Suomesta tulee vuodeksi 2008 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja. Järjestöllä on pitkä ja hankala nimi, ja siitä käytetäänkin usein lyhennettä ETYJ. Omat hankaluutensa on kuitenkin myös lyhenteen käytössä. Joistakin muistakin Etyjin toimintaan liittyvistä elimistä käytetään useammin lyhennettä kuin koko nimeä.
Etykistä Etyjiin
Järjestön alku on vuonna 1975 Helsingissä pidetyssä Euroopan turva- ja yhteistyökokouksessa, jossa 35 valtiota kokoontui keskustelemaan yhteistyöstä mm. turvallisuus- ja ihmisoikeuskysymyksissä. Suomi pääsi silloin paistattelemaan kirkkaimmassa kansainvälisen huomion loisteessa sitten Helsingin olympialaisten. Jo vuoden 1975 kokouksesta käytettiin lyhennettä ETYK, joka oli muodostettu nimen alkukirjaimista. Yhteistyötä jatkettiin konferensseissa, kunnes vuonna 1990 yhteistyön tueksi perustettiin toimielimiä, ja vuonna 1995 järjestön nimeksi otettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Sille taas muodostettiin ETYKin mallin mukaan lyhenteeksi ETYJ.
Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestön toimielimiin kuuluu mm. demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto, jonka lyhenne on ODIHR (Office for Democratic Institutions and Human Rights). Suomessa toimii Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi eli STETE.
Miten sanotaan Etyj?
Kaikki edellä mainitut lyhenteet voidaan lausua sanamaisesti eli lyhennesanana. Ne ovat kätevämpiä käyttää kuin pitkät nimet. Etyj ja Etyk ovat jo kauan esiintyneet nimenomaan lyhennesanoina, vaikka ne kumpikin ovat sellaisina vähän pulmallisia. Suomen kielessä ei ole k-loppuisia eikä j-loppuisia sanoja. Etykin rinnalla on kuitenkin k-loppuisia nimiä. Sellaisia ovat esimerkiksi Partek ja Tiktak sekä vieraasta loppukirjaimesta huolimatta myös Attac ja Elcoteq. Tällaiset nimet ovat usein joko nimeksi otettuja lyhenteitä tai lyhennesanan tapaan muodostettuja nimiä. Esimerkiksi Attac on muodostettu sanoista Association pour une taxation des transactions financières pour l'aide aux citoyens (Yhdistys pääomavirtojen verottamiseksi kansalaisten hyväksi).
Edes nimistä ei kuitenkaan löydy esikuvaa j-loppuiselle lyhennesanalle. J-loppu sanassa on hankala lausua, ja helpotukseksi loppuun lisätäänkin i-vokaali: ”etyji” tai lyhenteen viimeinen äänne lausutaan kirjaimen nimenä ”ety-jii”. Järjestöstä käytetäänkin myös nimitystä Ety-järjestö, joka on helpompi lausua ja taivuttaa.
Sekä isot että pienet kirjaimet käyvät
ETYJ, ETYK, ODIHR ja STETE ovat siis tavallisimmin lyhennesanoja. Ne voidaan kirjoittaa isoin tai pienin kirjaimin, joten myös kirjoitusasut Etyj, Etyk, Odihr ja Stete ovat mahdollisia. Jos lyhenne on lukijoille tuttu, on pienikirjaiminen muoto hyvä valinta. Jos taas kirjoittaja arvioi lyhenteen tekstinsä kohderyhmälle oudoksi, herättää isokirjaiminen muoto enemmän huomiota ja korostaa sitä, että kyseessä on lyhenne. Isokirjaimista muotoa pidetään yleensä myös vähän virallisempana.
Lyhennesana taipuu eri tavalla kuin kirjainlyhenne
Lyhennesanoihin pääte lisätään suoraan ilman kaksoispistettä. Päätteen muoto riippuu siitä, miten lyhennesana äännetään: Etyjin, Etykille, Odihria, Steteen. Joskus k-loppuiset lyhenteet äännetään siten, että k-kirjain kaksinkertaistuu: ”etykkiä, etykkiin”. Kirjoitusasussa on kuitenkin vain yksi k: Etykiä, Etykiin. Silloinkin kun käytetään kokonaan isokirjaimista muotoa, pääte kuitenkin kirjoitetaan pienin kirjaimin: ETYJin, ETYKille, ODIHRia, STETEen.
Kaikki nämä lyhenteet voidaan myös taivuttaa kuten kirjainlyhenteet, joita ovat esimerkiksi STTK ja OECD. Silloin ne kirjoitetaan kokonaan isoin kirjaimin ja lausutaan joko sanomalla lyhenteen edustama ilmaus (vaikkapa ”Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö”) kokonaan tai luettelemalla kirjaimet (”ee-tee-yy-jii”). Jälkimmäistä tapaa tosin käytetään hyvin harvoin. Kun näitä lyhenteitä taivutetaan kirjainlyhenteinä, käytetään kaksoispistettä ja valitaan pääte sen mukaan, luetaanko ne koko ilmauksena vai kirjaimittain: ETYJ:öön (järjest|öön), ETYK:ta (kokous|ta), ODIHR:iin (rights|iin), STETE:aa (toimikunt|aa). Kaksoispistettä käytettäessä ei taivuteta sanamaisesti, ei siis ”ETYJ:iin” tai ”STETE:ä”.
Kirjoittajalla on valta valita
Oikeinkirjoitussääntöjen mukaan on siis valittavana monta oikeata vaihtoehtoa, kun lyhennesanoja taivutetaan ja kirjoitetaan. Tämä valinnanvara kyllä näkyykin kirjoitustapojen kirjavuutena samankin organisaation tekstissä. Se saattaa tuntua hämmentävältä. Siinä tapauksessa on tietenkin mahdollista päättää, että omassa organisaatiossa käytetään yhtä tiettyä tapaa, isokirjaimista tai pienikirjaimista, lyhennesanaa tai kirjainlyhennettä, kunhan eri tapoja ei sekoiteta keskenään.
Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 28.3.2007.