Erilaiset pähkinäsekoitukset sekä pähkinöitä sisältävät leivonnaiset ja makeiset ovat monille ehdotonta jouluherkkua. Entisen savolaistytön 1960-luvun lapsuuden joulumuistoihin kuuluvat lähinnä maapähkinät (rusinoiden kera) ja hasselpähkinät. Tuolloin ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa hakusanaa hasselpähkinä ei kuitenkaan vielä ole, ja maapähkinä-sanalla on tässä vanhassa sanakirjassa myös ’mukulaleinikin’ merkitys.
2000-luvulla suomalainen voi napostella hassel- ja maapähkinöiden lisäksi ainakin käyriä cashewpähkinöitä, mantelia muistuttavia parapähkinöitä (eli brasilianpähkinöitä), kurttupintaisia saksanpähkinöitä ja niiden lähisukulaisia pekaanipähkinöitä sekä pistaasimanteleiksikin kutsuttuja vihreitä pistaasipähkinöitä. Hasselpähkinää muistuttava pyöreä australianpähkinä (Macadamia) on sen verran harvinainen herkku, että se puuttuu Kielitoimiston sanakirjan tuoreimmastakin versiosta.
Kookospähkinän siemenvalkuaisesta raastetaan hiutaleita muun muassa leivonnaisiin, ja muskottipähkinää käytetään esimerkiksi jouluisten laatikkoruokien mausteena. Muskottipuusta käytetään mausteena paitsi siemeniä, siis muskottipähkinöitä, myös niitä ympäröivää siemenvaippaa, jota sanotaan muskottikukaksi. Muskotin taustalla on sama latinan sana kuin myskin: muskottipähkinä muistuttaakin tuoksultaan myskiä.
Kasvitieteellisestä näkökulmasta pähkinä on emokasvista kokonaisena variseva aukeamaton yksisiemeninen hedelmä. Tieteellisesti ottaen pähkinöitä on näin ollen edellä mainituista vain osa, ja esimerkiksi maapähkinä on tietyn hernekasvin siemen. Ainoa ”lähiruokapähkinämme”, Suomessakin kasvava hasselpähkinä, on sentään tieteellisenkin luokituksen mukaan pähkinä.
Kasvitieteen termi pähkylä on tiettävästi Elias Lönnrotin sepite. Se tarkoittaa pikkuruista pähkinää; esimerkiksi voikukan ja heinäkasvien sekä viljatattaren eli tattarin hedelmät ovat pähkylöitä. Pieniä ovat pähkylät joulupähkinöiksi.
Julkaistu 19.12.2007 palstalla Sanasta sanasta – ajan sanojen taustaa (2005–2013).