Direktiiveissä ja muissa EU-säädöksissä esiintyy usein kahden konjunktion yhdistelmä ja/tai. Sen sijaan suomalaisissa laeissa sitä ei käytetä. EU-komissio on toisinaan kovistellut suomalaisia direktiivien puutteellisesta täytäntöönpanosta, ellei tätä kauttaviivallista yhdistelmää suomalaisesta laista löydykään.
Komission pitäisi kyllä olla tottunut vaihteluun: konjunktioyhdistelmän suhteen ei käytäntö ole yhtenäistä edes erikielisten direktiivien kesken. Jos oletetaan, että tekstit on käännetty englanninkielisestä versiosta ja verrataan muita kieliä siihen, huomataan, että joissain kielissä ei käytetä kauttaviivallisia yhdistelmiä lainkaan. Useimmissa kyllä käytetään, mutta ei aina samoissa kohdissa kuin englanninkielisessä tekstissä. Joissain kieliversioissa on vieläpä lisätty kauttaviivallisia yhdistelmiä sinnekin, missä niitä ei englanninkielisessä tekstissä ole. Tällainen vaihtelu on ihan hyvä asia. Jokaisella kielellä kannattaa pyrkiä juuri siinä luontevaan ilmaisuun.
Ja/tai ei istu suomen kieleen eikä lakien tyyliin
Yhdistelmää ja/tai on Suomessa pidetty keinotekoisena niin yleiskielessä kuin säädöskielessäkin. Se on lainattu muista kielistä ja sen on arveltu tulleen ensin tieteen kieleen. Kauttaviivaa käytetään erityisesti lomakkeissa osoittamassa vaihtoehtoja. Sen käyttö on jonkinlaista lyhennekieltä, joka on vierasta lyhenteitä kaihtavassa säädöskielessä. Useimmista varmasti näyttäisi oudolta, jos perustuslain kuudennessa pykälässä lukisi näin:
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan
sukupuolen/iän/alkuperän/kielen/uskonnon/vakaumuksen/mielipiteen/ terveydentilan/vammaisuuden/muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Yhdistelmäkonjunktion keinotekoisuuden merkkinä on pidetty myös sitä, ettei yhdistelmälle löydy luontevaa lukutapaa. Kuulostaa sekavalta sanoa ”ja tai tai”, ja tavallisin lukutapa onkin ”ja kautta tai”. Puhutussa kielessä ”kautta” ei kuitenkaan ole kielenmukainen tapa ilmaista vaihtoehtoja. Asiallisissa yhteyksissä tuskin sanottaisiin ”otetaan punainen kautta valkoinen ruusu”.
Yleensä riittää joko ja tai tai
Monesti yhdistelmäkonjunktion käytölle on esitetty perusteluksi, että sitä tarvitaan tieteen kielessä tarkkuuden ja täsmällisyyden vuoksi. Tai-konjunktio ei nimittäin suomen kielessä tarkoita välttämättä, että vain jompikumpi vaihtoehdoista on mahdollinen. Toisensa poissulkevat vaihtoehdot ilmaistaan kielessämme parikonjunktiolla joko - tai. Pelkkä tai mahdollistaa useampia vaihtoehtoja, ja olemme tottuneet ymmärtämään tai-konjunktion merkityksen kulloisenkin tilanteen avulla. Jos meitä vierailulla kehotetaan ottamaan pullaa tai kakkua, emme luule, että joudumme valitsemaan vain toisen niistä. Jos taas luemme asunto-osakeyhtiölain neljännestä pykälästä, että osakkeenomistajalla on oikeus luovuttaa osakehuoneisto kokonaan tai osaksi toisen käytettäväksi, ymmärrämme, että näistä vaihtoehdoista vain yksi on kerrallaan mahdollinen.
Myös direktiivien ja/tai-kohdissa on yleensä selvää, ovatko molemmat vaihtoehdot mahdollisia vai pelkästään toinen. Seuraavan esimerkin (direktiivi 72/2009/EY) vaihtoehtoisista rahoitusvaroista lienee ilmoitettava viranomaiselle kaikki, mitä on. Siksi tai riittäisi.
Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat, jotka ovat käytettävissä tuleviin investointihankkeisiin ja/tai nykyisten varojen korvaamiseen. (18. artiklan 8. kohta)
-> tuleviin investointihankkeisiin tai nykyisten varojen korvaamiseen.
Siirtoverkonhaltijalla ei välttämättä ole molempia lajeja, joten tai on tässä ehkä luontevampi kuin ja. Myös ja on kuitenkin mahdollinen, sillä sellaista lajia ei tietenkään ilmoiteta, jota ei ole. Sen sijaan ja kielteisessä muodossaan eikä sopii hyvin seuraavaan saman direktiivin kohtaan, koska säännös kaiketi koskee kaikkia mainittuja henkilöitä:
Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla suoraan eikä välillisesti minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhteita missään muussa vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa. (19. artiklan 4. kohta)
-> Ei siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä eikä sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä saa olla – –.
Ja/tai voi olla epäselvä
Tarkkuuden tavoittelusta huolimatta voi jäädä epäselväksi, mitä ja/tai-yhdistelmällä tarkoitetaan. Yhdistelmässä on nimittäin mukana myös poissulkevien vaihtoehtojen mahdollisuus, koska ja ja tai mainitaan siinä erikseen. Esimerkiksi seuraavassa esimerkissä voitaisiin siis varmistaa oikeus muutoksenhakuun myös pelkästään jommallekummalle mainituista henkilöryhmistä. Onko tämä tarkoituskin, vai onko yhdistelmäkonjunktiota käytetty tässä vain tottumuksen perusteella?
Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaville henkilöille ja/tai sen hallintoelinten jäsenille on varmistettava tosiasiallinen oikeus hakea sääntelyviranomaiselta muutosta heidän palvelussuhteensa ennenaikaista päättämistä koskeviin päätöksiin. (19. artiklan 6. kohta)
Ainakin seuraavassa esimerkissä ja/tai-yhdistelmän yleisyys direktiivitekstissä lienee tehnyt kirjoittajalle tepposet. Vai mikä yhdistelmän erityinen merkitys tässä esimerkissä (saman direktiivin 44. artiklan 2. kohta) voisi olla?
Article 9 shall not apply to Cyprus, Luxembourg and/or Malta.
Tässä EU:n suomalaiset kääntäjät ovat valinneet kielteisen eikä-konjunktion (artiklaa ei sovelleta Kyprokseen, Luxemburgiin eikä Maltaan), vaikka he useimmiten käyttävät suomenkielisessä tekstissä alkutekstin mukaista konjunktioyhdistelmää. Sen sijaan suomalainen lainsäätäjä valitsee aina konjunktioista jommankumman, sen joka kulloinkin selvimmin ilmaisee asian.
Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 27.7.2011.