Mitä kielineuvonnasta kysytään? Millainen on kieliauktoriteetin ääni? Miten kielen asema vaikuttaa neuvontatyön luonteeseen? Näitä kysymyksiä selvitettiin Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) ja Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen (Institutet för språk och folkminnen, Isof) vertailevassa kartoituksessa, jossa tarkasteltiin virastojen suomen kielen neuvontapalveluja.
Suomessa valtakunnallista kielineuvontaa on annettu vuodesta 1945 lähtien, ja Ruotsissa suomen kielen neuvontaa on ollut saatavilla vuodesta 1975. Varsinkin 1960–70-luvuilla Ruotsiin muutti paljon suomalaisia, jotka tarvitsivat apua Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien termien suomentamisessa. Nykyisin suomi on yksi maan viidestä kansallisesta vähemmistökielestä.
Yhteydenotot vähentyneet 2000-luvulla
Kartoituksessa tarkasteltiin virastojen neuvontapalveluihin vuonna 2023 tulleita kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä neuvontakysymyksissä ja -vastauksissa on maiden välillä ja mitä nämä piirteet kertovat kielen asemasta enemmistö- ja vähemmistökielenä. Kotuksen kartoitusaineisto koostui kaikkiaan 1 788 kielikysymyksestä, joista merkittävä osa tuli puhelimitse. Isofin aineistossa puolestaan oli 421 kysymystä, valtaosa sähköpostitse saapuneita.
Yhteydenottojen määrä on vähentynyt kummassakin neuvontapalvelussa 2000-luvun mittaan. Tämä selittyy pitkälti tekniikan kehityksellä: verkossa on aiempaa enemmän ja helpommin saatavilla erilaisia kielenhuollon lähteitä. Verkkomaailma on vaikuttanut myös kieleen itseensä muun muassa tekstien ja tekstilajien monipuolistumisena, mikä näkyy neuvonnan yhteydenotoissakin. Lisäksi, vaikka kielikysymysten määrä on pienentynyt, vastausten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole vähentynyt. Kielineuvonnasta saatu tieto välittyy usein esimerkiksi kysyjän työyhteisöön tai median kautta laajalle kieliyhteisöön.
Oikeinkirjoitus ja käännösvastineet mietityttävät
Maiden välistä vertailua varten neuvontapalveluihin tulleet kysymykset jaettiin aihepiireihin. Kävi ilmi, että Kotuksen neuvonnasta kysytään eniten oikeinkirjoituksesta (34 % kysymyksistä), kieliopista (24 %) ja sanastosta (21 %). Tämä on pitkälti linjassa aiempien neuvontaselvitysten kanssa. Kaikkein eniten esitetään yhdyssanakysymyksiä:
Millainen kirjoitusmuoto on, jos esimerkiksi ystävä on Amerikasta: Amerikan-ystävä vai Amerikan ystävä? Jäljempi kuulostaa minusta enemmän ihmiseltä, joka pitää Amerikasta kuin ihmiseltä, joka on sieltä kotoisin.
Isofissa sen sijaan noin 60 prosenttia kysymyksistä koskee kääntämistä (ruotsista suomeen 53 % ja suomesta ruotsiin 7 %). Käännöskysymysten suuri osuus on ymmärrettävä, sillä ruotsalaisesta yhteiskunnasta on tarpeen puhua myös suomeksi. Eniten kysyjiä askarruttavat julkishallinnon, juridiikan ja sosiaalialan termit sekä kouluun ja opiskeluun liittyvä sanasto. Lisäksi Isofin suomen kielen huoltajat saavat melko paljon (20 %) kysymyksiä viraston toiminnasta ja palveluista. Tämäkin kertoo osaltaan vähemmistökieltä käyttävän yhteisön tarpeista.
Miten funktionsvariation voidaan kääntää hyvälle suomen kielelle?
Kotuksen neuvonta palvelee kielialan ammattilaisten ohella niin sanottua suurta yleisöä, kun taas Isofissa neuvojat tuntevat suuren osan kysyjistä. Neuvontapalveluiden keskeiset asiakasryhmät ovat samansuuntaisia: kääntäjiä, toimittajia ja julkishallinnon työntekijöitä. Suomessa myös eri alojen opettajat ja opiskelijat ovat melko näkyvä ryhmä.
Kielineuvonnan kohtelias ääni
Neuvontakysymysten lisäksi kartoituksessa tarkasteltiin neuvojien antamia vastauksia. Tarkoituksena oli selvittää, millainen kuva kielineuvonnasta syntyy vastausten pohjalta: esimerkiksi miten neuvoja perustellaan ja millä tavoin tietolähteisiin viitataan. Tulokset piirtävät kuvan pitkälti yhtenäisestä ”kielineuvojapuheesta”. Maiden välillä on kuitenkin myös joitain eroja.
Neuvontapalvelu itsessään luo puitteet tietynlaiselle asiakasta huomioivalle kohteliaalle puhetavalle. Siihen kuuluu esimerkiksi lukijan kasvot säilyttävä ja neuvojan persoonan häivyttävä, yleistävä tyyli (kannattaa käyttää, voi valita). Myös konditionaalimuotoisia verbejä käytetään kielineuvonnassa yleisesti (voisi kirjoittaa, suosittelisin). Lisäksi vastauksia perustellaan neuvontapalveluissa vetoamalla samoihin periaatteisiin – kuten ymmärrettävyyteen, johdonmukaisuuteen ja yleisyyteen – ja käyttämällä alan vakiintuneita lähteitä.
Vaikka pienikirjaimisia nimityksiä cumuluspilvi ja cirruspilvi voi vaihtoehtoisesti käyttää, suomenkieliset tunnetaan paremmin ja niitä kannattaa siksi suosia. (Kotus)
Erityisen selvä ero on vastausten sävyssä: Isofin kielenhuoltajien vastaukset ovat sävyltään tuttavallisempia kuin Kotuksen neuvojien. Isofissa noin 65 prosentissa vastauksista on käytetty ensimmäisen persoonan muotoja (sanoisin, suosituksemme on), kun taas Kotuksen vastauksissa määrä jää kolmannekseen tarkastelluista. Tuttavallisempi vastaustyyli johtunee siitä, että vähemmistökielisessä yhteisössä kysyjät ja neuvojat pitkälti tuntevat toisensa. Myös keskustelukulttuurin eroilla voi olla osansa.
Kieltämättä, minusta sitä [rikosten yhtyminen] voi hyvin käyttää. Koetan perehtyä asiaan, eli onko tuo rikoskonkurenssi todella vakiintunut [ruotsin brottskonkurrens-termin vastineena]. (Isof)
Kielenhuoltotyötä kehittämässä
Kartoituksessa saatiin arvokasta tietoa siitä, miten kielen asema enemmistö- ja vähemmistökielenä vaikuttaa neuvontatyön luonteeseen. Vastaavaa tarkastelua ei ole aiemmin tehty suomen kielen neuvonnasta.
Tuloksista on hyötyä myös neuvontapalveluiden ja kielenhuollon ohjeiden kehittämisessä. Jatkossa on mahdollista kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten neuvonnan asiakkaat tulkitsevat voi kirjoittaa -tyyppistä ohjeistusta tai millaisista aiheista ruotsinsuomalaiset kielenkäyttäjät tarvitsisivat uusia sanastoja.