Eläimistä puhutaan 2000-luvulla ehkä enemmän ja kiivaammin kuin koskaan. Ihmiset puhuvat. Me puhumme.
Kielenkäytössämme vilahtelevat sellaiset ilmaukset kuin eläinten suojelu, eläinten (perus)oikeudet, eläinten hyvinvointi, eläinten hyväksikäyttö ja niin edelleen. Sanottavaa riittää niin villieläimistä kuin tuotantoeläimistäkin, niin lemmikkieläimistä kuin luonnoneläimistäkin, niin hyötyeläimistä kuin vahinkoeläimistäkin. Meillä ihmisillä on jatkuva tarve ihmetellä ja määritellä suhdettamme muihin eläviin olentoihin, myös lokeroida lajeja.
Eläimet ovat monella tavalla olennainen osa ihmisten nopeastikin muuttuvia todellisuuksia. Eläimistä keskustellaan eri elämänalueilla ja vaihtelevista näkökulmista, muun muassa eettisistä, poliittisista ja taloudellisista sekä yleisemmin kulttuurisista ja yhteiskunnallisista vinkkeleistä. Olennainen on usein kysymys ihmisen ja eläimen suhteesta sekä laajemmin ihmisen suhteesta luonnoksi kutsuttuun todellisuuteen.
Tässä teemakoosteessa tuodaan esiin kielen asiantuntijoiden eläinjuttuja. Pohdittavana on muun muassa tällaisia kysymyksiä: Mistä eläinsanat tulevat? Miten eläimiä nimetään, millaisia merkityksiä eläimiin yhdistetään? Miten eläimet elävät arkisessa kielenkäytössämme, nimistössämme ja teksteissämme? Miksi eläimistä puhutaan joskus kuin ihmisistä ja ihmisistä joskus kuin eläimistä? Mitkä ovatkaan ihmisen merkitykset?
Ihan kaikkia eläinlajeja ei tässä koosteessa käsitellä, eikä edes kaikkia eläimistä kertovia kielijuttuja. Maapallolta on löydetty eri lähteiden mukaan yli 1,5 miljoonaa eliölajia. Näistä yli 75 prosenttia on eläimiä. Suomesta on tavattu noin 80 nisäkäslajia ja yli 250 pesivää lintulajia. Vakinaisia kalalajeja on yli 70 ja hyönteislajeja yli 20 000.