Siirry sisältöön

puhekieli

Arpomista ja säätämistä

Arpoa-verbin merkitys on ainakin puhekielessä laajentunut.

Noppia. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Zilliacus ja Guzenina Z-junassa

Kielitoimiston sanakirjassa kaikissa z-kirjaimen sisältävissä sanoissa on ääntämisohje.

Minun järkeni mukaan

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat hyvä esimerkki kielen ja kielimuotojen moninaisuudesta, jonka takia yhteistä melko selvärajaista yleiskieltä juuri tarvitaan.

Meitsi tahtoo mukaan

Slangissa ja yleensäkin puhekielessä minän tilalla käytetään usein sanoja meikä (lyhentymä meikäläisestä) ja meitsi.

Nainen punaa huuliaan peilin edessä. 1958. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.

Iloitkaamme kielen vaihtelusta

Erilaisia kielenkäyttäjäryhmiä riittää, ja yksilöllä on monta ryhmää, joihin samastua.

Moi!

”Moi!” on nykyään varmasti tervehdyksistä tavallisin.

Äijämeininkiä

Äijä on tehnyt nykypuheeseen uuden invaasion.

Penkkipunnerrusta kuntosali Nautiluksella vuonna 1982. Kuva: Harri Ahola. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Kuulemisvaikeuksia

Tä, ha ja hä ovat tyylisävyltään arkisia, jopa hiukan epäkohteliaita.

Kuka on vielä vaiheessa?

Tietoa vaiheessa olemisesta löytyy jo paljon ennen 90-lukuakin julkaistuista sanakirjoista.

Vähän vaiheessa

Jos opinnot ovat vaiheessa, ne ovat vielä kesken.