Suomalaisten ruokavalion keskeinen aines on yhä vilja. Viljakasvin siemen eli jyvä on vanha indoeurooppalaisista kielistä lainattu sana. Se tarkoittaa paikoin murteissa pelkästään rukiin jyvää, mikä osoittaa juuri rukiin tärkeyden perinteisessä ruokataloudessamme. Jyvät joko säilytetään kokonaisina, rikotaan tai jauhetaan jauhoksi.
Jauhot valmistetaan jyvän ytimestä tai ottamalla jyvän kuorikerrokset mukaan kokonaan tai osittain. Jauho on johdos sanasta jauhaa samoin kuin jauhe, joka murteissa voi tarkoittaa paitsi yleensä jauhomaista ainetta myös jauhoa. Yleiskielessä puhutaan karkeista, puolikarkeista ja hienoista jauhoista. Murteissa karkeat jauhot ovat vanhastaan olleet esimerkiksi kraaveli- tai (k)rouvijauhoja. Hienoista jauhoista on käytetty muun muassa nimityksiä fiinit jauhot tai pienet jauhot. Lestyjauhot eli lestyt jauhot ovat jyvän ydinosasta jauhettuja hienoja jauhoja. Lesty on lestä-verbin partisiippimuoto kuten pesty on pestä-verbin. Lestyjauhot-nimitys on tunnettu lähinnä itämurteissa.
Sana ryyni tarkoittaa viljakasvien kuorittuja ja rikottuja jyviä. Puhekielessä käytetään ryyni-sanaa myös höyrytetyistä ja litistetyistä jyvistä, siis hiutaleista. Sana ryyni on lainaa ruotsin kielestä, sama sana kuin gryn.
Suurimo-sanaa käyttää ryynin merkityksessä varsinkin elintarviketeollisuus ja -kauppa. Ostamme mannasuurimoita, ohrasuurimoita jne. Suurimon äänteellinen muunnos suurima esiintyy jo Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa vuodelta 1874 ja harvinaisena murteissakin. Suurima ja sen nykykielessä lähes kokonaan syrjäyttänyt suurimo liittyvät suuri-sanaan. On esitetty, että suurimo olisi johdos karkeaksi jauhamista merkitsevästä verbistä suuria. Verbi suuria on jäänyt pois käytöstä; ainakaan siitä ei ole tietoja. Toinen mahdollisuus on, että suurimat on suuri-adjektiivin vanha superlatiivimuoto, siis yhtä kuin ”suurimmat”.
Hiutale tarkoittaa höyrytettyjä ja litistettyjä ryynejä, joista tutuimpia ovat kaurahiutaleet. Hiutale on todennäköisesti äänneasultaan kuvaileva sana, aivan kuten hiude, hitu, höyty ja hetale.
Karkearakeinen jauho on rouhetta. Voimme ostaa esimerkiksi rouhesämpylöitä. Sana rouhe liittyy rouhia-verbiin, joka sekin todennäköisesti on äänneasultaan kuvaileva. Toinen mahdollisuus on, että rouhia on balttilaisista kielistä saatu laina.
Jyvien käsittelyn jäännöksiä ovat leseet ja akanat. Leseet ovat jyvistä ennen jauhamista erotettuja kuoriosia, jotka ovat nykyisin ruokavaliossa hyvä kuitulisä. Sana lese liittyy viljan tai jauhojen puhdistamista merkitseviin verbeihin lesiä ja lestä. Akanoiksi puolestaan sanotaan yleiskielessä jyvästä viljaa puitaessa irronneita suomuja, savolais- ja kaakkoismurteissa taas jyvistä jauhettaessa irronneita kuoria. Köyhä kansa on joutunut syömään nälkäänsä akanaistakin puuroa tai leipää. Muistona kovista ajoista on mikkeliläinen sananparsi: ”Irvistellöö ku Purum Mikko akanaleipee syyvvessää.”
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 25.4.2000.