Nyt mäkeen ja sitten laskiaisrokalle! Tätä perinneruokaa on paikoin tarjottu jo kynttilänpäivänä, pari viikkoa ennen laskiaista, jolloin sitä on sanottu kynttilärokaksi. Rokka tarkoittaa hernekeittoa, murteissa muutakin sakeaa keittoa ja myös hernettä tai papua.
Rokka on vanhastaan ollut yleinen pitoruoka muun muassa Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Kun kihlajaispyhänä tultiin kirkosta kotiin, syötiin kihlajaisrokkaa. Morsiamen kotona ennen häätaloon lähtemistä tarjottiin läksiäisrokkaa. Häätalossa eli sulhasen kotona oli odottamassa tulorokka, samoin hautausmaalta surutaloon palattaessa. Ennen kuin vainajaa oli lähdetty kuljettamaan kotoa hautausmaalle, oli jo syöty lähtörokka. Se syötiin niin ikään sekä hää- että hautajaispitojen päätteeksi. Tällöin sitä nimitettiin myös ero- tai erojaisrokaksi.
Häissä ja hautajaisissa on ollut tarjolla myös ohra- tai myöhempinä aikoina riisipuuroa: morsiamenpuuroa ja peijaispuuroa. Rakkaussuhteen viilenemistä saatettiin Kanneljärvellä kommentoida: ”Eroputro ol jo näkyviis.”
Sekä rokan että puuron ja joskus myös vellin nimityksen perusteena on vanhastaan ollut paitsi juhla myös jonkin työn alkaminen tai valmistuminen. Kainuussa on syöty keväällä kylvöpäivän aamiaiseksi kylvöpuuroa. Paikoin Länsi-Suomessa heinänteon päätteeksi on keitetty harava-, hanko- tai viikatevelli, toisinaan ohraryyneistä myös viikatepuuro.
Kun elot saatiin leikatuksi, tarjottiin leikkuuväelle kamppipuuroa, kamppiaishuttua tai sakeaa kamppivelliä. Kamppi tarkoittaa tässä yhteydessä sirppiä ja kamppiaiset elonleikkuun lopettajaisia. Pohjanmaalla on viljanleikkuun jälkeen syöty illalliseksi sirppipuuroa ja puintiväelle on tarjottu varttapuuroa (vartta = varsta).
Puuronsyönti on liitetty muihinkin perinnäistapoihin. Häntäpuuroa keitettiin Keski-Pohjanmaalla iltaruoaksi kiiras- eli häntätorstaina lehmien liian pitkien häntäjouhien leikkuun jälkeen. Nimitys lienee syntynyt väärinkäsityksen, ns. kansanetymologian tuloksena. Pohjanmaan ruotsalaismurteissa pyrstöä ja häntää tarkoittava sana stjärt nimittäin äännetään samalla tavalla kuin kiirastorstain nimen skärtorsdag alkuosa.
Tärkeä virstanpylväs lapsen elämässä on kävelemään oppiminen. Sen kunniaksi on Varsinais-Suomessa syöty jalka- eli konttipuuroa (kontti = jalka). Voi suositella nykyperheillekin.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.2.2009.