1800-luvun kirjasuomen aineistot

1800-luvun kirjakielen aineistoja on saatavilla niin sähköisessä kuin analogisessa muodossa. Kielen piirteitä pääsee tarkastelemaan myös taulukoituna.

Sähköiset aineistot

Kotimaisten kielten keskuksen 1800-luvun aineistot on parhaastaan toimitettu kaikkien vapaasti käytettävissä oleviksi sähköisiksi aineistoiksi. Laajin näistä sähköisistä aineistoista on vuosina 1992–2010 koostettu varhaisnykysuomen korpus.

Aineistoa voi käyttää Kotuksen Kaino-palvelussa sekä Kielipankin kautta:

Martti Rapolan 1800-luvun sanakokoelman ydinaineistosta toimitettu uudissanatietokanta on käytettävissä Sanat-palvelussa:

Varhaisnykysuomen alkupuoliskolla (1810–1845) julkaistujen teosten kielenpiirteitä valottava aineisto on ladattavissa taulukkomuotoisena Kotuksen omilta verkkosivuilta:

Sanalippuaineistot

Kotimaisten kielten keskus säilyttää myös 1800-luvun sanalippukokoelmia. 1800-luvun pääkokoelma (n. 123 000 sanalippua) koostuu etupäässä E. N. Setälän ja E. A. Tunkelon 1900-luvun alkupuoliskolla oppilaillaan keräyttämistä sanakokoelmista. Näistä noin puolet on Elias Lönnrotin teksteistä. Kotuksessa liput on lähdemerkinnöiltään tarkistettu, leimattu ja aakkostettu yhdeksi kokoelmaksi. Täydennykseksi on liitetty filosofian tohtori Tapio Horilan kokoelma Antero Vareliuksen geologisia uudissanoja ja erillisenä säilytetty filosofian tohtori Taimi Metsikön kokoelma (n. 7000 sanalippua) kirjasuomen opetus- ja koulusanastoa, kummatkin tekijöittensä julkaistun väitöskirjan (Horila 1967; Metsikkö 1951) aineistoja.

Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaista Sanakirjaa täydennettiin postuumisti vuonna 1886 ilmestyneellä lisävihkolla. Tämän aineskokoelma (n. 18 000 sanalippua) antaa jonkin verran lisätietoa sanakirjan kerääjistä ja sanojen saantipaikoista.

A. V. Koskimiehen keräämät poiminnot ”varhemmasta suomenkielisestä kirjallisuudesta noin vuoteen 1880” on sanaliputettu vuosina 1930–1931. Vaikka kokoelman dokumentaatio on käytettyjen lähteittenkin osalta säilynyt vain puutteellisena, itse keräelmä (n. 10 000 sanalippua) on kuitenkin vanhempi, sillä Koskimies on julkaissut sen pohjalta suomen kielen uudissanoja käsittelevä artikkelin jo vuonna 1924.

Martti Rapolan 1800-luvun kokoelma (n. 44 000 sanalippua) on järjestetty pääosin merkityksen eikä sanan perusmuodon mukaan. Rapola (1960) ennätti itse julkaista aineistosta eräiden artikkelien lisäksi vain suppean kieleen vakiintuneen sanaston ensiesiintymiä tarkastelevan normaalisti aakkostetun valikoiman. Kokoelman keskeisin osa, 1800-luvun kielen lukuisat uudissanat, on siirretty sähköiseen muotoon.

Rapolan alkuperäinen kokoelma on ainoana vanhana sanalippukokoelmana vielä säilytteillä Kotuksen omissa tiloissa. Muut kokoelmat on siirretty Kansallisarkiston säilytettäväksi. Näitä koskevat aineistopyynnöt hoidetaan Kotuksen kautta. On myös huomioitava, että niiden käyttö on rajallista.

---

Kirjallisuutta

Hakulinen, Lauri 1960: Suomen sanakirjoista. Oma Maa VII, s. 138–149. Helsinki: WSOY. [Lönnrotin sanakirjan lisävihosta s. 147–148.]

Horila, Tapio 1967: 1800-luvun geologiset uudissanat Antero Vareliuksen kielessä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koskimies, A. V. 1924: Huomioita suomenkielen uudissanaston alalta. Kieli- ja kansatieteellisiä tutkielmia. Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia LII, s. 105–115.

Metsikkö, Taimi 1951: Kirjasuomen opetus- ja koulusanastoa Agricolasta vuoden 1866 kansakouluasetukseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Rapola, Martti 1960: Sanojemme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö-Koskiseen. Valikoima. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.