Mitä kesäisin ennen tehtiin, kun ei ollut terasseja? Eihän ole kauankaan siitä, kun ainakin Helsingissä oli vain jokunen ranta- tai katukahvila. Tuolloin sanalla terassi tarkoitettiin porrasmaista pengertä puutarhassa tai rakennuksen edustalla, ellei sitten kattotasannetta ja tasakatolla sijaitsevaa oleskelupaikkaa.
Nykykielenkäytössä lähes mitä tahansa ulkotiloissa sijaitsevaa tarjoilu- tai anniskelutilaa nimitetään terassiksi, ja terassilla istuskelusta on monelle tullut osa kesäelämää. Terassi-sanan merkitys ja käyttöala ovat samalla laajentuneet tai jopa muuttuneet niin, ettei moni enää muista sanan alkuperäistä tarkoitusta. Sana on lainattu meille ranskasta, jonka terasse merkitsee kattotasannetta tai pengermää. Maantieteen terminä terassi tarkoittaa ranta- tai laaksonrinnepengermää. Terassitalo taas on kerrostalo, jonka kerrokset liittyvät porrasmaisesti toisiinsa.
Terassiksi kuulee usein sanottavan myös parveketta tai kuistia (eli verantaa eli vilpolaa) – esimerkiksi myytävänä olevan kesämökin varusteita lueteltaessa saatetaan mainita terassi kuistin sijasta. Terassin ja pationkaan ero ei aina ole selvä: espanjan kielestä peräisin oleva patio ei ole terassin synonyymi vaan tarkoittaa sisäpihaa.
Terassin nykymerkitys on kehittynyt vasta viime vuosina, mistä kertoo sekin, että 1994 ilmestynyt Suomen kielen perussanakirja ei sitä vielä esitä. Kolme vuotta myöhäisemmässä CD-Perussanakirjassa uusikin merkitys jo on. Mikään sanakirja ei kuitenkaan tunne sanaa terassikeli, jonka terassit ja terassielämä ovat synnyttäneet.
Terassikeli on leikillinen sana, jota jotkut ovat moitiskelleet keli-sanan yleiskielestä poikkeavan käytön vuoksi. Yleiskielessähän kelillä tarkoitetaan vain maaston kulkukelpoisuutta (liukas keli; vesikeli). Monissa murteissa keli tunnetaan kuitenkin myös merkityksessä sää. Terassikelin voikin rinnastaa vaikka sanaan heinäkeli – sillä tarkoitetaan heinätöihin hyvin soveltuvaa poutasäätä, joka varmaan on aika samanlainen kuin terassilla istuskeluun sopiva. Seuraavalla terassikaudella voi sitten avata terassikeskustelun toteamalla, että onpas hyvä terassipouta.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 4/1999.