Euroopan unioniin liittymisen myötä olemme saaneet kolmannen kotimaisen kielen, eurosuomen. Tuosta kielimuodosta on paljon keskusteltu: toisaalta paheksuttu sen luonnottomuutta, toisaalta todistettu, että suomi tasa-arvoisena unionin virallisena kielenä on vihdoin nostettu suurten kielten rinnalle.
Eurokieleen sisältyy valtavasti termejä ja lyhenteitä, jotka vaikeuttavat ymmärtämistä, mutta myös rakenteeltaan se poikkeaa normaalisuomesta. Raskasta kieltä on perusteltu sillä, että unionin koko hallintokulttuuri on toisenlainen kuin mihin Pohjoismaissa on totuttu. Muutkaan kielet eivät ole välttyneet unionin vaikutukselta. Puhutaan esimerkiksi brysselinenglannista, joka joidenkin käsityksen mukaan on köyhää, ”koska kieleen ei halutakaan lisätä mitään, mitä kaikkien ei ole mahdollista ymmärtää, siitä puuttuu kulttuuriin sidonnainen, elävöittävä aines”.
Eurosuomi ei kuitenkaan ole vain raskasta käännös- ja hallintokieltä, vaan siihen sisältyy monenlaisia muotoja, niin kansan suusta noussutta sanastoa kuin sisäpiiriin kuuluvien omaa keskinäistä slangiakin sekä paljon kuvakieltä: Liittymisvaiheessa tuli tutuksi kuva EU-junasta, josta ei haluttu myöhästyä. Suhtautumisesta yhteisöön meille opetettiin, ettei saanut haluta vain liittymiseen sisältyvää hyvää eli rusinoita pullasta. Uusimpia eurokielikuvia ovat Emu-puskurit ja puskurirahastot. Niillä viitataan taloudellisiin tukitoimiin, joiden avulla pehmennetään talous- ja rahaliitto Emuun liittymiseen sisältyviä riskejä.
Euroopan parlamentin edustajia eli euroedustajia kutsutaan tuttavallisesti mepeiksi – sana meppi on saatu lyhenteestä MEP, joka taas tulee englannin sanoista Member of European Parliament. Mepit kuulemma viljelevät omaa keskinäistä huumoriaan muun muassa kutsumalla Strasbourgia Stressburgiksi.
Eurooppaan töihin menneille ja yleensä unioniin myönteisesti suhtautuville ovat tänne jääneet antaneet kriittisempiäkin, jopa ikiaikaista herravihaa heijastelevia lempi- ja haukkumanimiä. Usein niillä viitataan unionin byrokratiaan. Esimerkiksi sana bryssä yhdistää ryssän ja Brysselin; eurokraatti luo mielleyhtymiä niin byrokratiaan kuin aristokratiaankin, joka tapauksessa jonnekin kansasta etäälle.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 6/1997.