Helsingin keskustaan avattiin viime viikolla maailman suurimman kahvilaketjun Starbucksin kahvila. Avajaishypeä mediasta seuratessani mieleeni pulpahti taannoinen käyntini Helsinki-Vantaan lentoaseman Starbucksissa.
Vein syyskuussa lomamatkalle lähdössä olevat vanhempani lentokentälle ja piipahdin samalla ostamassa maitokahvin. Keskustelu tilaukseni vastaanottaneen baristan kanssa kulki jokseenkin näin:
Minä: Yks kaikkein isoin latte, kiitos!
Barista: Anteeks?
Minä: Yks kaikkein isoin latte.
Barista: Siis venti?
Minä: Ää… en mä tiiä, joo kai?
Barista: Kiitos!
Viikkoa myöhemmin hain vanhempani lentokentältä. Lento oli myöhässä, joten suuntasin odotellessani jälleen Starbucksiin. Tilasin tällä kertaa kofeiinittoman kahvin. Keskustelu eteni seuraavasti:
Minä: Saako teiltä kofeiinittomia kahveja?
Barista: Anteeks?
Minä: Niin saako teiltä kofeiinittomia kahveja?
Barista: Joo, toki saa!
Minä: Kiva. No yks venti-latte kofeiinittomana.
Barista: Eli yks decaf venti-latte!
Kun sain kahvini hetken kuluttua tiskin toisesta päästä, kahvin valmistanut barista huikkasi: ”Venti-decaf-latte Lauralle!”
Käyttämäni suomenkieliset ilmaukset kaikkein isoin ja kofeiiniton vaihtuivat lyhyen keskustelun kuluessa vieraskielisiksi ilmauksiksi venti ja decaf. Käytin kahvia tilatessani suomea, koska ajattelin, että siten vuorovaikutus sujuu sujuvimmin. Baristakin kuulosti olevan äidinkieleltään suomenkielinen. Siitä huolimatta minulle tuli olo, että olen sivistymätön suomalainen, joka ei osaa vieraita kieliä ja siksi nimeää haluamansa kahvin väkisin suomeksi, vaikka kukaan muu ei ymmärtäisi sitä. Tunsin olevani kuin kielitaidoton ulkomailla.
Ymmärrän kyllä, että Starbucks haluaa ylläpitää ja vahvistaa brändiään ja tarjota mahdollisimman yhtenäistä palvelua kahvilan sijainnista ja maasta riippumatta. Työntekijöitä on varmaan ohjeistettu käyttämään tiettyjä sovittuja nimityksiä myytävistä kahveista, minkä myös käsitän.
Mietityttämään jäi sen sijaan se, että kun minä asiakkaana käytin suomenkielisiä vastineita, keskusteluun syntyi monen puheenvuoron mittainen korjausjakso. Sen aikana jouduimme neuvottelemaan baristan kanssa, mitä minä tarkoitan ja mitä hän tarkoittaa, sekä ratkaisemaan keskusteluun syntyneen ongelman.
Minulle jäi asiointitilanteesta vaikutelma, että barista ei oikein ymmärrä minua, vaikka olemme molemmat suomenpuhujia. Vai eikö kofeiiniton-adjektiivin käyttö kerro siitä, että haluan kofeiinittoman kahvin? Ja luulisi, että superlatiivimuotoinen ilmaus kaikkein isoin viittaa melko selvästi siihen kaikkein isoimpaan kokoon eikä esimerkiksi toiseksi isoimpaan.
Toki voi olla, että ongelma syntyi keskusteluun siksi, että barista ei kuullut, mitä sanoin. On myös mahdollista, että edelläni oli ollut paljon vieraita kieliä puhuvia asiakkaita, joiden jälkeen hänen oli hankala ajatella jälleen suomeksi.
Joka tapauksessa jotain kertoo se, että jälkimmäisellä asiointikerralla en enää uskaltanut tilata suomeksi kaikkein isointa lattea. Sen sijaan edelliskerrasta viisastuneena käytin ventiä, jotta en kokisi oloani enää nolatuksi ja jotta tilaus onnistuisi ruuhkaisella tiskillä sujuvammin.
Onneksi Helsingissä on edelleen paljon muitakin kivoja kahviloita, joissa tilaaminen sujuu ilman ongelmia, jos kertoo haluavansa vaikkapa ison latten. Starbucksiin voi mennä silloin, kun kaipaa vähän kansainvälisempää meininkiä.
P.S. En ole ihan varma, miten venti- ja decaf-sanat pitäisi yhdistää latte-sanaan. Decaf-venti-latte? Venti-kokoinen decaf-latte? Oikeinkirjoituksenkin kannalta helpointa olisi varmaan puhua yksinkertaisesti kofeiinittomista ja isoista lattekahveista.