In vain I have struggled. It will not do. My feelings will not be repressed. You must allow me to tell you how ardently I admire and love you.
Herra Darcy tässä tarjoaa kättään täysin pöllämystyneelle Elizabeth Bennetille Jane Austenin kirjassa Ylpeys ja ennakkoluulo. Huvin vuoksi katsoin, mitä Googlen käännöspalvelu tästä saa irti:
Turhaan olen kamppaillut. Se ei tee. Minun tunteeni ei tukahdutettu. Sinun täytyy haluan kertoa teille, kuinka kiihkeästi/palavasti ihailen ja rakastan sinua.
Tulos on itse asiassa hämmästyttävän hyvä. Ensimmäinen lause on täysin mahdollinen. Toisessa ei ole mitään tolkkua, koska kyseessä on idiomi. Kolmas ei noudata suomen kielioppia mutta on tajuttava. Viimeisen virkkeen ensimmäinen lause on täyttä sotkua, josta hullukaan ei ota selvää, mutta jälkimmäinen lause varsin onnistunut. Kaukana ei ole se päivä, jolloin kieliteknologiasta on ihmiskääntäjälle todellista apua. Ihmistä korvaamaan koneesta ei ole, ennen kuin ihmiset puhuvat kuin koneet.
Tässä ns. sanatarkka käännös:
Turhaan olen kamppaillut. Ei onnistu. Tunteeni eivät suostu tukahtumaan. Sinun täytyy sallia minun kertoa sinulle kuinka kiihkeästi ihailen ja rakastan sinua.
Sitten vain kokeilemaan eri vaihtoehtoja:
1. Turhaan olen kamppaillut.
2. Olen turhaan kamppaillut.
3. Olen kamppaillut turhaan.
Erot tuntuvat hienonhienoilta. Vaihtoehto 3 on kovin neutraali näin tunnepitoiseen puuskahdukseen, kun taas vaihtoehdossa 1 virkkeenalkuinen turhaan painottuu ehkä liikaa kamppailun kustannuksella, joka sekin on täysin uusi ja yllättävä asia.
1. Ei onnistu.
2. Ei auta.
3. Mikään ei auta.
Jostakin syystä korva kaipaa selittävää sanaa mikään.
1. Tunteeni eivät suostu tukahtumaan.
2. En voi tukahduttaa tunteitani.
3. Tunteeni eivät kukistu.
4. Tunteitani ei voi kukistaa.
5. Tunteitani ei käy kukistaminen.
6. Tunnetta ei käy kukistaminen.
Suomessa ilmaistaan kenelle mikäkin kuuluu paljon harvemmin kuin englannissa. Ei sanota (minun) äitini, (minun) jalkani, kun on päivänselvää, kenen äidistä tai jalasta on kysymys. Ilman possessiivisuffiksia rytmikin käy usein napakammaksi. Muotoa ei käy kukistaminen puolustavat tyyliseikat. Ollaan 1800-luvun alussa ja kirja kuvaa ihmisiä, jotka puhuvat muodollisesti ja elegantisti.
1. Teidän täytyy sallia minun kertoa teille kuinka palavasti ihailen ja rakastan teitä.
2. Sallikaa minun kertoa teille, kuinka palavasti ihailen ja rakastan teitä.
3. Minun täytyy saada kertoa teille, kuinka palavasti ihailen ja rakastan teitä.
4. Minun täytyy saada kertoa teille, kuinka palavasti teitä ihailen ja rakastan.
5. Minun täytyy saada kertoa, kuinka palavasti ihailen ja rakastan teitä.
6. Minun täytyy saada kertoa, kuinka palavasti teitä ihailen ja rakastan.
7. Minun täytyy saada kertoa, kuinka palavasti olen teihin ihastunut ja rakastunut.
Kolmen töksähtävän päälauseen jälkeen tulee pitempi tunnustus, jossa Darcy viimein puhuttelee Elizabethia. Teitittely tuntuu ainoalta mahdolliselta. Sekä täytymisen että sallimisen sisällyttäminen virkkeeseen tekee siitä kovin raskaan, mutta kumman pois jättäminen on perustellumpaa? Salliminen on minusta tässä muodollisuus, pakko sen sijaan kuvaa Darcyn tunteiden voimaa.
Jo Google antoi kaksi hyvää vaihtoehtoa sanan ardently tulkitsemiseen. Palavasti sopii minusta paremmin aikakauteen ja on kiihkeää harvinaisempana sanana painokkaampi. Admire on pulmallinen. Suomen sana ihailla ei pidä sisällään palvomisen ja ihastumisen sivumerkityksiä. Vaihtoehto 7 on käännöksenä täsmällisempi kuin muut, mutta umpirakastuneen miehen suusta kovin ponneton. Entä toistaako sana te? Tuntuu tärkeältä korostaa, että Darcy tahtoo ilmaista rakkautensa juuri Elizabethille, juuri nyt, ja siksi ensimmäinen, teoriassa tarpeeton teille puolustaa paikkaansa. Vielä on ratkaistava teitä-sanan sijoitus. Samasta syystä, painottaakseen, että rakastaa nimenomaisesti Elizabethia, Darcy päättää tässä versiossa purkauksensa sanaan teitä.
Tällä hetkellä seuraava tulkinta tuntuu parhaalta. Se voi toki vielä muuttua.
Olen turhaan kamppaillut. Mikään ei auta. Tunnetta ei käy kukistaminen. Minun täytyy saada kertoa teille, kuinka palavasti ihailen ja rakastan teitä.
P.S. Tästä pätkästä suomentaja saa palkkioksi 2,3 euroa, josta verojen ja pakollisten eläkemaksujen jälkeen jää käteen 1 euro 25 senttiä. Jos ajatellaan että yllä kuvatusta prosessoinnista selviää vartissa, tuntipalkaksi tulee 9,5 euroa, eli 5 euroa netto. Ei ihme että yhä useampi kollega harkitsee vakavissaan alan vaihtoa. Suomentamisesta on vaarassa tulla hanttihommaa ja kauttakulkuammatti, mikä väistämättä merkitsee käännösten laadun romahtamista.