. (26–35-vuotias)
- Toisaalta vain museoidussa kielessä voi olla 100-prosenttisesti kattavia sääntöjä – elämä karttaa täyttä symmetriaa ja säännönmukaisuutta. (46–55-vuotias)
- Yhdyssanat ovat vaikeita, varsinkin kun tuntuu, että niiden käyttö muuttuu ajan myötä (erikseen kirjoittaminen lisääntyy). (46–55-vuotias)
- Yhdyssanojen kirjoittaminen on yleinen kompastuskivi. Eikö koulussa enää opeteta, milloin sanapari kirjoitetaan yhteen, milloin erilleen? Senhän kuulee, millä sanalla on paino; tämän kirjan kansi / tämä kirjankansi. (66–75-vuotias)
7c. Monien mielestä ollaan tehty ja alkaa tekemään sopivat asiatekstiin, mutta harva kannattaa ketä-sanankäyttöä kuka-sanan sijasta.
Arviointipyyntö: Seuraavassa on esimerkkejä erilaisista kielen piirteistä. Arvioi, miten sopivia ne ovat sinun mielestäsi kirjoitetussa asiatekstissä (esim. sanomalehden uutisessa).
Miehet pitivät monia tapauksia asiatyyliin sopivampina kuin naiset; samalla kannalla olivat ammattikoulun suorittaneet verrattuna yliopistotutkinnon suorittaneisiin.
Vastaajien kommentteja:
- ”Ollaan varauduttu” ja ”alkoivat suhtautumaan” eivät mielestäni ole järisyttävän suuria virheitä, ja ne ovat nykyään niin yleisessä käytössä että menevät asiatekstissäkin. Muut kuulostavat omaan korvaani varsin tönköiltä, vaikken niitä periaatteellisesti vastustakaan.
- Kirjoitetun tekstin on oltava kirjakieltä. Monet esimerkeistä raastavat korvaa kuultuinakin, kirjallisina ne näyttävät täysin kielenvastaisilta.
- Ovatko nuo esimerkit edes puhekieltäkään?
- Juuri tämä "pystyy maksaa"-lausahdus on sitä, mihin suomen kieli on vahvasti valitettavasti menossa. Aikuisten puheessa en sitä juuri ole tavannut, joten en ymmärrä, mistä lapset ovat sen oppineet.
- Ketä-sanan käyttö ja possessiivisuffiksittomuus tuhoavat suomen kielen.
8. Vastuu asiatekstien yleiskielisyydestä
Kyselyssä sai kertoa myös mielipiteensä siitä, kenen erityisesti pitäisi huolehtia asiatekstien yleiskielisyydestä:
8. Kolme neljästä haluaa toimittajien kantavan vastuuta asiatekstien yleiskielisyydestä.
Kysymys: Kenen erityisesti pitäisi kantaa vastuuta siitä, että asiatekstejä kirjoitettaisiin yleiskielen suositusten mukaan? Valitse kolme tärkeintä.
Yliopistotutkinnon suorittaneet korostivat toimitusten vastuuta enemmän (76 %) kuin esim. peruskoulutaustaiset (55 %), jotka puolestaan pitivät äidinkielen opettajia avainhenkilöinä (49 %). Toisin kuin vielä sata vuotta sitten, kirjailijoita ei pidetä enää tässä suhteessa tärkeänä ryhmänä.
Vastaajien kommentteja:
- Helsingin Sanomiin pitää voida luottaa.
- Luulen, että opettajilla ja toimittajilla on eniten vaikutusmahdollisuuksia. Siksi heidän.
- Kielitoimisto on yhtälön välttämätön osa, mutta muut vastaavat itse kirjoittamisesta.
- Jokainen taho saa olla vastuussa omasta ja omiensa kirjoitusjäljestä.
- Aioin valita edeltä kirjailijat, mutta sitten mieleeni tuli, että kirjallisuudessa on voitava käyttää monenlaista kieltä, joten kirjailijoista ei oikein ole normittajiksi. Melkeinpä suurempi merkitys on kirjallisuuden ja muiden tekstien suomentajilla.
- Myös vanhempien tulisi kotona pitää huolta, että lapsille aluksi luetaan ja että lapset sitten itsekin lukevat kirjoja.
- Haluaisin rastittaa kaikki kohdat. Asia on yhteinen.
9. Asiatekstien kirjoittamisen tavallisimpia ongelmakohtia
Lopuksi tiedusteltiin, millaiset oikeinkirjoitus- ja kielioppiseikat sekä yleisemmin tekstin rakentamista koskevat asiat askarruttavat asiatekstejä kirjoitettaessa:
9a. Oikeinkirjoitus- ja kielioppiasioista eniten askarruttavat yhdyssanat ja pilkutus.
Kysymys: Kun kirjoitat suomenkielistä asiatekstiä, mitä oikeinkirjoitus- tai kielioppiasioita joudut joskus miettimään? Voit valita useita.
Mietityttävimpien asioiden järjestys ei liene sattumaa: yhdyssanoja ja pilkutusta koskevat säännöt ovat monipolvisia ja osin tulkinnanvaraisiakin.
Vastaajien mainitsemia muita seikkoja:
- lyhenteiden merkintä, kaksoispisteen ja puolipisteen käyttö, vieraiden nimien taivuttaminen
- sanajärjestys, objektin muoto, kun- ja kuin-sanojen valinta, lainausmerkit
- vaikka mitä - kieli on kiinnostavan vaikea asia
- Yhteen vai erikseen -säännön kannalta joudun miettimään erityisesti "alun perin" -tyylisiä tapauksia, en niinkään ns. tavanomaisia yhdyssanoja.
9b. Asiatekstin rakentamisseikoista eniten mietityttävät asioiden esitysjärjestys ja tyyli.
Kysymys: Kun kirjoitat suomenkielistä asiatekstiä, mitä tekstin rakentamisen seikkoja joudut joskus miettimään? Voit valita useita.
Vastaajien mainitsemia muita seikkoja:
- otsikon valinta, tekstin elävöittäminen
- miten (kääntäjänä) välttäisi englannin ja ruotsin vaikutuksen
- toimittajana mietin paljonkin näitä asioita, mutta ne eivät ole ongelmia
- kaikkiahan näitä täytyy aina miettiä, ei kai kukaan osaa ajattelematta kirjoittaa hyvin.
Teksti on julkaistu Kotuksen verkkosivuilla 25.9.2013