Mikä on kasvi? Tähän yksinkertaiseen kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Yleiskielessä kasvilla viitataan tavallisesti alustaansa kiinnittyneisiin, yhteyttämällä ravintonsa muodostaviin eliöihin.
Kasvit muodostavat eliöiden järjestelmässä kasvikunnan. Näitä kuntia eli pääryhmiä on määritelty ja luokiteltu vaihtelevasti. Kasvikunnan rinnalla muina kuntina on mainittu esimerkiksi sienet, eläimet ja bakteerit.
Kasvikunta on laaja ja kirjava. Siihen kuuluvia eliöitä on mahdollista ryhmitellä monin eri tavoin. Esimerkiksi kasvumuotojen perusteella kasvit on luokiteltu puihin, pensaisiin, köynnöksiin, ruohoihin, mehikasveihin ja päällyskasveihin.
Tässä teemakoosteessa tarkastellaan kasvikuntaa kielinäkökulmasta. Millainen onkaan kielen kasvisto eli kasvilajisto, kasvimaailma, floora? Millaisia nimiä annamme kasveille, miten niistä puhumme? Miten hyödynnämme kasvi- ja kasvamissanastoa puhuessamme muista asioista – millaista on siis kasvikielen metaforinen ja muu kuvaannollinen käyttö?
Kielentutkijat ovat kirjoittaneet kasveista paljon ja monista näkökulmista. Kasviteema on rikas ja rönsyilevä, kuten maailman kasvistokin. On arvioitu, että kasvilajeja olisi kaikkiaan noin 400 000. Kaikki eivät ole tiedossamme. Esimerkiksi vuonna 2015 löydettiin yli 2 000 uutta lajia.
Koosteen rakenne noudattelee monen arkikokemusta ja epätieteellistä ajatusta siitä, mitä kaikkea kasvikuntaamme kuuluu: heiniä ja kukkia, marjoja ja hedelmiä, puita ja pensaita. Joitakin kasveja pidetään luontoon kuuluvina, toisia viljellään, osasta ajatellaan olevan muuten hyötyä.
Koosteessa kuljetaan niin pihoilla kuin pientareillakin, niin pelloilla kuin metsissäkin, niin soilla kuin asfaltillakin. Välillä puhutaan kukkaiskieltä, välillä vähän puuta heinää.