”X Pankin uusi turvaratkaisu mahdollistaa uuden ’watermarking’ -teknologian käyttöönoton, joka mahdollistaa suojautumisen tosiaikaista phishing -uhkaa vastaan (niin kutsuttu man-in-the-middle ‑hyökkäys eräänä phishing-hyökkäyksen tekotapana). Lisäämällä ’watermark’ -tiedon asiakkaan asiointitietoihin, pankki voi havaita tapahtumat, jotka poikkeavat asiakaan tavanomaisesta asioinnista ja jotka antavat aiheen epäillä, että asiakas ei ole todennäköisesti itse tehnyt kyseistä tapahtumaa.”
Pakko sanoa, että tästä ei kyllä ymmärrä höykäsen pöläystä useammallakaan lukukerralla.
Päällimmäinen ongelma ovat englanninkieliset termit. Toki suomeen lainasanoja mahtuu, mutta jos vieraskielinen sana on tuiki tuntematon, viesti ei mene perille. Sanalle phishing löytyy useitakin läpinäkyviä suomalaisia vastineita: verkkourkinta ja tietojen kalastelu. Man-in-the-middle-attack, jossa kolmas osapuoli tunkeutuu viestin ja sen lähettäjän väliin ja peukaloi viestiä tai varastaa tietoja, voisi olla suomeksi epärehellinen välittäjä tai välistävetohyökkäys. Watermarking viittaa digitaaliseen vesileimaan, jolla pyritään estämään tiedon muuttaminen.
Tekstipätkän kielenkäyttö on siinä määrin teknistä, että suomeksikin nämä termit vaativat minusta selityksen. Outo on myös suomen sana tosiaikainen – Suomen kielen perussanakirja suosittaa sen tilalle sanoja ajantasainen tai reaaliaikainen.
Viestiä sumentaa myös sanasanainen käännös, joka on tuottanut suorastaan kielenvastaisia rakenteita. Mihin viittaa ”hyökkäyksen tekotapana”? Mitä tarkoittaa ”lisäämällä tiedon asiointitietoihin”? Miten asiakas tekee tapahtuman?
Mikäli olen ymmärtänyt tekstin oikein, sen voisi ilmaista jotenkin näin:
X pankki on ottanut käyttöön uuden digitaaliseen vesileimaan perustuvan turvaratkaisun verkkourkinnan estämiseksi. Se suojaa reaaliajassa ns. [tai mahdollisesti mm.] välistävetohyökkäyksiltä (kolmas osapuoli yrittää peukaloida viestiä tai urkkia tietoja). Jos asiakkaan tietoihin ilmestyy jotakin poikkeuksellista, joka viittaa siihen ettei asiakas ole itse käyttänyt verkkopankkia, henkilökohtainen digitaalinen vesileima hälyttää pankin ja asiaan voidaan puuttua.
Henkilö, joka laati tämän tekstin verkkopankin sivuille, ei voinut olla tietämätön siitä, etteivät asiakkaat ymmärrä siitä sanaakaan. Ehkä se ei ollut tarkoituskaan. Mieleen nousevat kosmeettisten tuotteiden mainokset, joissa luetellaan toinen toistaan eksoottisempia ainesosia. Ehkä pankki haluaa vain tehdä vaikutuksen.
Mutta minkälaisen?