Juhannusta vietetään nykyään Johannes Kastajan muistoksi, ja nimikin on tullut Johanneksesta. Lounaissuomalainen mittumaari tulee juhannuksen ruotsinkielisestä nimestä midsommar.
Jo keskiajalta peräisin olevaan juhannuksen viettoon liittyy monenlaisia tapoja ja sanoja: tunnetuimpia juhannussanoja ovat varmaan juhannuskokko ja juhannussalko. Tietoa niistä ja muustakin juhannukseen liittyvästä, mm. juhannuksen historiasta, kannattaa katsoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivuilta (ks. linkki tekstin lopussa).
Juhannusheinät, juhannusvillat ja juhannusjuusto
Juhannusjuusto on pohjalainen juhannusruoka, jota valmistetaan keittämällä juoksutettua maitoa, kunnes hera on kaunista punertavan keltaista juustoa. Juustoa nimitetään myös juhannuskeitoksi, makeaksijuustoksi ja syöttijuustoksi (ruots. sötost).
Juhannusheiniksi taas sanotaan juhannuksena tuvan lattioille levitettyjä ja seinille ripustettuja heiniä tai (haavan) lehtiä.
Juhannusvilla ei ole tarkoitettu kylmältä suojaamiseen, vaan se on lampaista ennen niiden laitumelle vientiä keritty huono villa – kevätvilla, varpuvilla, kevättakku, juhannustakku.
Juhannuksen viettäjiä lämmittävät sen sijaan muut konstit. Sen tiesi jo Agricola:
”Ja kun kevätkyntö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitten paljon häpeällistä siellä tehtiin,
niin kuin sekä kuultiin että nähtiin.”
Näin päästiin takaisin juhannuksen historiaan: sitä vietettiin jo ennen kristinuskon tuloa. Juhannusta kutsuttiin vielä 1800-luvun lopussa Etelä-Karjalassa Ukon juhlaksi.
Kirjoitus on julkaistu vuonna 2007 Kielikuvastin-palstalla.