Tämä Kotuksen kielitonttujen käärimä paketti sisältää sekä pehmeitä tunnelmia että kovaa tietoa. Mistä tulevatkaan joulun sanat? Millaisia sananparsia jouluun liittyy? Miten avata joululaulujen kielisolmuja? Mitä presidentit oikein vuoden alkaessa puhuvat? Mukana on myös Joulupukin ja kahden kielellisesti lahjakkaan tontun erikoishaastattelut. Valoisaa joulunaikaa kaikille!
Joulu tulle lompottellee
Joulu on lainaa skandinaavisista kielistä. Yhteys näkyy esimerkiksi ruotsin jul-sanasta. Etelä-Pohjanmaalla joulua nimitetään myös juhlaksi:
Juhulana pujethin [= koristeltiin] kuusipuska ja panthin kynttilä ikkunoohin.
(Kortesjärvi)
Pieniä on silakat juhulakalaaksi [= joulukalaksi].
(Nurmo)
Kyllä se vain jostakin pois on, sanoo [= sanoi] Hulkkoo faari, kun muarille juhulaklappia [= joululahjoja] nakattihin.
(Ilmajoki)
Juhulapukki kulukoo kurkistelemas lasin takaa.
(Töysä)
Juhulapuu [= joulukuusi] se joka paikas ajethim mettästä ja pujetethin kynttylöihi.
(Alahärmä)
Jouluun liittyy monenlaisia sanontoja ja sananparsia, esimerkiksi tällaisia:
Ko joulu o ni joulu o paistas sää ämmä toineki silakka. Kun joulu on, niin joulu on, paista sinä ämmä toinenkin silakka. = Jouluna pitää syödä hyvin.
(Ulvila, I. Venno, 1933)
Ollu ja menny ninko Huru joulu ja Tessu pääsiäine. Ollut ja mennyt niin kuin Hurun joulu ja Tessun pääsiäinen.
(Ulvila, H. Huhtala, 1933)
Joulu o joka vuasi, muttei juhannus ko kertta vuatees. Joulu on joka vuosi, mutta ei juhannus kuin kerta vuoteensa.
(Ulvila, H. Huhtala, 1933)
Joulu tulle lompottellee olkilyhde sellääss, varilimppu kainaloss ja viinapottu plakkariss. Joulu tulee lompottelee olkilyhde selässä, varilimppu kainalossa ja viinapottu plakkarissa.
(Ulvila, H. Huhtala, 1933)
Enne vuare ilma lehmää ko joulu ilma ämmää. Ennen vuoden ilman lehmää kuin joulun ilman ämmää.
(Ulvila, H. Huhtala, 1933)
Aattoos joulu loppuu. Aattoonsa joulu loppuu.
(Ulvila, A. Loimaranta, 1933)
Annan päin alvänttiä
Joulun aikaan kuuluvat keskeisesti vierasperäiset sanat adventti, evankeliumi ja hoosianna. Niille on murteissa kehittynyt uusia, alkuperäistä arkisempia merkityksiä.
”Armost annoi ainoan”
Ensimmäinen suomenkielinen koululaulukirja Vanhain Suomen maan Pijspain, ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud sisältää Ecce novum gaudium -laulun, jossa riemuitaan joulun ihmeestä. Laulun on suomentanut Hemminki Maskulainen.
Aku sukkasillaan?
Joulusukka on tullut suomalaisille tutuksi sanomalehtien sarjakuvista 1900-luvun alussa. Suuret ikäluokat pääsivät tutustumaan joulusukkaan Aku Ankka -lehdestä, jonka ensimmäinen suomenkielinen numero ilmestyi jouluksi 1951.
Aiheesta kirjoittaa Kalevi Koukkunen Kielikellossa vuonna 2014: ”Aku Ankka -lehdessä ei vuoden 1952 numeroissa ole joulusukka-aihetta, mutta numeron 12/1953 viisiruutuisessa lyhytsarjassa Aku ja hänen veljenpoikansa Tupu, Hupu ja Lupu istuvat takan äärellä. Takan reunaan on ripustettu keltainen, punainen ja sininen joulusukka – värit ovat lähes samat kuin poikien päähineissä.”
Jouluna Jumala šynty, paraš poika pakkasella
Löydät joulun myös Karjalan kielen sanakirjasta: Jouluna Jumala šynty, paraš poika pakkasella; joulun piimmö hyveä juhkehta; parembi vuozi lehmättä ku joulu akatta.
Kaamos ja valot
Sana kaamos on lainattu suomeen saamesta. Pohjoissaamessa talven pimeintä aikaa tarkoittava sana on skábma. Sana pohjautuu samamerkityksiseen norjan sanaan skamtid.
Vuodenvaihteen aikaan pimeää ja hämärää on riittämiin. Suomen murteissa on monia tapoja nimetä päivittäisiä hämärän hetkiä: hämypyhä, hämäränjuhla, hämärikkö ja niin edelleen.
Joulukuun 13. on vanhan käsityksen mukaan vuoden pimein päivä. Siihen sopiikin hyvin Lucian juhliminen: latinan lux : lucis tarkoittaa valoa.
Lucia-niminen neito kärsi 13. joulukuuta 304 marttyyrikuoleman Sisilian Syrakusan vainoissa. Hänestä tuli myöhemmin sokeiden suojelupyhimys. Kristikunta on viettänyt Lucian päivää noin vuodesta 450 lähtien. Lucia-neidon valinta ja kulkue on omaksuttu Suomeen Tukholmasta.
Entä mistä meille tulee sana kynttilä? Muinaisruotsin kyndil merkitsi kynttilää. Nykyruotsin murteissa tunnetaan verbi kynda, ’sytyttää’.
Tähdetkin tuovat valoa kaamokseen. Tähti voi viitata muun muassa taivaankappaleeseen, sakarakuvioon ja kuuluisaan ihmiseen. Tähti on keskeinen myös Tiernapoikien tarinassa.
Omanlaistaan valoa torppaan tuo himmelikin. Sana viittaa taivaaseen.
Omanlaistaan valoa torppaan tuo himmelikin. Sana viittaa taivaaseen.
Harmaa koira höhhölumessa?
Suomen murteissa on kymmeniä lumen nimityksiä, esimerkiksi auhtalumi, haverinsiite, härmä, höhhölumi, kiitele, kiituma, pakkasenkauna, sarvenkaappu ja utukka. Lunta voi sataa monella tavalla, esimerkiksi näin: hitelöö ~ hivelöö ~ sataa kus sarvia kravaas (esim. Kurikka, Ilmajoki, Jalasjärvi, Laihia, Ii, Hailuoto).
Mutta mitä ovatkaan harmaa koira ja valkoinen hevonen? Entä joulukoira? Moninaiset ovat myös jouluporsaan merkitykset.
Tuulinen ja tuiskunen talwi
Jos Joulu Sununtai päiwän päälle lange, nijn ei tule Kylmä waan tuulinen ja tuiskunen talwi. Kewät tule lämmin ja Pellawas kaswa hywästi, kesä wari ja kuiwa, Syxyn ja talwen pitä kylmän oleman; Hywää wuoden tuloa myös taidamme odotta; mutta sinä wuona ej lambat menesty. Hunajata saadan paljon, Yyrtejä, Omenoja ja senkaldaisia hedelmiä pitä yltäkyllä kaswaman. Wanhat kuolewat pojes, hedelmälliset waimot menestywät ja Awioskäskyn sääty saapi siunauxen, johonga Jumala armonsa lainatkon.
Joulunajan sää ennustajana
Talon-Pojan Sää- eli Ilma-Kirja.
Talon-Pojan Sää- eli Ilma-Kirja, Joka sisällänsä pitä Muutamia Kaunita Opetuxia, Kuinga wuoden juoxu, ajat ja muutoxet, yhdestä wuodesta toiseen tunnettaman pitä.
Stockholmissa, Pränd. Kuning:sesa Suomalais. Prändisä 1773.
Rakas lukia, osta minu, minä annan sinulle paljon ymmärrystä Talon-Pojan Sää-Kirja on minun Nimeni, lue minua se tule sinulle hywäxi, koko wuoden juoxun minä sinulle opetan, jonga jälken sinun itziäs Käyttämän pitä.
Jouluaatto
Joulun Aatona. Jos Joulu Aatona ja Joulu yönä on selkiä ilma, ilman Sadeta ja tuuleta, nijn ota waari, että silloin tule hywä wuosi, ja joka mies saapi kyllä elätyxexensä, mutta jos silloin tuule ja sata, se merkitze kato wuoden, jos tuuli on idästä, tule tauti Kuningain ja Ruhtinain wieraixi, kuolema myös monda pojes otta heidän seastansa koska tuuli on pohjasesta, ole silloin iloisasi, sillä se merkitze hywän wuoden; mutta jos se on Etelästä, se merkitze tautia.
Joulupäivä
Jos Joulu Sununtai päiwän päälle lange, nijn ei tule Kylmä waan tuulinen ja tuiskunen talwi. Kewät tule lämmin ja Pellawas kaswa hywästi, kesä wari ja kuiwa, Syxyn ja talwen pitä kylmän oleman; Hywää wuoden tuloa myös taidamme odotta; mutta sinä wuona ej lambat menesty. Hunajata saadan paljon, Yyrtejä, Omenoja ja senkaldaisia hedelmiä pitä yltäkyllä kaswaman. Wanhat kuolewat pojes, hedelmälliset waimot menestywät ja Awioskäskyn sääty saapi siunauxen, johonga Jumala armonsa lainatkon.
Jos Joulu maanantai päiwän päälle lange nijn tule sekaisin suoja ja kylmä talwi, eli kohtulinen ilma. Kaunis kewät, myrskyinen kesä. Syxy anda wijna kyllä, waan wähän hunajata, mesiäiset ja eläimet silloin kuole, että hunajata ja maitoa puuttu, moni waimo silloin miehensä kuolemata saapi surta. Muutamat kuitengin saawat iloita toinen toisensa kanssa laula ja juoda, sanoden: Ne kuollet annamme me olla, wielä monda miestä elä.
Jos Joulu-päiwä tistain päälle lange Silloin tule kylmä talwi, paljon lumen ja tuulen kanssa. Märkä kesä, keskin kertainen wuoden tulo, woita, Hunajata ja Pellawasta, saat hyödytyxexi. Siat kuolewat, ja lambat häwiäwät, monda siwiätä Ihmistä myös kuole, Laiwat Merellä owat hädäsä, monda Pappia Kuolema myös pojes otta; tänä wuonna on hywä sowindo Kuningain ja Ruhtinain wälillä.
Jos Joulu-Päiwä käski wikon pääle lange. Nijn saamme Me kaunin, mutta kuitengin wahwan talwen, kewät tule kowalla tuulella wanhain sanan jälken. Kesä ja Syxy tule hywä, Pellawat kelwolliset, runsahasti wijnaa ja Siemendä, Hunajata silloin tahdotan kallisti myydä.
Sipuli kaswa hywästi.
Omenia ei paljo paisteta, waan yyrtit paremmin menestywät.
Kauppa-miehet ja Puoti wäki sawat paljon työtä, nuori wäki nijnä aikona ynnä lasten kanssa paljon kuolewat.
Jos Joulu-Päiwä Torstain päälle lange; Nijn tule hywä ja sateinen talwi, kewät tuulinen, kesä hywä ja Syxy terwehellinen, satehen ja wilun kanssa; kuitengin pellot kaunistuwat hedelmällä ja siemenellä; Jonga edestä Jumalata tule kijttä.
Kohtullinen wijnan saalis, Woita kylläldä ja wähän Hunajata: Kuitengin moni Herra ja Kuningas ynnä onnettoman wäen pitä kuoleman.
Esiwalda elä tänä wuona rauhallisesti.
Jos Joulu-Päiwä Perjantain päälle lange. Silloin on talwi kowa ja wakawa, Kewät hywä, Kesä pyöriwän ilman kanssa, kaunis ja hywä Syxy; Paljon Heiniä, Jywiä ja wijnan, Lambahat tahtowat kuolla, ja Silmä tauti waiwa monda, Sipulin siemenet silloin owat kallit, Omena Puut kandawat paljon Hedelmätä, waikka mato monda pilaa.
Lapset owat paljon kiwulliset.
Jos Joulu Päiwä Lauwantain pääle lange. Nijn tule talwi kylmä ja tuulinen muuttuwainen ja luminen, ja myös tuulinen kewät.
Kesä hywä ja kuiwa Syxy; kallis aika silloin kuullan, ei kelwollista jywää latohon wedetä , kalan saalis silloin menesty, Meriwäki paljon myrskyjä kärsi, monda walkian wahingoa tapahdu, Sodat ja taudit owat lijkeillä, Puut kuiwawat poijes ja mesiäiset owat tuskasa; Sen tähden ett hunajan päälle saa luotta, mutta maitoa kuitengin Pytyisä näet.
Jouluajan säästä näkyy koko vuoden sää
Kuinga tämä Talon Pojan Ennustus kirja pitä ymmärrettämän.
Ne wanhat ja wijsat, alkawat merkkinsä Joulu-Päiwästä ja nijstä kahdesta toistakymmenestä seurawaisesta loppiaiseen asti. Ja nijnkuin ilma näinä päiwinä on, nijn se myös joka kuussa, kuka kungin päiwän päälle lange, oleman pitä.
Se tule tietä että Joulu-Päiwä merkitze Tammi Kuun, Januariuxen. Se toinen Joulu päiwä, merkitze Helmi Kuun, Februariuxen ja nijn edespäin sijhen wijmiseen asti, joka seurawasta taidetan oppia.
Millä muodolla ilma pitä tunnettaman koko wuoden ylitze, nijstä kahdesta toista kymmenestä Päiwästä.
Opi näistä wanhain ja wijsasten merkeista, Sään eli Ilman tundeminen.
Nijstä ne wanhat owat ymmärtänet kuinga ilman koko sen wuoden ymbäri oleman pitä.
Nämät kaxi toista kymmendä päiwää jaetan sillä tawalla kuukausia myöden, että ensimmäinen Joulu-Päiwä näytäpi ilman Tammi- eli Januarius kuussa. Se toinen Helmi- eli Februarius kuussa Kolmansi Maalis- eli Martius kuussa. Neljänsi, Huhti- eli Aprilis kuussa. Wijdensi Touko- eli Majus kuussa. Kudensi, Kesä- eli Junius kuussa. Seitzemänsi, Heinä- eli Julius kuussa. Kahdexansi, Elo- eli Augustus kuussa. Yhdexensi, Syys- eli September kuussa. Kymmenensi, Loka- eli October kuussa. Yxitoistakymmenensi, Marras- eli November kuussa. Se kaxi toista kymmenensi, Joulu- eli December kuussa.
Koko Joulun Pyhinä.
Jos Joulu-Yönä on kowin tuulinen ilma, njjn se wuosi wanhain sanan jälken on Hedelmällinen. Jos Joulu Päiwänä myös tuule, silloin kaswut hywän hedelmän saawat, ja jos Auringo Aamulla paista, sinä wuona tule paljon wijna. Jos Auringo wimeisnä päiwänä heliästi paistaa, nijn totisesti hywän wuoden saamme.
Loppiaisen jälkeinen viikko vuoden säätä ennustamassa
Ne kuusi Päiwää, jotka nijden kahden toista kymmenen perästä seurawat kutzutan Merkki-Päiwixi. Kukin näistä sisälläns pitä kaxi kuukautta.
Se ensimmäinen edellä puolen päiwän Tammi kuun eli Januariuxen, ja ehtopuolella Helmi kuun eli Februariuxen.
Tee samalla muodolla nijden toisten kanssa.
Miten lumi sataa?
Suomessa on sekä lumiosaamista että lumi-osaamista. Lue lisää!
Piltti seimessä
Nissepolkassa lauletaan, että ”Musti ja Mirri ja pikkuinen Pirri on riihelle saapuneet, ja Pupulan kiltit ja pienoiset piltit on leikin jättäneet”. Pupulan piltit ovat pikkuisia pupuja, jäniksenpoikasia.
Tiernapojat taas laulavat: ”Piltin synnytti Petlehem ja Petlehem, josta iloitsee koko Jerusalem.” Tässä piltti tarkoittaa vastasyntynyttä Jeesus-lasta.
Luukkaan evankeliumin mukaan Maria kapaloi vastasyntyneen Jeesus-lapsen ja pani hänet seimeen. Monet varmaankin muistavat seimi-sanan myös alle kolmivuotiaiden lasten päiväkodin nimityksenä.
Joulurahalla joulurauhaa?
Entisaikaan puhdetyöt piti saada jouluun mennessä valmiiksi, ettei jouluhiiri kuse. Jos jätti kaikki työnsä aattoon, sanottiin Hämeenkyrössä: ”Jouluaatto pitkä päivä laiskan ämmän tyätä tehlä.”
Jouluun kuuluu rauha, rauhoittuminen kaiken työn ja uurastuksen jälkeen. Viimeistään aattoiltana koittaa hiljentymisen hetki.
Jouluun kuuluu monella tavalla myös raha. Työntekijöille on ollut joskus tapana maksaa ylimääräistä palkkaa joulun alla, joulurahaa.
Lisää joululöylyä!
Jouluun kuuluu perinteisesti joulusauna. Saunassa vihdotaan tai vastotaan. Joku ropsii, joku toinen taas ropsuttelee, ropsuttaa, ropottaa, reputtaa tai röpöttelee.
”Kyllä nahka kestää saman löylyn kun kuivat seinähirrekki”, sanotaan Kurikassa. Mutta tolkku pitäisi olla saunoessakin. ”Hullu niin kylypöö, jotta nahka lähtöö”, tiedetään Nurmossa.
Vuodenvaihteen nimiä ja päiviä
Joulun tienoon nimipäivien taustalla vaikuttavat Raamatun kertomukset ja katolisen kirkon muistopäivät maustettuina suomalaisella kansanperinteellä. Esimerkiksi Aatami on suomalaistunut muoto heprean nimestä Adam ’ihminen’. Eevan taustalla on heprean sana havva ’elämä, elämän antaja’. Mutta mikä tarina liittyykään maaherra Kyreniukseen, Syyrian käskynhaltijaan?
Kotuksen murrearkistossa on 1900-luvulta tietoja arkipyhistä, joutopyhistä, jälkipyhistä, keskispyhistä, laiskanpyhistä, pikkupyhistä ja vähäpyhistä. Vaikuttaa siltä, että varsinkin välipäivinä olivat sallittuja myös laiskottelu ja leikki.
Kystä kyllä?
Joululaulujen vanha kieli aiheuttaa toisinaan ymmärtämisvaikeuksia. Eniten ehkä kysytään joululaulun ”Kun maass’ on hanki” kohtaa ”On äiti laittanut kystä kyllä”: ”Mitä ruokaa se kystä on?”
Sekin synkkä ja ikävä?
Joidenkin joululaulujen vanhahtavat sanat mietityttävät, esimerkiksi säepari ”Hetken kestää elämä / ja sekin synkkä ja ikävä”? Eikö tässä ole ristiriita? Jos elämä on synkkä ja ikävä, eikö ole hyvä, että se kestää vain vähän aikaa, hetken?
Perinteiset joululaulumme ovat saaneet melko rauhassa säilyttää vanhahtavan kielensä, joka on enimmäkseen peräisin viime vuosisadan alkupuolelta. Mutta mitä tapahtuisikaan, jos jokin kielenuudistuskomitea kävisi niiden kimppuun?
Pukki, tontut ja Korvatunturi
Suomalaisessa joulupukissa yhdistyy kaksi perinnettä: maaseudun taloissa ruokaa ja juomaa joulun aikaan kerjänneet eläinhahmoiset pojannassikat sekä keskieurooppalainen ja sittemmin amerikkalaistunut partasuinen lahjojen tuoja Nikolaus. Joulupukki-nimensä tämä joulun sankari on perinyt kansanomaiselta eläinhahmolta, joka varhemmin esiintyi turkki nurin käännettynä tapaninpäiväleikeissä.
Pukkihahmoja kierteli ennen vanhaan talosta taloon kestityksen toivossa. Näistä on eri puolilta Suomea käytetty seuraavanlaisia nimityksiä: joulukurki, joulukyöpeli, joulumuori, joulumörkö, joulumöysäri ja jouluropakko.
Sanaa tonttu ’kodinhaltijan’ merkityksessä käytetään jo Mikael Agricolan teksteissä. Se on samaa alkuperää kuin ’tonttimaata, talonpaikkaa’ tarkoittava tontti. Sekä tontun että tontin takana on ruotsin sana tomt. Tonttu on tuttu myös paikannimistä.
Me suomalaiset tiedämme, että Joulupukki asuu Korvatunturilla. Korvatunturi sijaitsee Savukoskella Suomen itärajalla. Ryhmyisen harjan muodostaa kolme kärkeä eli korvaa, mistä tuo tunturi on nimensäkin saanut. Nimi on ollut alun alkaen koltansaamelaisessa asussa, josta suomenkielinen nimi Korvatunturi on käännetty. Joulupukin asuinpaikkana Korvatunturi tuli tunnetuksi 1920-luvulla Markus-sedän lastenohjelmissa.
Minulle on suotu sellainen lahja
”Hehheh, mielessäni ovat alati maailman kiltit piltit. Minulle on suotu sellainen lahja, lahjoista suurin, että ymmärrän heidän kaikki sanansa, ajatuksensakin.”
Kieli pälpättää kun lehmän kello
Parsitonttu ja Riihitonttu ehtivät pysähtyä Kotuksen verkkotoimituksen haastatteluun joulukiireen keskellä. Vastaukset on jo liitetty osaksi kansanperinnettä.
”Ei suamalaanen tarvitte tulkkia. Ymmärtämisellä asia selviää eikä paljolla puhumisella.”
”Herkkua on siinä monenlaista.
Lapset huutaa: oi, oi, oi, oi, oi!”
”Kuin enkeli liihoittelisi maahan”
Enkelimme juuret ovat kreikassa (ángelos ’sanansaattaja, enkeli’). Tämäkin tieto löytyy Kotuksen julkaisemasta etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä.
Enkeli esittäytyy Juhani Ahon teoksessa Minkä mitäkin Italiasta (matkalastuja), joka on vuodelta 1893. Tämä kirja ja monet muut kirjallisuutemme klassikoista ovat luettavissa aineistopalvelussamme.
Sitä kuunnellen, tuota iltasoittoa, alkaa näyttää siltä kuin katoliset legendat muuttuisivat todellisuudeksi, kuin tämä metsikkö kansoittuisi, kuin enkeli liihoittelisi maahan Marialle ilmoittamaan, että hän on löytänyt armon Jumalan tykönä, ja madonna nojaa, Jeesuslapsi käsivarrellaan, tammea vastaan, ja tietäjät itäiseltä maalta saapuvat lahjoineen... kaikki ne monet taulut, joita joka päivä on nähnyt kirkoissa ja luostareissa ja joita mielikuvitus ja muisto on täynnä, alkavat elää. Kuinka hyvin ymmärrän nyt nuo näyt, joita hurskaat munkit ja taiteilijat näkivät ja esittivät sekä sanoin että värein. Kuinka se täällä näyttää luonnolliselta tuo likeinen yhteys taivaan ja maan välillä, täällä, josta ei tunnu olevan kuin lyhyt askel ja pieni hyppäys avonaiseen taivaaseen. Tämmöisestä luostarista, siitähän jo näkyy kuin matkan määrä ja se on vain viimeinen pysäkki. Sellaisena sitä ainakin sen omat asukkaat pitävät ja semmoisen vaikutuksen se hetkellisenä miellyttävänä tunnelmana tekee satunnaiseen matkamieheenkin.
”Em minä joulukuusta kuullukka puhuttavan, ku minä lapsekas olin”
Joulukuusen pystyttäminen on alkuaan mannereurooppalainen perinne, joka saapui Suomeen 1800-luvun alkupuolella. Ennen kuusiaikoja käytettiin lattialla jouluolkia, pahnoja.
Murrearkiston kokoelmissa on paljon joulukuuseen ja joulupuuhun liittyviä tietoja:
Em minä joulukuusta kuullukka puhuttavan, ku minä lapsekas olin. (Lammi)
Aluksi oli yhtaikaakin pahnat ja kuusi. (Kuhmalahti)
Joulukuusehen pantihin paperilla päällystettyjä makijaisija. Kukin lapsi tälläs omalle korkeuvellehen. (Toholampi)
Tulkaa meile jouluiltaan, meil poltetaa joulupuuta. (Uusikirkko Vpl)
Sanotaa jot joulupuu pittiä varastua vieruast mehtäst. Loppiisen pittiä joulupuu viskata pihal. (Kurkijoki)
Joulun tunnelmaa tuo moniin koteihin kuusen lisäksi hyasintti. Suomen ensimmäinen jouluhyasintti on ilmeisesti kukkinut vuonna 1879 erään helsinkiläisen kukkakaupan näyteikkunassa.
Graavi ja rommi ja muut joulupöydän herkut
Sana graavi (kraavi) on ruotsalainen laina sanasta grava ’haudata’. Kun kalastajien kalamatkat olivat pitkiä, säilöttiin saalis matkan varrelle.
Metrin syvyiseen kuoppaan turpeen, katajanoksien ja vitsojen päälle ladottiin monta kerrosta perattua, kevyesti suolattua lohta. Kuopan seinät vuorattiin tuohella, lohipaketti kiristettiin tiiviiksi vitsoilla, päälle pantiin vielä tuohta ja katajanoksia ja painoksi litteä kivi. Talven mentyä haudattu (graavattu) kala vietiin kotiin.
Monien jouluherkkua ovat pähkinät. Mutta mitä ovatkaan pähkylät? Toisia miellyttävät enemmän sitrushedelmät.
Joulupaistia papille
Joulupaistiksi on kutsuttu ruokalahjoja ja muita lahjoja, jotka pappi on kerännyt joulun aikaan seurakuntalaisilta. Tässä esimerkkejä vanhasta kirjasuomesta:
Papille tule joca wuosi, nin hywä Joulu paisti, cuin neljä ropoja maxa (Abraham Kollaniuksen kaupunginlainsuomennos 1648)
[Papit] culcewat ymbäri pitäjän, ja moninaista ruoca- ja muuta calua Joulu paistin nimellä ylöscandawat, nijncuin woita, pellawia, hampuja (Asetusteksti vuodelta 1726)
-angarasti pois kielletän waatimast jotain Yhteiseldä-Cansalda, eli Ruoca-waalua [= ruokalahjoituksia], Joulupaistia eli muutoin mikä nimi eli warjo [= nimitys, tekosyy] sillä mahdais olla. (Asetusteksti vuodelta 1743)
Mitä meiltä puuttuu? Timo vahvistaa: ”Ei Jumalan armoa eikä linnunkaan piimää. Aitta on ruokaa täys ja pirttimme lämmin.”
Linnunmaito on laajentunut makuaistimuksesta ilmaisemaan muutakin harvinaisen hyvän olon tuntemusta. Se näkyy Kielitoimiston sanakirjan (2006) linnunmaito-esimerkissä: ”Elämä on kuin linnunmaitoa”. Selityksenä on: ’elämä on nautittavaa, ihanaa’.
Linnunmaidon rinnalla esiintyy kielessä, vaikka nykyään harvemmin, samaa merkitsevä linnunpiimä. Myös sitä tapaa vanhassa kirjallisuudessa ja sananparsissa. Seitsemän veljeksen Juhani huokaa tyytyväisenä Impivaaran joulun yltäkylläisyydessä: ”Mikä on meidän täällä ollaksemme. Mitä puuttuu?” Timo vahvistaa: ”Ei Jumalan armoa eikä linnunkaan piimää. Aitta on ruokaa täys ja pirttimme lämmin.” Timon repliikki Jumalan armosta ja linnunpiimästä viittaa selvästi vanhaan sananparteen, jonka Kivi on varmasti tuntenut: ”Kaikkija rahalla saa paitti Jumalan armoo ja linnun piimää” (Hämeenlinna).
Kansoille rauha ja ihmisille hyvä tahto
Uudenvuodenpuhe on elävä traditio, jonka aloitti presidentti P. E. Svinhufvud vuonna 1935. Kotuksen kokoelmassa on kaikki uudenvuodenpuheet vuosilta 1935–2007. Muutaman kerran puheen on pitänyt joku muu kuin presidentti. Nämäkin puheet sisältyvät aineistoon.
Kansoille rauha ja ihmisille hyvä tahto on joulun julistus. Eikä vain joulun tunnus, vaan ihmiskunnan vuosisatainen toivo. Varsinkin suurten sotien ja katastrofien jälkeen rauhan ja hyvä tahdon kaipuu on noussut voimakkaana. Niin on ollut nytkin, historian hirvittävimmän sodan jälkeen.
(J. K. Paasikivi 1.1.1955)
Uudenvuodenpuheiden olemuksesta
Uudenvuodenpuheista avautuu näkymä suomalaiseen lähihistoriaan ja yleisemminkin maailmanmenoon. "Kansalaiset, tasavallan presidentti puhuu" -artikkelissa asiaa lähestytään Urho Kekkosen pitämien uudenvuodenpuheiden näkökulmasta. Millaisia Kekkosen puheet ovat, kun niitä vertaa muiden presidenttien puheisiin? Miten puheita voi tulkita? Miksi puheet ovat sellaisia kuin ovat?
Lukemista ja tekemistä vuodenvaihteeseen
Kotus tarjoaa monenlaisia verkkopalveluja lähinnä suomeksi ja ruotsiksi. Verkkosivuillamme on runsaasti kielitietoa ja kielenkäyttöä koskevia ohjeita sekä ajankohtaisia kieliuutisia ja kielikeskusteluja. Verkkopalveluumme kuuluu myös Kielitoimiston ohjepankki ja Kielitoimiston sanakirja, muita sanakirjoja ja julkaisuja sekä erilaisia kieliaineistoja. Ei sovi unohtaa myöskään verkkolehtiämme Kielikelloa ja Språkbrukia! Reitti keskeisiin verkkosivustoihimme löytyy kätevästi Oikopolut-sivulta.
Bloggaaja jouluaamuna
Huoh! Ehkä nyt on aika istahtaa rekeen ja hengähtää. Matkan aikana on mukava antaa Kotus-blogin kielipohdintojen viedä ja sen jälkeen ratkoa muutama kielipähkinä.
Pähkinöitä purtavaksi
Kiinnostavatko kielipähkinät? Teetkö mielelläsi testejä? Kotuksen kieli- ja nimitestit Moodle-oppimisympäristössä tarjoavat monenlaista purtavaa.
Pähkinää purtavaksi, kerrakseen: Mitä Elimäellä oikein leivotaan, kun siellä leivotaan jouluksi murha limppu? Entä mitä Iitissä on puuhailtu tapaninpäivänä: niit ukkoja kävel ryypyksiis, murhat vihlat aikamiehil ja sellai ankkurleili kelkas.
Vuoden 2010 viimeisessä Kielikellossa julkaistiin pieni kielenkorjaustehtävä joulunpyhien ratoksi. Kieli- ja nimitestejä voi ratkoa myös www.kotus.fi-sivustolla.
Vinkki poikineen
Kotus-vinkeissä nostetaan esiin mitä moninaisimpia kieleen ja Kotuksen palveluihin liittyviä asioita. Asia on totista ja tietoiskumaista, mutta vinkkien sävy ja toteutustapa ovat usein kepeähköjä.
Juhlaa Kielikorva-podcastissa
Kotuksen Kielikorva-podcast on jatkanut Yleisradion Kielikorva-ohjelman (1969–2008) perinnettä. Joulukuun 2019 Kielikorvassa kyseltiin Kotuksen asiantuntijoilta muun muassa Joulu-alkuisista paikannimistä sekä jouluisten hedelmien ja mausteiden nimityksistä. Sitäkin selvitettiin, onko käyttöön otettu uusia joulusanoja viime vuosina. Entä onko sellaisia vanhoja sanoja, jotka ovat jostain syystä taas suosittuja?
Kielikorvassa julkaistiin joulukuussa 2019 myös Kotuksen joulukalenteri. Joulukalenterin voi nauttia yhtenä tunnin ja parinkymmenen minuutin mittaisena pakettina eli Joulukalenteri-Kielikorvana. Ääntä ähkyyn asti tai sulattelukaveriksi lenkkipolulle!
Ajantasaisia oikeinkirjoitusohjeita
Joulusanat, isolla vai pienellä, yhteen vai erilleen? Oikeinkirjoitus saattaa aiheuttaa päänvaivaa joulunpyhinäkin. Mutta eipä huolta. Löydät ajantasaiset ohjeet Kielitoimiston ohjepankista. Myös Kielitoimiston sanakirja auttaa.
Ja me toivotam
Suomikin on muuttumassa yhä monikansallisemmaksi. Olisiko meidänkin aika kirjoittaa kortteihin vaikkapa: Ajankohtaiset toivotukset! Mokomaa kompuroivaa kapulakieltä tuskin kukaan suostuisi käyttämään. Seasons’s Greetings alkaa ja loppuu suhuäänteeseen, sisältää kaksi napakkaa trokeepolvea ja vielä pitkänä i:nä toistuvan sisäsoinnunkin. Suomessa vaihtoehtona voisi olla vaikka Talven toivotuksia, Lumiset terveiset tai Valoa kohti. Kuulostaa aika pöhköltä.
Rauhallista joulua! Hyvää uutta vuotta!
Vuotuisten juhlapäivien nimet, kuten joulu ja tapaninpäivä, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, myös toivotuksissa: Rauhallista joulua! Hyvää uutta vuotta!
Kotuksen joulukalenterit
Kotuksen joulukalenterit tuottavat tietoa sekä hyvää mieltä, iloa ja valoa. Vuoden 2016 joulukalenterissa lapset puhuvat kielestä. Siinä hyvää mieltä tuottavat sekä iloa ja valoa tuovat helsinkiläisen Tahvonlahden koulun 2B-luokan oppilaat.Saamme kuulla kiinnostavia ja ennakkoluulottomia ajatuksia suomesta ja toisista kielistä, sanoista ja muista asioista. Viisauksilta ja vitseiltäkään emme välty.
Videot on kuvattu marraskuussa 2016 Tahvonlahden koululla. Kiitos, mahtavat koululaiset ja opet! Iloitaan yhdessä kielestä ja kielistämme, merkityksistä ja tarkoituksista! (Videotyöryhmä Risto Uusikoski, Vesa Heikkinen ja Hanna Hämäläinen.)
Vuoden 2019 joulukalenterissa kotuslaiset lukevat ääneen valikoituja kielijuttuja vuosien varrelta. Jokaisen luukun takaa paljastuu nauhoite: yksi asiantuntijoidemme vuosien saatossa kirjoittamista kielijutuista. Kirjoituksia lukevat ääneen Kotuksen Kirsti Aapala, Elina Heikkilä, Bianca Holmberg, Heikki Hurtta, Lotta Jalava, Minna Pyhälahti, Riikka Tervonen ja Risto Uusikoski. Ja toki kaikissa luukuissa kilisee kulkunen. Ehkäpä Parsitonttu ja Riimitonttu ovat kätkeneet luukkuihin salaisuudenkin, vallan vekkuleita kun ovat?
Vuonna 2021 tarjoiltiin kattaus kieliknoppeja kolmelta aamuyöstä.
Vuonna 2022 särjettiin kielipähkinöitä. Kalenterissa julkaistiin päivittäin uusi kieliaiheinen kysymys. Pohditko oikeinkirjoitusohjeita joulukortteihin? Oletko kenties kiinnostunut jouluaiheisesta murresanastosta? Testaa tietosi kielestä ja opi uutta!
Vuoden 2024 joulukalenterissa sukelletaan puolestaan 2000-luvun uudissanasatoon. Kalenterin jokaisessa luukussa esitellään kolme uudissanaa 2000-luvun alusta tähän päivään. Sanat ovat peräisin Nykysuomen sanatietokannasta, joka on Kotimaisten kielten keskuksessa toimitettavan Kielitoimiston sanakirjan tärkein lähdeaineisto. Tietokantaan lisätään uusia sanoja ja uudessa merkityksessä käytettyjä vanhoja sanoja.