Yleiskieli eli kirjakieli on kielimuoto, jota käytetään esimerkiksi uutisissa, tietokirjoissa ja käyttöohjeissa, siis asiatyylisessä viestinnässä. Yhtenäinen yleiskieli alkoi muotoutua 1800-luvulla, minkä jälkeen sitä on kehitetty moniin eri yhteyksiin sopivaksi.
Yleiskieli on osin tietoisesti kehitetty kielimuoto. Se on yleistä ja yhteistä siinä mielessä, että sitä voidaan käyttää joka puolella Suomea ja monenlaisissa yhteyksissä. Tässä se eroaa esimerkiksi murteista ja erikoisalojen kielistä.
Kotimaisten kielten keskuksessa seurataan sitä, miten kieltä käytetään yleiskielisiksi tarkoitetuissa teksteissä. Kutsumme myös kielenkäyttäjiä osallistumaan kielenpiirteiden seurantaan.
Suurin osa 1800-luvusta lasketaan omaksi varhaisnykysuomen kaudekseen. Tuolloin kirjakieli kehittyi lähelle nykyasuaan, samalla kun sanaston laajeneminen teki kielen käytön mahdolliseksi yhä uusilla aloilla.