Kirjoitin aikoinaan uuden viraston, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Valviran, esitetekstiä. Lopulta esite oli käynyt läpi myös lausuntokierroksen, jossa kymmenkunta pomoa oli muokannut sen sisältöä mielensä mukaiseksi ja saanut oman puumerkkinsä paperiin. Helpottuneena lähetin tekstin käännettäväksi.
Parin päivän päästä loistava kääntäjämme Silja Strengell soitti ja sanoi, ettei hän saa oikein otetta tekstin kääntämiseen, kun hänelle jää epäselväksi, mitä Valvirassa konkreettisesti tehdään. Ei ihmekään, sillä olin onnistunut ujuttamaan yhdelle A-neloselle yksitoista kertaa sanat toimia tai toiminta. Valvirassa toimittiin kovasti ja toiminnalla edistettiin monia asioita. Hävetti, kun luin tekstini uudelleen ajatuksella läpi ja kysyin itseltäni, saako veronmaksaja tekstistä käsityksen siitä, mitä virastossa hänen verorahoillaan tehdään ja mitä tarkoitusta varten koko virasto on perustettu. Saatoin olla tyytyväinen ainoastaan siihen, että olin älynnyt olla kirjoittamatta, että Valvirassa pyritään toimimaan. Virkamiehethän kovin usein pyrkivät johonkin, ja lukija jää pohtimaan, onnistuvatko he koskaan pyrkimyksissään.
Yhdessä Siljan kanssa sitten vähensimme Valviran toimintaa merkittävästi.
Kollegani kanssa tapasimme syömään lähtiessämme sanoa, että ruokatunnilla pyrimme kohdistamaan toimintamme kanan syömiseen. Se nauratti, mutta vastaavanlaiset virkamiestekstit eivät edes naurata.
Suosittelen lämpimästi, että jokainen virkamies lukisi tekstinsä läpi ja laskisi, kuinka monta kertaa siinä toimitaan, pyritään, edistetään tai kohdistetaan. Jos nuo sanat onnistuisi karsimaan puoleen ja keksisi niiden tilalle konkreettisempia verbejä, teksti paranisi huomattavasti. Jos ei keksi kuvaavia teonsanoja, voisi kertoa esimerkkejä vaikkapa siitä, mitä toiminnan edistäminen tarkoittaa.
Kyllästymiseen asti on puhuttu siitä, että virkamiesten pitäisi kirjoittaa lyhyemmin ja napakammin. Tekstit eivät kuitenkaan näytä lyhenevän. Aina syy ei ole kirjoittajan. Tärkeät tekstit käyvät läpi laajan lausuntokierroksen virastossa, ja lähes jokainen kommentoija haluaa jättää tekstiin myös oman jälkensä. Jos kerran tuon osaston asioista kerrotaan tässä näin laajasti, niin kyllä meidän osastomme tärkeästä työstä pitää myös mainita. Näin on usein siitä huolimatta, että osaston työ liittyy käsiteltävään asiaan hyvin löyhästi, jos ollenkaan. Jonkin aasinsillan kautta se kuitenkin saadaan ujutettua tekstiin. Monien virkamiesten varpaat ovat kovin herkät.
Virkamiehissä on paljon loistavia kynänkäyttäjiä, jotka osaisivat kertoa asioista selkeästi ja innostavasti. Tekisi mieleni lisätä, että hauskastikin, mutta en uskalla, koska virkamiesteksti ei tietenkään saa olla hauska. Virkamiehen ei pidä heittäytyä vitsiniekaksi vakavissa asioissa, mutta jos lukija löytäisi tekstin takaa ihmisen, ei pelkkää virkamiestä, teksti vaikuttaisi luultavasti paremmin kirjoittajan toivomalla tavalla.
Miksi virkamies ei saisi olla tunteva ja välittävä ihminen, myös teksteissään? Winston Churchill lupasi englantilaisille aikoinaan pateettisesti verta, hikeä ja kyyneleitä ja sai kansan taakseen. Meillä on kärkihankkeita, joilla pyritään edistämään tuottavuutta. Miksihän iso osa kansasta ei oikein innostu? Churchill, myönnettäköön, oli poliitikko, ei virkamies. Monet tekstit esimerkiksi ministeriöissä laaditaan kuitenkin yhteistyössä ministereiden ja virkamiesten kanssa, ja toivoisi, että niihin uskallettaisiin panna hieman enemmän tunnetta mukaan.
Kirjoitus on julkaistu 9.10.2015 osana Kotuksen virkakielikampanjaa.