Tavallisista Virtasista venäläisvihaan – kansallisuusaate sukunimien valinnassa
1920- ja 30-luvun sukunimenmuutoksissa näkyy piirteitä yhtenäistämisnationalismista.
1920- ja 30-luvun sukunimenmuutoksissa näkyy piirteitä yhtenäistämisnationalismista.
Monipuolinen kielitaito omassa kielessä on hyvä pohja kaikelle oppimiselle ja ymmärtämiselle.
Suomen kielen asian ajaminen on suomenkielisten asia.
Tavoite oli suomalaisen kulttuurin ja kielen arvostuksen kohottaminen sekä kansallisen eheyden saavuttamien.
Nimien suomalaistamisen tulisieluiseksi arkkitehdiksi on nostettu Johannes Linnankoski. Hänen sanotaan lietsoneen suomalaisuusinnon sellaiseen mittaan, että Snellmanin päivänä 1906 jopa 100 000 henkilön sukunimi olisi suomalaistunut. Todellisuudessa suomalaisia oli vähemmän, eikä Linnankosken roolikaan ollut kertomusten suuruinen.
Kysymys on kielellisestä tasa-arvosta tai ainakin siihen pyrkimisestä.
Ohjelmissa halutaan turvata kielen asema yhteiskunnan ja kieliyhteisön peruspilarina.