Kirjallisuuden ystävät ovat saaneet yllättävää sivustatukea luonnontieteiden puolelta. Lääkärisisareni lähetti minulle Science-lehden vuoden 2013 lokakuussa ilmestyneen artikkelin (alaviite 1) korkeakirjallisuuden vaikutuksesta ihmisen empatiakykyyn.
Artikkelin aluksi kirjoittajat toteavat: ”Kyky identifioida ja ymmärtää muiden subjektiivisia tiloja on yksi ihmisen evoluution huikeimmista saavutuksista. Se tekee mahdolliseksi käsitellä sujuvasti monimutkaisia sosiaalisia suhteita ja tukee empaattisia reaktioita, joiden avulla niitä pidetään yllä. Psykopatologiset vaikeudet ihmisten välisessä kanssakäymisessä liittyvät puutteisiin näissä kyvyissä, joita kutsutaan yleisesti nimellä mielen teoria.” Jouduin katsomaan Wikipediasta, mikä se sellainen mielen teoria on, ja sain selville että se on ”kehityspsykologian käsite, joka tarkoittaa yksilön saavuttamaa ymmärrystä siitä, että muillakin ihmisillä on oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet.” Eli arkikielellä empatiaa.
Barthesiin ja Bahtiniin viitaten kirjoittajat arvelivat, että tietyt korkeakirjallisuuden ominaisuudet, kuten kyky sekoittaa lukijan odotukset, moniäänisyys, joka vaatii lukijan äänen liittymistä joukkoon, sekä diskurssi, joka pakottaa lukijan täyttämään aukkoja ja etsimään merkitystä merkitysten kirjosta, kehittävät tätä kykyä.
Korkeakirjallisuuden kriteereiksi otettiin kirjalliset palkinnot ja viihteen kriteereiksi myyntiluvut. Joka kokeessa muodostettiin kolme ryhmää, joista yksi luki korkeakirjallisuutta, toinen viihdettä ja kolmas ei mitään. Mielen teorian kehittymistä mitattiin erilaisilla testeillä, joita en ryhdy tässä kuvailemaan, ne löytyvät artikkelista.
Lopputulos oli yksiselitteinen. ”Viiden testin tulokset tukevat hypoteesiamme, että korkeatasoisen kirjallisuuden lukeminen kasvattaa mielen teoriaa. [– –] Vaikutukset olivat spesifejä korkeakirjallisuudelle.” Viihdettä lukeneessa ryhmässä tai mitään lukemattomassa ryhmässä muutosta ei havaittu. Sukupuoli, koulutus, ikä tai mielentila eivät vaikuttaneet tulokseen.
Olisiko siis sittenkin olemassa jokin mitattavissa oleva ero korkeakirjallisuuden ja viihteen välillä?
Suomentajana minua kiinnostaisi myös tietää, onko väliä sillä, luetaanko kirjallisuutta äidinkielellä vai vieraalla kielellä. Mieli tekee ajatella, että lukukokemus ei yllä yhtä syvälle ihmismieleen, jos kirja on on kirjoitettu kielellä, jota lukija hallitsee vain jotenkuten ja johon hänellä ei liity väkeviä omakohtaisia tunneassosiaatioita.
1) David Comer Kidd ja Emanuele Castano, Reading Literary Fiction Improves Theory of Mind, Science vol. 342.
Blogimerkinnän lähdeviitettä korjattu 4.4.2014.