Koulussa opetetaan heti alkuvaiheessa eli samaan tahtiin lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelun kanssa, että nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja muut sanat pienellä. Kuulostaa helpolta. Miksi kuitenkin suomenkielisissä teksteissä alkukirjaimet tuntuvat aiheuttavan paljon kysymyksiä ja sekaannusta?
Yksi syy on se, että ”nimen” ja ”muun sanan” välinen raja on häilyvä. Pitää opetella vielä erikseen monta tarkennusta, vaikkapa se, että suomen kielessä ajanjaksojen ja sotien nimet kirjoitetaan pienellä.
Turhaa isokirjaimisuutta näkee paljon – muuallakin kuin huomiota tavoittelevissa mainoksissa. Vieraita malleja noudattaen meilläkin esimerkiksi useampiosaisten nimien tai otsikoiden kaikki sanat saatetaan huoletta kirjoittaa isolla. Jäljet johtavat yleensä englantiin, jonka alkukirjainkäytänteet poikkeavat meikäläisistä.
Toisaalta monilla on myös käsitys, että isoon alkukirjaimeen sinänsä liittyisi juhlallisuutta, arvokkuutta ja kunnioitusta, mistä syystä esimerkiksi tittelit, ainakin tasavallan presidentti, haluttaisiin kirjoittaa isolla. Käsityksessä on sen verran perää, että puhuttelussa isoa alkukirjainta tosiaan käytetään kohteliaisuuden osoituksena. Varsinkin pronominit sinä ja te on kirjeissä, kutsukorteissa yms. tapana kirjoittaa isolla. Ison kirjaimen juhlallisuudesta ja painokkuudesta kertovat myös sellaiset lausahdukset kuin ”hän on taiteilija isolla T:llä”. Mutta tarpeeton isojen kirjaimien käyttö tekee tekstistä levotonta. Jokainen sana tuntuu saavan valtavasti painoa. Tätä hyödynnetään sähköposti- ja tekstiviestikielessä, jossa isojen kirjainten käyttö merkitsee huutamista. Tällöin tosin isoja eivät ole vain ensimmäiset vaan kaikki kirjaimet.
Yksi opittavista oikeinkirjoitusohjeista on se, että suomen kielessä juhlapäivien nimet kirjoitetaan pienellä, siis samoin kuin viikonpäivien tai kuukausien nimet. Niinpä sekä vanhat kirkolliset pyhät adventista pääsiäiseen että uudemmat juhlat, kuten ystävänpäivä, kirjoitetaan pienellä, siis samalla lailla kuin mitkä tahansa sanat. Suoraan englannista lainattu halloween pitäisi sekin suomenkielisessä tekstissä kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.
Myös vanhan henkilönimen sisältävät vappu ja tapaninpäivä, joiden merkitys on eriytynyt tarkoittamaan vakiintuneita juhlapäiviä, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Muuten erilaisten merkkipäivien nimiin sisältyvät erisnimet säilyvät isokirjaimisina: Aleksis Kiven päivä, Runebergin päivä, Kalevalan päivä. Lisäksi meillä on joitakin etunimen sisältäviä päivien nimiä, jotka eivät vapun ja tapaninpäivän lailla ainakaan vielä ole niin sulautuneet kulttuuriimme ja kieleemme, että nimen osuus olisi häipynyt taka-alalle. Näitä ovat vaikkapa Lucian päivä ja Flooran eli Kukan päivä, jotka siis kirjoitetaan samoin kuin tavalliset nimipäivät, esimerkiksi Liisan päivä tai Matin päivä (huomaa myös kirjoitusasut Kukan päivän konsertti; Liisan päivän kahvit).
Juhlapäivien nimet osataan yleensä juoksevassa tekstissä kirjoittaa suomen oikeinkirjoitusnormien mukaisesti. Jostain syystä kuitenkin joulukorttien valmiiksi painetuissa teksteissä isojen kirjainten käyttö on lähes yksinomaista. Ihan niin kuin muissakin teksteissä joulu on kuitenkin joulu eikä ”Joulu” myös toivotuksissa, joten riittää hyvin, että toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 6/2002.