1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Tulin kieli-ihmiseksi yhdeksänvuotiaana, kun äitini koulun ranskalaisen vaihto-ohjelman myötä ranskalainen opettaja tuli vieraaksi kotiimme kahdeksi viikoksi. Muistan erään lounashetken, kun hän selitti, että kaikki esineet olivat joko maskuliineja tai feminiinejä ranskaksi.
Se oli minulle englanninkielisenä jotain uutta, ja ymmärsin, että eri kielet auttavat meitä näkemään asiat eri tavoin. Olin koukussa. Myöhemmin päädyin opiskelemaan sekä ranskaa että saksaa yliopistossa, koska en osannut päättää, kumman jättäisin pois.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Englannin kielessä on mielenkiintoista nähdä, kuinka epälooginen kirjoitusasu on muihin kieliin verrattuna. Siihen on historiallisia syitä, mutta se tarkoittaa, että se on painajainen kaikille, jotka opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan englantia.
Sitä vastoin pidän siitä, että suomen kielessä on enemmän logiikkaa, vaikka en muista kaikkia sääntöjä! Se on kuitenkin edelleen erittäin luova kieli.
On myös mielenkiintoista, että suomen kielessä passiivimuotoa käytetään paljon enemmän kuin englannissa. Minun mielestäni tämä kuvastaa erilaista ajattelutapaa. Se, kuka tekee jotain, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että se tehdään.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Puhun englantia lapsille ja Alex puhuu heille ruotsia. Puhumme englantia yhdessä. Puhun suomea ja englantia töissä (sekä Aalto-yliopistossa että tasavallan presidentin kansliassa), ja kun on illallinen laajemman perheen kanssa, puhutaan suomea, ruotsia ja englantia. Ja joskus myös ranska on sekoituksessa mukana, kun me tapaamme hyviä ystäviä!
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Minun mielestäni on historiallisista ja kulttuurisista syistä tärkeää, että sekä ruotsia että suomea opetetaan koulussa. Englannin kielen taito on nykyään erittäin hyvää Suomessa. On vaikuttavaa, kuinka tilanne on muuttunut viimeisen 25 vuoden aikana. Kun asuin Suomessa 1996–1997, oli vaikea ostaa bussilippua, jos ei puhunut suomea tai ruotsia. Jos ajattelee tulevaisuutta, nyt voisi olla hyvä lisätä mahdollisuuksia oppia kiinaa.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Toivon, että voin osoittaa, että vaikka ei puhu suomea tai muita kieliä täydellisesti, kannattaa yrittää sanoa jotain.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Vaikka englannin ja muiden vieraiden kielten korkea taso on tärkeää kansainvälisille suhteille ja liiketoiminnalle, on mielestäni erittäin tärkeää korostaa suomen ja ruotsin arvoa kansalliselle identiteetillemme ja kulttuurillemme. Englanti on läsnä kaikkialla, mutta suomi on ainutlaatuinen Suomelle, ja ruotsi on tärkeä osa Suomen perintöä.
Maana, joka on ylpeä korkeasta lukutaidon tasosta, meidän on kannustettava lapsia ja nuoria jatkamaan kaikenlaisten kirjojen lukemista. Ne auttavat pitämään kielen elävänä.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kielet ovat avaimia erilaisiin kulttuureihin, ajatustapoihin, maailmankatsomuksiin, ihmisten sieluihin. Mikä voisi olla kauniimpaa?
Kauheinta uutta kieltä opetellessa on se, kun muisti ei ole niin hyvä kuin se oli 15-vuotiaana!
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Olisin historiallinen romaani, koska pidän samaan aikaan sekä uusien asioiden oppimisesta että viihteestä. Haluan tarjota samaa lukijoilleni!
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Jos pitäisi ottaa romaani, ottaisin jonkun todella pitkän romaanin, esimerkiksi Vikram Sethin A Suitable Boy. Muuten ottaisin selviytymisoppaan.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Kielten oppiminen on tärkeää, jos haluamme ymmärtää muita maita, vaikuttaa niihin ja tehdä kauppaa niiden kanssa. Kielten oppiminen auttaa myös aivojen kehitystä. Jatketaan siis kielten oppimista!
Suzanne Innes-Stubb on tasavallan presidentin puoliso, Aalto-yliopiston Executive-in-Residence, kielten rakastaja ja elinikäinen oppija.
Toimitus: Leena Nissilä