Eduskunnan lakivaliokunta pyysi Kotimaisten kielten keskukselta (Kotus) asiantuntijalausuntoa isä- ja äiti-sanoihin liittyvästä kansalaisaloitteesta ja kutsui viraston edustajan kuultavaksi kokoukseensa 12. maaliskuuta. Lausuntoa valmisteltiin Kotuksessa laajassa yhteistyössä eri osastojen asiantuntijoiden kanssa, ja minä Kotuksen johtajana edustin keskusta kuulemisessa. Tämä kirjoitukseni perustuu lausuntotekstiin ja esitykseeni kuulemisessa. Lausunto kokonaisuudessaan on luettavissa verkkosivuillamme.
Kuulemisessa käsiteltiin kansalaisaloitetta KAA 6/2024 vp. Aloitteen otsikko on ”Termit äiti ja isä säilytettävä lainsäädännössä, palveluissa ja yhteiskunnassa”.
Korostin kuulemisessa muun muassa sitä, että kielellä on keskeinen osa kansalaisten osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa. Säädöskielellä on oma vastuunsa. Sen tulee kuvastaa koko yhteiskunnan todellisuutta, ja säädöskieli voi osaltaan edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Äitiä ja isää ei ole pyritty korvaamaan muilla sanoilla
Kiinnitämme lausunnossamme huomiota siihen, että aloitteessa ei täsmennetä, mihin lakiin tai lakeihin siinä viitataan. Esimerkiksi vanhemmuuslaissa (775/2022) käytetään enimmäkseen sanoja äiti ja isä. Laista ei synny vaikutelmaa, että näitä olisi pyritty järjestelmällisesti korvaamaan muilla sanoilla. Vanhemmuuslaissa vanhempiin viitataan myös ilmauksin synnyttävä äiti, toinen äiti ja toinen vanhempi.
Translaissa eli laissa sukupuolen vahvistamisesta (295/2023) ei mainita sanoja äiti tai isä. Toisaalta translaissa ei mainita myöskään sanoja synnyttäjä ja siittäjä, joihin kansalaisaloitteessa viitataan.
Sana siittäjä ei näytä esiintyvän lakitekstissä lainkaan, ja synnyttäjä esiintyy pääosin lääketieteellisissä yhteyksissä. Näillä sanoilla on sekä lainsäädännössämme että sosiaaliturvan toteuttamisessa erittäin marginaalinen asema − jos minkäänlaista. Esimerkiksi Kelan verkkosivuilla lapsen syntymästä ja hoidosta ovat esillä niin sanat vanhemmuus, äitiys kuin raskauskin.
Perhesuhteisiin, vanhemmuuteen ja sukupuoliin liittyvä sanasto on kuitenkin erityisen vahvasti tunteita herättävää. Kansalaisaloitteessa ilmaistu huoli on tässä mielessä ymmärrettävä.
Säädöskielessä on erityisiä täsmällisyysvaatimuksia
Yleiskielessä äidillä tarkoitetaan tavallisesti lapsen naispuolista vanhempaa ja isällä miespuolista vanhempaa. Yleensä ei määritellä tarkasti, onko kysymys esimerkiksi biologisen vai sosiaalisen vanhemmuuden muodoista. Säädöskielen täsmällisyysvaatimuksen vuoksi sanojen äiti ja isä käyttäminen termeinä (tarkkaan määritellyn käsitteen ilmauksena) edellyttää niiden tarkkaa määrittelemistä juuri kyseisessä yhteydessä.
Näin tehdään esimerkiksi vanhemmuuslaissa, joka määrittelee erilaisia tapauksia vanhemmuuden toteamiseen. Äitiys, isyys ja vanhemmuus suhteessa lapseen voivat muodostua monilla tavoilla. Siksi lainsäädännössä voi olla monissa tapauksissa yksitulkintaisempaa käyttää muita ilmauksia viittaamaan juuri lain kuvaamiin tapauksiin. Näin voi olla esimerkiksi määriteltäessä raskauteen tai synnytykseen perustuvia oikeuksia, jotka eivät koske kaikkia äitejä tai vanhempia.
Säädöskieli perustuu yleiskieleen, ei toisin päin.
Biologisen vanhemmuuden lisäksi molemmilla sanoilla on myös laajentunutta ja kuvallista käyttöä (esim. adoption ja uusperheen kautta luodut suhteet). Kaikki lapset eivät synny perheisiin, joissa on äiti ja isä. Termejä ei siitä syystä voi päättää sen mukaan, miten joku haluaisi asioiden olevan, vaan laki pitää kirjoittaa niin, että se sopii kuvaamaan koko yhteiskunnan todellisuutta.
Säädös- eli lakikieli perustuu yleiskieleen, ei toisin päin. Säädöskielellä on myös omia erityispiirteitään, kuten pyrkimys täsmällisyyteen ja yksitulkintaisuuteen. Siksi on hyvä, että esimerkiksi lainsäädännössä ihmisiin, joita tietty oikeus koskee, viitataan yksiselitteisesti siten, että laki on sovellettavissa kaikkiin tapauksiin ilman tulkintavaikeuksia. Joskus yksiselitteisyys edellyttää monisanaistakin määrittelyä.
Säädöskieli voi osaltaan edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta
Lainsäädännössä olevia ilmauksia ja termejä, esimerkiksi vanhempainvapaa, käytetään tyypillisesti julkisissa palveluissa ja myös arkikielessä viitattaessa laeissa määriteltyihin oikeuksiin ja niihin perustuviin etuuksiin. Säädöskieli ei kuitenkaan ohjaa kielenkäytön muita ulottuvuuksia, vaan kehitys tapahtuu päinvastaiseen suuntaan.
Kielenkäyttö yhteisössä muokkaa ajan myötä ilmaisutapoja ja myös joidenkin sanojen merkityksiä. Muutokset löytävät aikanaan tiensä myös lakikieleen, jossa ei nykyisin puhuta enää esimerkiksi ”epäsiveellisyydestä” vaan käytetään kussakin asiayhteydessä täsmällisempiä, sekä nykyistä kielenkäyttöä että lainsäädäntöä paremmin palvelevia ilmauksia.
Lainsäädäntö ei määrää siitä, miten ihmiset arjessaan puhuvat.
Yleiskielessä ja julkisessa kielenkäytössä tulee käyttää ilmauksia, jotka pitävät yllä ja edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ihmisryhmiin viitattaessa on siksi suosittava yleisiä ilmauksia, jotka eivät sulje pois ketään tarkoitettuun ryhmään kuuluvaa. Siksi esimerkiksi lastenneuvolaan kutsuttaessa on yleisesti parempi puhua lapsen vanhemmista kuin isät pois sulkevasti vain äideistä ja suunnata lapsen hoivaan liittyvä puhe yhdenvertaisesti molemmille vanhemmille. Sen sijaan tietyn lapsen äitiin tai isään voi hyvin viitata lapsen äitinä tai isänä, kun nimenomaisesti heistä on kysymys.
Lainsäädännössä on paljon termejä ja sanoja, joita ei arjessa käytetä. Lainsäädäntö ei määrää siitä, miten ihmiset arjessaan puhuvat.
Vähemmistöt huomioiva kieli ei heikennä enemmistön oikeuksia
Lakivaliokunnan kuulemisessa korostin, että lainsäädäntö ei määrää yleistä kielenkäyttöä, mutta lainsäädännössäkin on hyvä pyrkiä käyttämään kaikille ymmärrettävää yleiskieltä silloin, kun se on mahdollista. Lainsäädännössä on kuitenkin ennen kaikkea käytettävä kieltä tavalla, joka turvaa kaikkien kansalaisten oikeudet.
Vähemmistöjen tilanteen huomioon ottava kieli ei vähennä enemmistön oikeuksia. Päinvastainen kielenkäyttö sen sijaan on ongelma: vähemmistöt ulossulkeva kieli voi olla kohtalokas vähemmistön edustajalle sillä tavalla, että tämä ei esimerkiksi pääse itselleen kuuluvien etuuksien piiriin.
Säädösten ymmärtäminen ilman juridista koulutusta voi olla vaikeaa
Kotus toteutti vuosina 2023−2024 Säädöskielen ymmärtäminen -hankkeen osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa. Hankkeessa tutkittiin, miten erilaiset lukijaryhmät ymmärtävät suomen- ja ruotsinkielisiä säädöstekstejä ja mitkä säädöskielen ominaisuudet estävät ja mitkä edistävät säädösten ymmärtämistä. Tutkittavia ryhmiä olivat muun muassa juristit, muut asiantuntijat ja maallikot. Odotuksenmukaisesti juristit ymmärtävät säädöskieltä parhaiten, mutta myös he pitävät säädöksiä vaikeina ja raskaslukuisina. Jos lukijalla ei ole juridista koulutusta, ymmärtäminen on vaikeampaa.
Kysely- ja käytettävyystutkimuksen perusteella tutkijat esittävät viisi suositusta, joiden avulla säädöskieltä ja sen ymmärtämistä voidaan parantaa:
- Lisätään ymmärrettävyyden arviointi säädösten vaikutusarviointiin.
- Arvioidaan säädösten ymmärrettävyyttä lainvalmistelussa käytettävyystestauksen avulla.
- Jatketaan säädöskielen lähentämistä yleiskieleen.
- Tarjotaan tietoa säädöstekstien lukemisesta ja siinä käytettävistä apuneuvoista.
- Otetaan myös ruotsinkielinen säädösversio huomioon lainvalmisteluprosessin alusta asti.
Ei havaintoja sanojen äiti ja isä aseman muuttumisesta
Kotuksessa toimitettava Kielitoimiston sanakirja kuvaa nykyisin käytettävää yleiskieltä ja joissain tapauksissa antaa myös suosituksia sanojen käytöstä. Osana työtään sanakirjan toimitus seuraa yleistä kielenkäyttöä ja sanastossa tapahtuvia muutoksia. Sanakirjan toimitus ei ole havainnut, että sanojen äiti ja isä asema kielessä olisi huomattavasti muuttunut.
Vanhempiin ja isovanhempiin liittyvä sanasto on Suomessa rikasta ja elinvoimaista. Itä-Suomen yliopisto teetti vastikään yhdessä Ylen kanssa kansalaiskyselyn siitä, miten eri tavoin äitejä nimitetään. Vastauksia tuli kaikkiaan yli 56 000.
Kyselyn perusteella suurin osa kutsuu äitiään sanalla äiti. Muita suosikkeja ovat mutsi, äiskä, äite, äitee, mamma, mama ja äippä. Aika moni kutsuu äitiään myös äidin etunimellä.
Lähteitä
