Siirry sisältöön

luonto

Limasieniä ja poroveikkoja

Suomen murteissa tatti usein merkitsee vähän eri asiaa kuin yleiskielessä.

Mennäänkö metsään?

Murteissa metsään voi mennä ja siellä voi olla, vaikka puita kasvavaa aluetta ei olisi lähelläkään.

Maariankämmekkä metsässä. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Veneilijöitä huomautetaan kovasta tuulesta

”Veneilijöitä varoitetaan kovasta tuulesta” olisi selkeä ilmaus.

Ruokoja kaislakattoon

Tiedemiehen luokitus ja maallikon luokitus eivät aina vastaa toisiaan.

Meni ko jänkähä

”Jänkhästä” puhuvien käsityksenä näyttää olevan, että peräpohjalaista murretta voi jäljitellä lisäämällä h:n satunnaisiin paikkoihin.

Tupasvillaa jängällä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Tunturista jängälle

Vieraalle kulkijalle moni Lapin maastonkohdan nimitys on läpinäkymätön ja outo.

Vanhaa metsää tunturin alarinteellä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Hilloja, lakkoja, muuraimia

Muurain kuuluu suomen vanhimpiin omaperäisiin sanoihin; sillä on samaa tarkoittavia vastineita samojedikielissä asti.

Hillat astiassa maahan kaatuneen hongan vieressä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Kesä ja suvi

Suvesta on puhuttu Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla, muualla kesästä.

Kesäilta Suvisaaristossa. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.

Keltaisenaan rentukoita

Rentukalla on runsaasti kansanomaisia nimityksiä.

Rentukoita. Kuva: Riitta Korhonen, Kotus.

Lintuja ja ihmisiä

Uhkaa luodaan asioita tehokkaasti nimeten ja kuvaten.

Kaksi varista. Kuva: Vesa Heikkinen.