Tukea sosiaaliturvan ja hoitotyön kielen käyttöön

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kieli on kirjoitettua ja puhuttua kieltä, jota käytetään sosiaali-, hoito- ja terveysalan palveluissa.

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielellä on keskeinen merkitys sosiaaliturvan toteutumisessa sekä hoito- ja terveysalan palvelujen laadussa ja niiden saatavuudessa. Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoilta saa tukea sosiaaliturvan ja hoitotyön kielenkäytön parantamiseen. Työmme perustuu alan tutkimukseen, jota on tehty Kotuksessakin monessa hankkeessa. Tutkimuksesta kerrotaan Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielen tutkimusta -sivulla.

Monenlaisia tekstejä ja kasvokkaisia kohtaamisia

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kieli ei ole yhtenäinen kielimuoto. Se on kieltä, jolla julkisia etuuksia, eläkkeitä ja palveluja myönnetään, evätään, suunnitellaan ja järjestetään ja jolla niistä tiedotetaan, raportoidaan ja keskustellaan. Koska työ on usein moniammatillista, kielessä on jälkiä esimerkiksi säädösten, lääketieteen, taloushallinnon tai vaikkapa psykologian ja fysioterapian kielestä.

Sosiaaliturvaan ja hoitotyöhön kuuluvat palvelut ovat tavallisesti lakisääteisiä, ja usein työn ytimessä on ihmisen kasvokkainen kohtaaminen. Tällaista on esimerkiksi mielenterveystyö, kotihoito tai lastensuojelu. Kasvokkaisten kohtaamisten rinnalla työssä on runsaasti kirjoittamista ja dokumentointia, kuten asiakaskohtaisten suunnitelmien ja lausuntojen tekemistä. Monet teksteistä tehdään yleensä tietojärjestelmien ehdoilla ja puoliautomaattisesti, mikä vaikuttaa asiakkaille päätyvien tekstien kieleen.

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielen rinnalla voidaan puhua peruspalvelujen kielestä, sote-kielestä, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan, julkisten hyvinvointialojen tai sosiaalihuollon ja sosiaalivakuutuksen kielestä.

Ohjeita sosiaali- ja terveydenhuollon nimistä

Säädöksiä sosiaaliturvan ja hoitotyön kielen laadusta

Kielellä on keskeinen merkitys sosiaaliturvan toteutumisessa, palvelujen laadussa ja niiden saatavuudessa. Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielen laadusta on useita eri säädöksiä.

Hallintolain (434/2003) 9. pykälän mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävääkieltä. Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielenkäytössä korostuu selkeyden ja ymmärrettävyyden ohella asiallisuuden merkitys, koska käsiteltävät asiat ovat usein arkaluonteisia ja asiakkaat hankalassa elämäntilanteessa.

Hallintolaki velvoittaa esittämään myös päätösten ratkaisut ja perustelut selvästi (44. ja 45. §) niin, että ne ovat ymmärrettäviä ihmisille, joita päätös koskee. Pitkälti kielen varassa toteutuvat tai jäävät toteutumatta myös hallintolain palveluperiaate (7. §) ja neuvontavelvollisuus (8. §). Kyse on kielenkäytöstä eli siitä, miten tiedonsaanti ja mahdollisuus kommunikointiin viranomaisen kanssa on järjestetty.

Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023, 19. §) vaaditaan, että ”Asiakasasiakirjoissa käytettävän kielen on oltava selkeää ja ymmärrettävää, ja niissä saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä”.

Kielenkäyttöä säätelevät kirjoitettujen lakien lisäksi kirjoittamattomat normit, työkäytänteet, tekstien ketjut ja tekniset järjestelmät. Kun kielenkäyttöä parannetaan, on huomio suunnattava myös niihin.