Pride on maailmanlaajuinen mielenosoitus, liike ja ideologia, joka edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja pyrkii antamaan näille positiivista lisänäkyvyyttä. Helsinki Pride -yhteisö kirjaa visiokseen seuraavan: ”– – että yhteiskunta on avoin ja turvallinen kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta riippumatta ja että syrjivät rakenteet yhteiskunnan kaikilla tasoilla on murrettu.”
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia on sorrettu yhteiskunnassa vuosisatojen ajan. Homoseksuaaliset teot olivat Suomen lainsäädännössä kriminalisoituja vuodesta 1894 aina vuoteen 1971 asti, ja eduskunta hyväksyi ensimmäisen translain vuonna 2002 – samana vuonna, kun laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki taas on ollut voimassa vuodesta 2017 lähtien.
Pride-kuukautta vietetään kansainvälisesti vuosittain kesäkuussa. Eri puolella Suomea järjestetään Pride-tapahtumia tänä vuonna maaliskuusta aina syyskuuhun asti, ja suurin niistä on Helsinki Pride. Pääkaupungin Pride-viikko sijoittuu tänä vuonna viikolle 26 (kesäkuun 23.–29. päivä). Viikko huipentuu kulkueeseen lauantaina 28. kesäkuuta.
Pridessa, Pridesta, Prideen?
Pride-tapahtumia vietetään tällä nimellä ympäri maailmaa. Myös Suomessa tapahtumalla on englanninkielinen nimi Pride (’ylpeys’). Kun nimi on muuta kieltä kuin suomea, noudatetaan kyseisen kielen oikeinkirjoitusta.
Usein vieraskielisiä sanoja voi olla hankala taivuttaa. Siten on usein helpompaa puhua esimerkiksi Pride-tapahtumasta, -viikosta tai -kuukaudesta pelkän Priden sijaan. Arkisemmin voidaan kuitenkin puhua myös pelkästä Pridesta. Koska englanninkielinen sana ääntyy takavokaalisena [praid], myös taivutusmuotoihin valitaan takavokaali a: Pridea [praidia].
Seksuaalisen suuntautumisen sanastoa
Yhteiskunnallinen asenneilmapiiri seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan on muuttunut hyväksyvämmäksi viime vuosikymmenten aikana. Samalla kieleen on tullut uusia ilmauksia kuvaamaan seksuaalisen suuntautumisen sekä sukupuolen kirjoa. Useat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuvaavat sanat ovat kansainvälisiä sanoja.
Sana homoseksuaali tarkoittaa henkilöä, jonka sukupuolivietti kohdistuu samaa sukupuolta oleviin yksilöihin, ja se on tullut suomeen saksan sanasta homosexual, joka taas pohjautuu kreikan sanaan homós (’sama’) ja latinan sanaan sexualis (’sukupuoleen liittyvä’). Tästä sanasta on lyhennetty alun perin Stadin slangiin tullut mutta nykyään yleiskielinen homo, jota on käytetty noin 1950-luvulta lähtien. Homoa on käytetty historiallisesti myös haukkumasanana.
Homolla viitataan käytännössä useimmiten homoseksuaaliseen mieheen, vaikka myös homoseksuaalinen nainen voi määritellä itsensä homoksi. Homoseksuaalista naista taas kutsutaan lesboksi. Sana on tullut suomeen englannin kielestä, johon se on kulkeutunut kreikan sanasta lésbios, joka tarkoittaa ’lesbossaarelaista’. Muinaiskreikkalainen naisrunoilija Sapfo asui Lesbossaarella ja omisti useita rakkausrunojaan naisille.
Seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan aina asetu siististi homo- tai heteroseksuaalisuuden kategorioihin, eli viehtymys ei välttämättä kohdistu yksinomaan yhteen sukupuoleen. Rinnalle tulleita termejä ovat esimerkiksi biseksuaalisuus (sukupuolivietti kohdistuu kumpaakin binääristä sukupuolta, siis nais- ja miessukupuolta, edustaviin yksilöihin), panseksuaalisuus (sukupuolivietti kohdistuu kaikkia sukupuolia edustaviin yksilöihin) ja aseksuaalisuus (seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan koetaan hyvin vähän tai ei lainkaan). Koska tämän aihepiirin sanasto kehittyy nopeasti, yleiskielen keskeisiä sanavaroja esittelevä Kielitoimiston sanakirja ei ole kaikilta osin ajantasainen. Seksuaalista ja romanttista suuntautumista kuvaavia sanoja löytyy kattavammin muun muassa Seta ry:n verkkosivuilta.
Kuinka kuvata sanoin sukupuolen moninaisuutta?
Pride juhlii myös sukupuolen moninaisuutta sekä sukupuolivähemmistöjä. Tästäkin aihepiiristä on kieleen tullut rutkasti uutta sanastoa, kun käsitykset sukupuolesta ovat laajentuneet. Termit binääri (’kaksijakoinen’) ja ei-binääri (’ei-kaksijakoinen’) on lainattu englannin (non-)binary-sanasta kuvaamaan sukupuolen kirjoa. Binäärinen sukupuoli-identiteetti on naiseksi tai mieheksi itsensä tuntevalla henkilöllä, kun taas ei-binäärisen henkilön sukupuoli-identiteetti ei sovi näihin kaksijakoisiin kategorioihin.
Sana transsukupuolinen tarkoittaa henkilöä, jonka sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta. Tarkemmin transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti vastaa toista binääristä sukupuolta. Sanan lähtökohtana on englanninkielinen termi transsexual, jossa trans- tulee latinasta ja merkitsee ’tuolla puolen, takana’. Joskus transsukupuolisen synonyymina on käytetty transseksuaalia, joka on nykyään vanhentunut termi, tai virheellisesti transvestiittia (lat. trans + vestire ’pukea’), joka merkitsee ’vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuvaa henkilöä’ eikä siten viittaa henkilön sukupuoleen.
Termi muunsukupuolinen on transsukupuolista huomattavasti nuorempi sana, ja Kielitoimiston sanakirjan mukaan sillä viitataan henkilöön, ’jonka sukupuoli-identiteetti ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen vaan näiden väliltä, näiden yhdistelmä tms.’. Sana vastaa englanninkielistä termiä non-binary identity. Joskus suomeksikin puhutaan ei-binäärisestä sukupuolesta.
Termien transsukupuolinen ja muunsukupuolinen vastineeksi on syntynyt termi cissukupuolinen (lat. cis ’tällä puolen’). Tällä tarkoitetaan Suomen etymologisen sanakirjan mukaan henkilöä, ’joka kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan syntymänsä yhteydessä määritettyä sukupuolta’.
Transsukupuoliset ja muunsukupuoliset vaihtavat usein nimeään vastaamaan sitä sukupuolta, jonka he kokevat omakseen. Tällöin entisestä, käytöstä pois jätetystä nimestä tulee haamunimi (engl. deadname), joka nostettiin Kotuksen vuoden 2022 sanapoimintoihin.
Myös sukupuolen moninaisuuteen liittyvä kieli muuttuu ja elää jatkuvasti. Näistäkin termeistä kattavamman listan löytää Seta ry:n sivuilta.
Syrjimätön kieli edistää yhdenvertaisuutta
Koska kieli osaltaan rakentaa todellisuutta, on sitä syytä käyttää ketään loukkaamatta tai syrjimättä. Sanavalinnat ovat tärkeitä etenkin virkakielessä, jota koskevat hallintolain mukaan selkeyden, ymmärrettävyyden ja asiallisuuden velvoitteet. Lisäksi yhdenvertaisuuslaki kieltää esimerkiksi sukupuoleen, etnisyyteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän.
Sanavalinnoilla voidaan ehkäistä tällaista syrjintää. Kotus antoi eduskunnalle hiljattain asiantuntijalausunnon kansalaisaloitteesta, joka koskee äiti- ja isä-sanojen käyttöä lakitekstissä. Kotuksen johtaja Leena Nissilä korosti, että esimerkiksi lainsäädännössä tulee viitata ihmisryhmiin siten, että laki on sovellettavissa kaikkiin mahdollisiin tapauksiin ilman tulkintavaikeuksia. Siksi puhutaan sukupuolineutraalisti esimerkiksi vanhempainvapaasta.
Myös muun muassa sukupuolittuneet ammattinimikkeet, kuten palomies, ovat ongelmallisia sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta, sillä ne eivät kuvaa ammatin muunsukupuolisia tai vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tällaiset nimikkeet voidaan kokea loukkaavina ja ovat eräänlaista ”rakenteellista näkymättömäksi tekemistä”, kuten Ulla Tiililä Kielikello-jutussaan toteaa.
Toimitus: Elli Pihlajaniemi