Käännöstyössäni pyrin tuomaan kirjan henkilöt lähelle suomalaista lukijaa ja karttamaan kaikkea, mikä tekee heistä vieraan tuntuisia. Nimen käyttö puhuttelussa on yksi näitä vieraannuttavia tekijöitä, mutta nimien pois jättäminen ei aina onnistu. Kirjaan tähän muutamia esimerkkejä minulla työn alla olevasta Jayne Anne Phillipsin kirjasta Quiet Dell, jonka suomenkieliseksi nimeksi tulee Murhenäytelmä.
Ensin pari tapausta, joista puhuttelu joutaa vallan mainiosti pois.
“Is he a homosexual, Emily?” – ”Onko hän homoseksuaali?”
She put down the phone. – Emily laski kuulokkeen. “Don’t look that way, William.” – ”Pois tuo ilme.”
Huomion kiinnittämiseksi suomessakin käytetään puhuteltavan nimeä:
”Emily”, Eric said, “come to the door of the barn.” – ”Emily”, Eric sanoi, "tule ladon ovelle.”
Tässä esimerkissä tilanne tuntuu vaativan repliikkiin jonkin alukkeen. Se voisi ehkä olla muutakin kuin nimi.
Emily followed Eric. – Emily seurasi Ericiä.
“Eric, who is that man, standing by the field?” – ”Eric/Sano/Hei, kuka on tuo mies, joka seisoo tuolla pellon reunassa?”
Esiteltäessä englanninpuhuja toistaa aina esiteltävän henkilön nimen – joka on näin helpompi painaa mieleen. Suomessa niin ei ole tapana tehdä, mikä on kyllä harmi, koska nimet unohtuvat helposti.
“This is Mason Phillips, my nephew.” – ”Tämä on Mason Phillips, sisarenpoikani.”
“Good to meet you, Mason.” – ”Hauska tutustua.”
Sukunimien ja tittelien kanssa ollaankin sitten pulassa. Suomessa ei oikeastaan koskaan puhutella sanomalla herra/rouva/neiti Se-ja-se tai tohtori X.
Seuraavasta esimerkistä puhuttelut joutavat pois:
“Good-bye, Miss Thornhill.” – ”Näkemiin.”
”Good-bye, Mrs. Abernathy, and thank you.” – ”Näkemiin, ja kiitos teille.”
Tämä on jo hankalampi:
“Mr. Aukes, how good of you to come.” – ”Herra Aukes, miten ystävällistä että tulitte.”
Yksi mahdollinen kiertotie olisi kuvaava välilause, tähän tapaan:
Hän kääntyi Aukesin puoleen. ”Kovin ystävällistä että tulitte.”
Joskus puhuttelun voi vaihtaa kolmanteen persoonaan, jos ei olla aivan nykyajassa (tämä kirja sijoittuu 1930-luvulle).
“Miss, did you want to purchase that?” – ”Oliko neidillä tarkoitus ostaa se?”
Mutta entä tämä? Miten muuten kuin nimellä ja tittelillä lehtinainen voisi puhutella poliisipällikköä?
Emily began. “Chief Duckworth, I’m Emily Thornhill, from the Chicago Tribune.” – Emily aloitti: ”Poliisipäällikkö Duckworth, minä olen Emily Thornhill Chicago Tribunesta.”
Ehkäpä saisimme lauseesta edes hiukan luontevamman lisäämällä sanan päivää:
”Poliisipäällikkö Duckworth, päivää, minä olen Emily Thornhill Chicago Tribunesta.”
Amerikkalainen tai britti voi myös tervehtiä pelkällä nimellä:
“Miss Thornhill.” He poured her a cup.
”Sheriff Grimm.”
Suomeksi se ei käy. Menenkö liian pitkälle, jos käännän näin:
Grimm tervehti ja kaatoi hänelle teetä.
”Päivää, seriffi.”