Siirry sisältöön

eläimet

Bongaillaan

Bongaaminen on kulkeutunut yleiskieleen lintuharrastajien kielestä.

Närhi koivun oksalla. Kuva: Vesa Heikkinen.

Lintuja ja ihmisiä

Uhkaa luodaan asioita tehokkaasti nimeten ja kuvaten.

Kaksi varista. Kuva: Vesa Heikkinen.

Haaska hukassa

Otsikko hämmentää lukijan. Mikä on haaska ja mikä on raato?

Tuomiherra pihapihlajassa

Punatulkku-sanan jälkiosa on alkuaan ääntä kuvaileva.

Punatulkkupariskunta kesällä koivussa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Häntä vai pyrstö?

Jako voisi olla sellainen, että kalat ja linnut ovat pyrstöllisiä, muut hännällisiä.

Kaksi Itämeren rannan meriharakkaa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Käärmekeittoa ja madonlukuja

Mato on monissa murteissa vakiintunut tavalliseksi käärmeen nimitykseksi.

Rantakäärme. Kuva: Vesa Heikkinen.

Kaupunkisudet

On arveltu, että huomattava osa entisaikojen susipareista oli susipareja vastoin tahtoaan.

Suvinen sudenkorento

Monien kansojen uskomuksissa sudenkorennot ovat pimeyden voimien palvelijoita.

Sininen korento korrella. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Mesikämmen kolarissa

Suurpetoja tarkoittavat sanat eivät kuulu kielemme vanhimpiin aineksiin, sillä eläimet ovat olleet useiden tabujen alaisia.

Ahma Kontiovaaralta. Kuva: Reino Turunen. Nurmeksen kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Montako kirsua Saimaalla?

Kirsu, usein muodossa kirso, on vanha murresana myös koiran kuononpään nimityksenä.

Koiranpentu lunta kuonollaan. Kuva: Sara Ijäs.