Sienisato vaihtelee vuosittain. Varmistaakseen raaka-aineen saannin eräs einestehdas kertoo lehtiuutisessa lisänneensä ulkomaisten sienten ostoa. Toinen syy tuontisienien suosimiseen on tehtaan laatupäällikön mukaan puhtaus. Suomalaisten sienten laatu ei ole tyydyttänyt: ”Me saimme aika paljon asiakaspalautetta siitä, että sienisalaatissamme oli havuja ja kiviä.”
Onko salaatissa todellakin ollut kuusen, männyn tai katajan oksia? Vai onko lehdessä haastateltu einesteollisuuden edustaja tarkoittanut sanalla havu jotain muuta?
Havu on yleiskieltä, mutta alkuaan se on ollut itämurteiden sana. Havu tarkoittaa havupuun (varsinkin katkaistua) oksaa neulasineen. Sanalla on kuitenkin myös muita merkityksiä. Kannaksella ja Inkerissä havuksi sanottiin uunin arinan puhdistamiseen käytettyä luutaa. Se oli usein tehty männynoksista. Joskus uuniluutana käytettiin myös vanhaa kylpyvastaa ja sitäkin nimitettiin havuksi.
Melko laajalti murteissa havu on tarkoittanut myös havupuun neulasta. Ilmeisesti nimenomaan tässä merkityksessä – neulasen tai havunneulan vastineena – einestehtaan laatupäällikkökin käytti sanaa havu. Juuri neulasiahan sienistä joudutaan perkaamaan pois, kuten sienestäjät tietävät.
Itäisen havun läntinen vastine on hako. Tämäkin tarkoittaa murteissa sekä havupuun oksaa että – pohjalaismurteissa – havunneulasta.
Hako ei kuitenkaan ole vain Länsi-Suomen sana. Se kuuluu itämurteisiinkin, ja niissä se tarkoittaa suossa tai veden pohjassa pitkään ollutta puuta. Länsimurteissa tämmöisen vettyneen puun nimitys on puolestaan lieko.
Sana hako sisältyy myös sanaan vastahakoinen. Se tarkoittaa vastustushaluista, halutonta, väkinäistä. Ilmauksen ymmärtää, jos koettaa silittää kuusenhavua vastakarvaan, siis neulasten suuntaa vastaan. Suunnilleen samaa tarkoittaa vastasukainen.
Havun ja haon synonyymi – ainakin murteiden tasolla – on lehvä. Mutta eikö lehvä ole nimenomaan lehtipuun lehtevä oksa ja palmunlehvä? Kyllä on yleiskielessä, mutta varsinkin itämurteissa se tarkoittaa myös havupuun oksaa, havua ja havun neulasta. Tältä pohjalta käy ymmärrettäväksi myös joululaulun säe ”Oi kuusipuu, oi kuusipuu, sun lehväs uskolliset”. Sitä paitsi alkuperäisen saksalaisen laulun Tannenbaum ei olekaan kuusi, vaan pehmeäneulasinen pihta.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.5.2005.