Ystävänpäivä on Suomessa ystävien päivä. Kielitoimiston sanakirjassa se on päivä, jolloin ”muistetaan ystäviä postikortein tm. tervehdyksin”. Jo koulunpenkillä kuitenkin opitaan, että suomalaiset ovat tässä(kin) suhteessa erityisiä. Angloamerikkalaisessa kulttuurissa 14. helmikuuta on Valentine’s Day, pyhän Valentinuksen päivä, kaikkien rakastavaisten pusimusipäivä. Sydämiä ja samppanjaillallisia! Populaarikulttuurin ja kapitalismin siivittämänä amerikkalaistyylinen Amor on alkanut ujuttaa pinkkejä serpentiinejään Pohjolaankin.
Raja ystävänpäivän ja rakastetunpäivän välillä häilyy toki myös luonnostaan: ovathan rakastetut usein samalla hyviä ystäviä keskenään. Arjessakaan ei ole aina itsestäänselvää, että ystävä olisi pelkkä ystävä, vaan esimerkiksi sanat tyttöystävä ja poikaystävä ovat vakiintuneet viittaamaan seurustelukumppaniin. Samantapaisella merkityskentällä luistelee kaverikin (tyttökaveri, poikakaveri). Jokusen kerran myös vanhemmat tuttavani ovat kainosti udelleet suhdekuulumisiani kysymällä: ”Onko sinulla joku kaveri?”
Mikä siis oikeastaan on kaveri, tai mitä kaikkea se on? Ystävänpäivä aasinsillaksi ja tutkimaan!
Kaverin kehityskulku
Kielitoimiston sanakirjassa annetaan kaveri-sanalle kaksi merkitystä: yleiskielinen ’toveri, ystävä, kumppani’ sekä arkinen ’heppu, tyyppi, jätkä’. Nykysanakirjamme edeltäjissä, 1950–60-luvuilla julkaistussa Nykysuomen sanakirjassa ja vielä 1990-luvun Suomen kielen perussanakirjassa koko sana on merkitty tyyliarvoltaan arkikieliseksi. Salonkeihin kaveri kelpuutettiin Kielitoimiston sanakirjan vuoden 2008 versiossa, kun ark.-merkintä siirrettiin koskemaan vain jälkimmäistä merkitysryhmää.
Mistä tällainen arkinen kaveri sitten on päässyt livahtamaan kieleemme? Muistan kuulleeni jo koululaisena selityksen, että kaveri olisi niin sanottu kontaminaatio eli yhdistelmä sanoista kamraati ja toveri. Suomen etymologisen sanakirjan mukaan teoriasta on kuitenkin viime vuosina luovuttu. Todennäköisempänä pidetään, että jiddišistä ja edelleen hepreasta periytyvä, muun muassa ’(rikos)kumppania’ merkitsevä sana khaver olisi lainautunut Tukholman alamaailman kielestä Stadin slangiin.
Joka tapauksessa kaveri on ripeästi tarttunut uusien kielenkäyttäjien matkaan. 1900-luvun kansankieltä kuvaavassa Suomen murteiden sanakirjassa on nimittäin sanasta tietoja ympäri Suomen: itää, länttä ja Lappia myöten. Ilmauksen nopeasta kansanomaistumisesta voi päätellä, että kaverille on ollut tarvetta.
Monimuotoista kumppanuutta
Ystävää ja kaveria ei voi tutkiskella törmäämättä kumppaniin. Sana määritellään Kielitoimiston sanakirjassa henkilöksi, jonka kanssa ”tehdään jotakin yhdessä, muodostetaan pari tms.”. Kuvaushan pätee varsin hyvin ystävyyteenkin. Sanalla kumppani on lisäksi erikoistunut merkitys, joka viittaa romanttiseen pariutumiseen, kuten aviopuolisoihin tai seksipartnereihin (esimerkiksi elämänkumppani, seksikumppani).
Vaikka nykykieltä kuvaavan sanakirjan kaveri-artikkelissa ei mainita romanttista merkityskenttää, vaikuttaa siltä, että arkikielessä kaveri on saattanut paikoitellen hiipiä kumppanin tontille. – Vai onkohan kyseessä vain vanhemman sukupolven käyttämä kiertoilmaus? Esimerkiksi oma äitini kommentoi perhetuttumme suhdekoukeroita ”Ritvalla on uusi kaveri” -tyylisesti, vaikka oli selvää, että ”Ritvalla” oli niin sanotusti käynyt flaksi. Ehkä kaveri-ilmauksella haetaankin kepeää mutta neutraalia tapaa puhua intiimeistä asioista repostelematta?
Yhtä hämmentävää on, että saman kielenoppaan – ja otantani mukaan monen hänen ikätoverinsa – puheessa myös tyttökaveri voi tarkoittaa sekä seurustelukumppania että platonista toveria. Niinpä vaikkapa lause ”Ilona menee tyttökavereiden kanssa ulos” kuvastaa leppoisaa ystäväporukan illanviettoa, kun taas pikkuveljeni ”tyttökaverin kanssa ulos” mennessään on kutakuinkin lipumassa joutsenveneellä kynttiläillalliselle tähtitaivaan alle. Sanan tulkinta siis vaihtelee eri konteksteissa. Ymmärtääkseen, kumpaa merkitystä puhuja tarkoittaa, kuulijan pitää olla perillä esimerkiksi kohdehenkilöiden parisuhdetilanteesta.
Millenniaalikuplassani sen sijaan tehtävänjako tyttökaverin ja kaverin välillä on selvä. Tyttökaveri on romanttinen kumppani, oli kyseessä hetero- tai homopari. Kaveri taas on vain kaveri, kuin ystävä mutta vähäpätöisempi. – Tyttökaverin merkitysten tulkitsemiseen emme valitettavasti saa taustatukea Kielitoimiston sanakirjasta, sillä kyseistä hakusanaa ei opuksesta löydy (vielä, mutta otanpa asiakseni!).
Uudiskavereita sanatietokannasta
Millenniaalinen kielikuplani saattaa olla nimensä mukaisesti vain kupla, oma rajoittunut maailmansa, ja todellisuus paljon moniulotteisempi. Ehkä oikeilla jäljillä onkin vanhempieni sukupolvi, joka käyttää kaveria luovan vapaasti. Viime vuosien uudissanojen joukossa on nimittäin pitkä liuta kaveri-loppuisia yhdyssanoja, joista muutamassa -kaveri on pikemminkin eroottinen kuin platoninen kumppani.
Kotuksessa kartutetaan nykysuomen sähköistä sanatietokantaa, joka on uusien sanojen kotipesä. Viime vuosien aikana sinne päätyneitä kavereita ovat muiden muassa elämäntilannekaveri eli olosuhdekaveri, kutakuinkin synonyymiset konekaveri, tekoälykaveri ja virtuaalikaveri, semikaveri (’puolikaveri’) sekä mammakaveri eli äitikaveri. – Kiinnostavia joskin toverillisia kumppaneita kaikki, kun taas sanankerääjien vasuun osuneet panokaveri ja seksikaveri menevät jo sutinan puolelle.
Panokaveri ja seksikaveri jatkavat vakiintuneemman, jo sanakirjassakin olevan petikaverin (’seksikumppani’) linjaa, joskin häpeämättömän suorasanaisina versioina. Kumpaakin uudissanaa on käytetty suomennoksena englannin ilmaukselle friends with benefits; tosin panokaveri on vielä yleisemmin vastine fuck buddylle. Lyhyesti määriteltynä tällaisissa suhteissa ollaan parisuhteen sijaan vain ystäviä tai muuten kaverillisissa väleissä, mutta harrastetaan seksiä.
Siinäpä sitä sitten on, aika monenlaista kaveruutta. Tänään taitaa siis olla tarpeen toivottaa hyvät ystävänpäivät varsinaisten ystävien lisäksi ainakin kaikille rakastetuille, elämäntilannekavereille, seksikumppaneille, rikostovereille ja tekoälyseuralaisille – olette kelpo kavereita kaikki!