Kirjoitin paitsi saksan aseman heikkenemisestä myös tieteen anglosaksisesta hegemoniasta ja toisaalta monikielisyyden arvosta. En ole akateemisen englannin ”vastustaja”, kirjoitan itsekin myös englanniksi. Yritän nyt saada ajatelluksi loppuun sen, mihin nykymeno johtaa, ellei sille ole vastavoimia.
Tieteen kieli on toden totta ollut useissa kulttuureissa muu kuin enemmistön äidinkieli – on se sitten ollut aramea, persia, foinikia, kreikka tai latina; nyt englanti. Ero entiseen on kuitenkin suuri: koskaan aiemmin ei tieteellä ole ollut sellaista yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä kuin nyt, tietoyhteiskunnassa. Tiede ja tutkimus ovat keskeinen osa yhteiskunnallista vaurastumista, vitsausten voittamista ja ihmisten olojen kehittämistä.
Nykyisessä monimutkaisessa kirjallisessa kulttuurissa tutkijat eivät voi elää komerossa, selin muuhun yhteiskuntaan. Tieteen kieli ei ole eikä voi olla erillään hallinnon, tuotekehittelyn, opetuksen, tiedonvälityksen tai taiteen kielestä, vaan eri alat ovat jatkuvasti keskenään vuorovaikutuksessa. Jos ”tiede” – käytännössä satojen eri tutkimusalojen ja -suuntausten kieli vaihtuisi vaikka Suomessa yksinomaan englanniksi ja eristyisi muusta yhteiskunnasta, sillä olisi jokseenkin tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle.
Anglosaksiseen hegemoniaan liittyy muitakin eettis-taloudellisia seikkoja. Jos otetaan todesta anekdootti, jota viime jutussani referoin, siis että anglosaksiset julkaisijat käyttävät yksikielisyyttään sikälikin vinosti, että suosivat englantia äidinkielenään kirjoittavia ja torjuvat jopa muunkielisiä lähteitä. ”Kilpailuyhteiskunnassa”, jossa tutkimuksen arvo ja rahoitus lasketaan julkaisupisteinä, tällainen epäreiluus tekee pahaa jälkeä isojenkin kansallisvaltioiden tietotuotannossa.
Onneksi kysymys kielestä ei ole tyyppiä joko–tai. Sanon nyt mahdollisimman selvästi sen usein toistamani, toistaiseksi ainakin paperilla EU:ssakin elävän periaatteen, jota kannatan: se on monikielisyyden (lingvistinä kirjoitan sen näin: multilingvaalisuus) ja rinnakkaiskielisyyden periaate. On epärealistista vaatia, kuten muuan hupsu skottitutkija syksyllä ehdotti, että Tampere tai sen yliopisto vaihtaisi kieltä.
Jos ihmisten kyky ja halu oppia enemmän kuin yhtä kieltä heikkenee, toivoa ehkä on odotettavissa kieliteknologialta. Kuten Aalto-yliopiston kieliteknologi Timo Honkela on vihjaissut, ehkä ensimmäiseksi juuri (luonnon)tieteellisiä tekstejä voidaan kääntää kielestä toiseen, niin että tutkijat saavat aikaa ajatella asiat kunnolla valmiiksi äidinkielellään.