Tapahtui joitakin vuosia sitten helsinkiläisessä koulussa: Vanhemmat eivät halunneet poikansa opettelevan ulkoa joulujuhlissa esitettävää Enkeli taivaan -virttä, koska perhe ei kuulunut kirkkoon ja vanhempien näkemyksen mukaan virsilaulu on uskonnon harjoittamista. Rehtori kielsi oppilasta sitten osallistumasta koko joulujuhliin – nehän ovat Jeesuksen syntymäpäiväjuhlat. Istukoon kirkkoon kuulumaton luokassa odottamassa todistusten jakoa.
Yhteisön ja sen merkkitapahtumien ulkopuolelle sulkeminen on kuitenkin rangaistus; sekä yksilön että yhteiskunnan elämää rytmittävät erilaiset rituaalit, joista paitsi jääminen tuntuu pahalta. Joulu on muutakin kuin kristillinen juhla: ikiaikainen talven selän taittumisen ja valon palaamisen juhla.
Suomessa kristillinen tapakulttuuri on pitkään hallinnut ihmiselämän virstanpylväitä. Kirkkoon kuulumattomien lasten ei kuitenkaan tarvitse jäädä paitsi kaikista juhlista, jotka perinteisesti rytmittävät yksilön elämää. Monet vanhemmat ovat halunneet järjestää lapselleen ristiäisten tapaiset nimenantojuhlat, joita varten on syntynyt uusi sanakin. Uskonnottomista nimenantajaisista on kyse, jos saa kutsun nimiäisiin. Niissä lapsi toivotetaan tervetulleeksi siihen sukulais- ja ystäväpiiriin, johon hän on syntynyt.
ET ja protuleiri
Koulussa on 1880-luvun puolivälistä ollut tunnustuksellisen uskonnonopetuksen korvaava oppiaine nimeltä elämänkatsomustieto, josta yleisesti käytetään myös lyhennettä ET. Elämänkatsomustiedon tunneilla tutustutaan ihmisen kehityshistoriaan, filosofiaan, kulttuuriin ja erilaisiin maailmankatsomuksiin, myös uskontoihin. Tarkoituksena on myös opettaa suvaitsevaisuutta ja auttaa nuorta selvittelemään elämän peruskysymyksiä.
Luontevana jatkona tälle opetukselle järjestetään rippikoululeirin tapaisia Prometheus-leirejä, kotoisammin protuleirejä. Nimi on saatu kreikkalaisista jumalaistaruista: Prometheus toi ihmisille taivaasta tulen ja sen myötä sivistyksen. Prometheus-leireillä noin 15-vuotiaat saavat yhdessä pohtia kasvamistaan ja yhteisen maailmamme pelisääntöjä. Sisältönsä puolesta näitä leirejä on kutsuttu myös aikuistumisleireiksi.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 2/1998.