Suomen kielessä sanojen pääpaino on ensimmäisellä tavulla. Tämä koskee myös yhdyssanoja.
Sillä, miten peräkkäisiä sanoja puheessa painotetaan, on merkitystä. Yhdyssanassa pääpaino on nimittäin vain sanakokonaisuuden ensimmäisellä tavulla, mutta erillisistä sanoista koostuvassa sanaliitossa pääpaino on kullakin sanalla erikseen. Seuraavissa esimerkeissä sanan pääpaino on karkeistetusti merkitty isoin kirjaimin, sivupainoja ei ole merkitty:
Yhdyssana
HARmaahaikara
LENKkimakkarassa
VUOrokausivaihtelussa
Sanaliitto
HARmaa HAIkara
LENKki MAKkarassa
VUOro KAUsivaihtelussa
Kun sanoja tuotetaan irrallaan, tällaisen eron voi yleensä kuulla selvästi. Normaali puhe on kuitenkin vaihtelevaa, ja myös ero yhdyssanan ja sanaliiton välillä voi puhevirrassa haalistua.
Puhe voi olla myös valmiiksi kirjoitetun asiapitoisen uutis- tai kuulutustekstin ääneen luentaa. Tällöin painotussuhteet ovat erityisen tärkeitä, koska vinksahtanut paino saattaa johtaa kuulijan virhetulkintoihin tai vähintäänkin synnyttää tahattoman humoristisen vaikutelman. Esimerkiksi ’varalla oleva puheenjohtaja’ eli varapuheenjohtaja voi äkkiä muuntua varapuheen johtajaksi, jos vahvan painotuksen saakin kokonaisuuden perusosa johtajalle:
varapuheenJOHtajalle myönnettiin ero
– vrt. odotuksenmukainen painotus: VArapuheenjohtajalle
Vastaavasti kalpaten voi käydä varapääministerillekin, jos sanassa painottuu perusosa ministeri (varapääMInisterille). Ensimmäinen tulkinta voi siis olla ’varapää ministerille’.
Neutraaliksi tarkoitetussa asiatyylisessä puheessa sanojen painotukseen kannattaa siis kiinnittää huomiota. Toki esitysyhteys ohjaa usein tulkitsemaan merkityksen oikein, mutta yllättävä painotus saattaa joskus suotta pysäyttää.
Yhdyssana: painotus
Suomen kielessä sanan pääpaino on tavallisesti ensimmäisellä tavulla; myös moniosaisen yhdyssanan pääpaino on kokonaisuuden ensimmäisellä tavulla.